Kelkkailu on aina vaarallista eikä onnettomuuksilta voi välttyä – inhimillisiä tekijöitä liikaa

Pohjois-Suomen ohjelmapalveluyritykset ovat tehneet moottorikelkkasafareiden turvallisuustyötä jo parinkymmenen vuoden ajan. Turvallisuuteen suhtaudutaan yrityksissä äärettömän tinkimättömästi. Tästä huolimatta inhimillisistä tekijöistä johtuvia vahinkoja ja vakavia onnettomuuksia sattuu jatkuvasti.

Kotimaa
Moottorikelkkasafari Rovaniemellä
Yhteiskuntatieteiden tohtori Tapio Nykänen
Tutkija ja yliopistolehtori Tapio Nykänen (YT) toimi yli kymmenen vuotta safarioppaana Rovaniemen seudulla ennen yliopistouraa. Raimo Torikka haastattelee. Kuva: Uula Kuvaja / Yle

Lapissa sattui ohjatulla safarilla olleille kelkoille vastikään kaksi onnettomuutta peräkkäisinä päivinä. Viime sunnuntaina Rovaniemellä kelkan kyydissä ollut saksalaisnainen menehtyi kelkan suistuttua reitiltä. Turmakelkan kuljettaja loukkaantui törmäyksessä.

Lisäksi maanantaina safarilla olleen kelkkailijan ajopeli suistui reitiltä ja törmäsi puuhun Sodankylän Luostolla. Tässä tapauksessa kuski selvisi vähäisin vammoin.

Maanantaina Luostolla sattui toinenkin kelkkaturma, jossa puuhun törmännyt kuski loukkaantui vakavasti. Tämä kelkkailija ei kuitenkaan ollut mukana ohjatulla safarilla.

Onnettomuuksien vuoksi keskustelu kelkkasafareiden turvallisuudesta on kiihtynyt erilaisilla foorumeilla. Onko kyse siitä, että yritykset suhtautuisivat leväperäisesti järjestämiensä kelkkasafareiden turvallisuuteen vai onko onnettomuuksissa vain kyse inhimillistä ja ikävistä onnettomuuksista siinä kuin tavallisissa tieliikenneonnettomuuksissa.

Turvallisuuden eteen on tehty paljon työtä

Moottorikelkkasafareille osallistuville pidetään aina käyttö ja turvallisuuskoulutus ennen retken alkua. Parikymmentä minuuttia kestävän koulutuksen aikana keskeisimpänä asiana on ajamisen turvallisuus ja siihen liittyvä käyttäytyminen.

Turvallisuudesta ei tingitä, koska kyseessä ovat suuret asiat, koko toiminnan maine ja ennen kaikkea asiakkaiden henki ja terveys. Toistakymmentä vuotta kelkkasafareita vetänyt entinen opas tuntee alan. Nykyisin yhteiskuntatieteiden tohtori Tapio Nykänen toimii Lapin yliopistossa tutkijana ja yliopistolehtorina.

- Itse aloitin 2000 -luvun alussa safarioppaana toimimisen ja jo silloin ohjelmapalveluyrityksissä otettiin nämä riskit erittäin vakavasti ja tehtiin aika määrätietoista turvallisuustyötä. Yritykset myös sertifioivat näitä järjestelmiä ja niihin kuului tietoinen turvallisuustyön tekeminen, muistelee Tapio Nykänen.

Kukaan opas ei halua olla mukana safarilla jossa asiakas loukkaa itsensä tai menehtyy

entinen safariopas, Tapio Nykänen

Nykäsen mukaan yritykset ja oppaat olivat jo tuolloin hyvin tietoisia siitä, että kaikenlaisia onnettomuuksia voi tapahtua, ellei niitä pyritä ehkäisemään.

- Kukaan opashan ei halua olla mukana sellaisella safarilla jossa asiakas loukkaa itsensä saati sitten menehtyy. Kyllä se on melkoinen motivaatiotekijä sen turvallisuuskulttuurin edistämiseen, sanoo Tapio Nykänen.

Ajonopeus sovitetaan asiakkaan ja reitin mukaan

Rovaniemellä viime viikonloppuna kuoli ulkomaalainen nainen kelkan suistuttua reitiltä. Suistumisen syytä ei tiedetä. Esille ovat nousseet arvelut liian kovasta nopeudesta.

Ajonopeus on kuitenkin yksi tärkeimmistä asioista joihin oppaat kertovat safareilla kiinnittävänsä huomiota. Varsinkin kokemattomien ulkomaalaisryhmien ollessa kyseessä vauhti sovitetaan sen mukaan.

- Keskinopeus on varmaan noin 30 km/h tällaisilla safareilla jotka toteutetaan matkailukeskusten ympäristössä, esimerkiksi Rovaniemen ympäristössä. Reitin kunnosta ja asiakasryhmän taidoista riippuen saatetaan ajaa paljon hitaamminkin. Ehkä maksimissaan nopeudet nousee sinne 40 km tuntumaan, vahvistaa Tapio Nykänen.

Virallisilla kelkkareiteillä suurin sallittu ajonopeus on 60 km/h. Jäällä suurin sallittu nopeus on 80 km/h.

Kuskin pelko tulee safareilla useinkin esille

Kelkkasafareilla mukana olevien asiakkaiden ajokokemus voi vaihdella paljonkin. On sellaisia joilla ei ole lainkaan kokemusta kelkalla ajosta. Kokeneiden safarioppaiden täytyy huomioida myös tällaiset tilanteet.

- Kyllä asiakkailla pelottaa aika usein. Se on aika luonnollista kun kyseessä on kuitenkin moottorilla kulkevista ajoneuvoista ja niillä liikutaan aika epävakaassa ympäristössä, myöntää Tapio Nykänen.

Tapio Nykänen myös muistelee, että safareilla tuli useastikin asiakas kertomaan, että ajaminen pelottaa.

- Kyllä näitä tilanteita on ollut. Tällaisissa tapauksissa oppaan tehtävänä on sitten toteuttaa se ohjelmapalvelu niin, että se pelko muuttuu hyväksi kokemukseksi. Ilahduttavan usein asiakkaat sitten sanoivatkin, että alussa pelotti, mutta loppu oli sujunut hyvin.

Vahingoista ei päästä. Inhimillisiä tekijöitä on vaan niin paljon

entinen safariopas, Tapio Nykänen

- On sellaisiakin ollut, että vauhti pelottaa. Se on kokemuksena kuitenkin aika subjektiivinen tuo vauhti. Vaikka ajettaisi 20-30 km/h niin se saattaa pelottaa. Silloin kun ihmistä pelottaa, niin myös kelkan kontrollointi on silloin haastavampaa, kertoo Tapio Nykänen.

Vahingoista mahdoton päästä eroon

Vaikka safareilla pyritään viimeisen päälle turvalliseen ajoon, vahinkoja sattuu silti vuosittain. Siitäkin huolimatta, että oppaat toimivat tinkimättömästi noudattaen kaikkia mahdollisia turvallisuusmääräyksiä. Näin myös Tapio Nykäsen ohjaamilla kelkkasafareilla.

- Sanotaanko, että kerran kahdessa tai kolmessa vuodessa kävi niin, että asiakkaan kelkka ajautui reitiltä ulos pienessä vauhdissa ja joko kaatui tai osui puuhun jonka seurauksena esimerkiksi asiakkaan nilkka sitten vääntyi. Onneksi kuitenkaan mitään tämän vakavampaa ei sattunut minun kohdalle, huokaa Nykänen.

Vuosittain kelkkaonnettomuuksissa loukkaantuu satoja Suomessa ja menehtyy keskimäärin kymmenen kelkkailijaa. Opastetuilla safareilla kuolemaan johtaneita onnettomuuksia sattuu äärettömän harvoin. Loukkaantumisia kuitenkin tapahtuu kohtuullisen paljon. Esimerkiksi vuonna 2013 vajaasta sadasta Lapin keskussairaalassa hoidetusta kelkkailijasta oli 26 ulkomaalaista kelkkatapaturmapotilasta.

- Kun inhimillisiä tekijöitä on yksinkertaisesti vaan niin paljon, niin niistä vahingoista ja läheltä piti tilanteista ei päästä koskaan täysin eroon. Ne ovat oikeastaan joka talvista kauraa, pahoittelee Tapio Nykänen.