Taidekuvat saavat uuden elämän iholla

Tatuointien suosio on kasvanut vauhdilla. Samalla myös tatuointien aiheiden kirjo on monipuolistunut. Ihmisen ihosta saattaa löytää vaikkapa Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheen tai Hugo Simbergin piruparan.

kuvataide
Tatuointi
Mukaelma Gallen-Kallelan Sammon ryöstöstä.Harri Larjosto

Lahtelainen Suvi Leppänen ihastui jo nuorena tyttönä Kalevalaan. Niinpä olikin luontevaa, että kansalliseepoksen aiheet tulivat mieleen, kun Leppänen vuosikymmen sitten alkoi haaveilla tatuoinnista.

– Kalevalaa kuvittanut Akseli Gallen-Kallela on lempitaiteilijani. Hänen teoksistaan aloin etsiä sopivaa, jonka haluaisin koristamaan ihoani.

Ensimmäiseksi tatuoinnin aiheeksi löytyi Pohjolan emäntä Louhi.

– Louhi on matriarkka, vahva, vanha naishahmo.

Sen jälkeen Leppänen otti ihoonsa Tuonelan joutsen _-aiheen, joka kuvastaa hänelle pysyvyyttä, ikuisuutta ja rauhallisuutta. Kolmantena isona teema-aiheena tatuoinnissa on _Lemminkäisen äiti:

– Mikä voi olla vahvempaa kuin äidin rakkaus lapseensa? Tatuoinnilla pitää olla merkitys. En voi ottaa kuvaa, joka ei merkitse minulle mitään. Pelkästään ulkonäkö ei riitä kriteeriksi tatuoinnille.

Suvi Leppänen
Suvi LeppänenYle

Etsintäkuulutus: ilmianna taidetatuointisi

Taidetatuointeja parhaillaan kartoittava kuvataiteilija Harri Larjosto on kuullut paljon vastaavanlaisia syvällisiä tarinoita, joita ihmiset tatuointeihinsa liittävät.

– Taidekuva on syystä tai toisesta kolahtanut. Se muistuttaa tatuoinnin ottaneita jostain, usein lapsuuteen tai nuoruuteen liittyvästä. On tosin niitäkin, jotka kertovat yksinkertaisesti nähneensä kauniin kuvan, tykästyneensä ja ottaneensa sen ihoonsa.

Larjosto törmäsi taideteoksesta tehtyyn tatuointiin työstäessään muutama vuosi sitten omaa taidenäyttelyään. Hän kuvasi ihmisiä, jotka oli tatuoitu lähes kokonaan. Yllätyksekseen Larjosto löysi tatuointien joukosta myös kaksi taiteen historiasta tuttua kuvaa.

– Toisella oli ihossaan taidekuvia, Leonardo da Vincin Nainen ja kärppä sekä Akseli Gallen-Kallelan aihe. Kuulin, että muillakin on tällaisia taidetatskoja. Minusta oli jännää, että ihmiset haluavat taidetta ihoonsa.

Gallen-Kallela-museo Espoon Tarvaspäässä kiinnostui aiheesta ja Larjosto alkoi kartoittaa taidetatuointeja. Larjosto kuvaa tatuoinnit, jututtaa niiden kantajat ja koostaa materiaalista näyttelyn Gallen-Kallela-museoon vuonna 2017.

– Nostan esiin ilmiön, tatuoinnin. Sekä sen, että rakkaat taidekuvat ovat saaneet uuden elämän ihmisten iholla. Ihmiset ovat olleet innostuneita. Tästä syntyy eräänlainen yhteisötaideteos.

Sosiaalisen median ja puskaradion avulla hän on saanut muutamassa kuukaudessa kuutisenkymmentä yhteydenottoa.

– Paljon on tatuointeja Kultakauden teoksista, Gallen-Kallelaa, Hugo Simbergiä ja Eero Järnefeltiä. Ulkomaisista tekijöistä Edvard Munch ja jugend-ajan taiteilija Alfons Mucha näyttävät olevan suosittuja.

Tatuointeihin päätyneet teokset eivät varsinaisesti yllättäneet Larjostoa.

– Suositut teokset ovat graafisia, esittäviä ja siksi tatuoinneiksi sopivia. Ne ovat myös paljon esillä olevia, vahvoja kuvia, jotka ovat tuttuja myös taidetta vähemmän seuraaville.

Kaikki on kiinni tatuoijasta

Suvi Leppäsen mielestä, mikä tahansa kuva voi toimia myös tatuointina. Kaikki on kiinni tatuoinnin tekijästä:

– Annan tatuointitaiteilijalle ainekset ja hän keittää sopan. On osa hänen ammattitaitoaan kertoa, mikä toimii iholla ja näyttää hyvältä vuosienkin päästä.

Hyvän tatuoijan löytää Leppäsen mukaan puskaradion välityksellä ja tunnistaa siitä, että jonotusajat ovat pitkät.

– Hyvälle tekijälle joutuu jonottamaan puolesta vuodesta vuoteen.

Leppäsen tatuoinnit on tehnyt lahtelainen Juha Mustonen, joka otti tehtävän innostuneena vastaan, vaikka ei ollut vastaavaa ennen tehnytkään.

Yksityiskohta Suvi Leppäsen tatuoinnista.
Yksityiskohta Suvi Leppäsen tatuoinnista.Yle

– Tatuointitaiteilija halusi, että hänen kädenjälkensä tekee kunniaa myös alkuperäisteoksen tekijälle. Kyseessähän on usean Gallen-Kallelan teoksen sekamelska. Olen poiminut niistä keskeiset elementit ja Mustonen on istuttanut ne kokonaisuudeksi. Hän on myös suunnitellut tatuoinnin taustat. Kaikkiaan on siis syntynyt itsenäinen tatuointitaideteos.

Leppänen on miettinyt tarkkaan paikan, johon tatuointinsa halusi sijoittaa. Käsivarressa on paljon tasaista pintaa, johon hyvä tehdä kuva. Toisaalta käsivarsi ja olkapää on myös helppo piilottaa, jos ei halua tatuointiaan esille.

– On tilanteita, joissa en halua tatuointejani esitellä. Jos olisin vaikkapa asiakaspalvelutehtävässä, en haluaisi leimautua "siksi tatuoiduksi naiseksi".

Palaute taidokkaasti tehdyistä taidetatuoinneista on ollut myönteistä.

– Kuvaamataidonopettajani halusi koskettaa tatuointiani, niin hienona hän sitä piti. Hänen mielestään oli myös isänmaallista poimia aihe kansalliseepoksesta.

Tatuointeihin voi jäädä myös koukkuun. Suvi Leppänenkin on jo useasti päättänyt, että nyt riittävät Gallen-Kallelat hänen ihossaan. Ja sitten hän näkee taas teoksen, joka voisi sopia muiden jatkoksi.

– Menen vielä tänä keväänä tatuoija Juha Mustosen luo. Rintamukseen tehdään kuva hevosesta – esikuvana on tietysti Gallen-Kallela!