Suomi vie opo-oppia Kambodžaan – "Suuri tuntematon pelottaa"

Kambodžassa lasten ammatti valikoituu usein sen perusteella, mitä vanhemmat tekevät. Yksi suuri kysymys onkin, kuinka paljon arvostuksen puutteesta kärsivät opettajat voivat ohjata lapsia muuhun kuin vanhempien tahtomaan perinteiseen suuntaan.

Ulkomaat
Koululaisia lähdössä koulun pihasta.
Marika Ahonen / Yle

Suomi vie koulutusosaamistaan Kambodžaan. Kevään aikana maassa järjestään pilottikoulutusta opettajille, joilla voisi olla jatkossa entistä suurempi rooli oppilaidensa tulevaisuuden kannalta.

Tällä hetkellä Kambodžassa lasten ammatti valikoituu yleensä perinteistä tietä: kalastajan lapsesta tulee kalastaja, kauppiaan jälkikasvusta kauppias. Tytöillä tie tyssää poikia useammin aikaiseen avioliittoon. Nyt maa on kuitenkin kiinnostunut suomalaisten tavasta ohjata koululaisia tulevaisuuden valinnoissa.

Kambodžan kolmanneksi suurimmassa kaupungissa Battambangissa on kevään ajan järjestetty suomalaisvoimin pilottikoulutusta kymmenelle lähialueen opettajalle siitä, mitä opinto-ohjaus käytännössä tarkoittaa.

Koulutuksen toteuttaa Kirkon Ulkomaanapu yhdessä Kambodžan opetusministeriön ja Opettajat ilman rajoja -järjestön asiantuntijoiden kanssa. Pilottia vetävä oppilaanohjauksen koulutusasiantuntija Kyösti Timonen kertoo, että paikallisille opettajille edessä on suuri tuntematon.

– Koko maassa ei ole ollut koskaan tällaista virkamieskuntaa kuin opinto-ohjaajia, ja suuri tuntematon pelottaa. Varmasti tässä kurssin aikana tullaan keskustelemaan siitä, miten paljon saa vaikuttaa vastoin vanhempien käsityksiä ja kuinka paljon saa antaa informaatiota muista mahdollisuuksista kuin kalastajan tai riisinviljelijän työstä.

Timosen mukaan opettajia mietityttää etenkin se, tietävätkö he tarpeeksi.

Kyösti Timonen, opettajat ja virkamiehet istuvat yhdessä ringissä opo-koulutuksessa.
Kyösti Timonen, opettajat ja virkamiehet istuvat yhdessä ringissä pohtimassa opinto-ohjauksen haasteita Kambodžassa.Yle, Marika Ahonen

– Tässä on tietenkin tämä perinteinen opettajan rooli pohjalla, että hänen tulee tietää ja hallita kaikki asiat. Olemme antaneet heille vähän synninpäästöä, että ei tarvitse, aina voi myös hankkia tietoa. Toinen on koulun ulkopuolinen maailma, joka on aika pelottava. Ei näillä opettajilla ole kokemusta teollisuudesta tai työvoimahallinnosta. Kukaan ei ole käynyt koskaan paikallisessa työvoimatoimistossa, eivätkä he edes tiedä, missä se on.

Hirmuhallinnon jäljet näkyvät yhä kouluissa

Valtaosa kambodžalaislapsista aloittaa koulun, mutta vain runsaat 40 prosenttia pääsee yhdeksännen luokan loppuun asti. Koulupudokkaita eli ns. drop outeja on jopa viidennes ikäluokista. Myös jatko-opintomahdollisuuksia on käytännössä vain muutama.

Yksi suuri syy koulutuksen kehnoon tilaan on maan historiassa. Punakhmerien hirmuhallinnon aikaan 70-luvulla koulutettu väki oli vainottua ja kaupunkien keskiluokka pyrittiin tuhoamaan. Tämä näkyy edelleen myös opettajien arvostuksessa ja palkassa. Harva nuori haaveilee opettajan urasta, ja moni opettaja tekee usein myös muuta työtä, koska palkat ovat matalat, keskimäärin 120–160 Yhdysvaltain dollaria kuukaudessa.

Etenkin yläkoulujen opettajat voivat tienata lisäelantoa järjestämällä ekstratunteja. Ongelmana on se, että tunnit maksavat, ja jos vanhemmilla ei ole varaa maksaa, jää lapsi auttamatta jälkeen koulussa, Kyösti Timonen huomauttaa.

– Kun oppimisessa ei tule onnistumisen kokemuksia, lapsi jää helposti pois koulusta ja on ns. drop out. Toinen ongelma on se, että yläkoulut ovat kauempana kodista ja jos koulumatkaa on 15 kilometriä eikä tietä ole, on helppo jäädä kotiin eikä lähteä 7. luokalle jatkamaan.

Biologia vei opettajakouluun

Heng Kanchara esittelee opettajakollegoilleen ryhmätyön tuloksia.
Heng Kanchara esittelee kollegoilleen ryhmätyön tuloksia.Yle, Marika Ahonen

Yksi Battambangin pilottikoulutukseen osallistuvista opettajista on Heng Kanchara. Opettajantyö ei ollut häenellekään se ensisijainen vaihtoehto, vaan ajatuksissa olivat lääkärin tai hoitajan hommat.

– Hoitotyön miinuksia ovat mm. yötyöt, ja kambodžalaisten tapojen mukaan naisten ei ole hyvä tehdä töitä öisin. Koska olin hyvä biologiassa ja läpäisin testit, minusta tuli biologian opettaja, Kanchara kertoo.

Ennen koulutusta hän kertoo olleensa hermostunut. Ongelmana opinto-ohjauksen ujuttamisessa opetuksen sekaan on muun muassa aika.

– Meillä on vain 18 tuntia opetustyöhön viikossa, joten haasteena on, miten saan opinto-ohjauksen sovitettua aikatauluun. On toki mahdollista korvata jokin muu oppitunti opinto-ohjauksella tai järjestää sitä lisätunneilla.

Opettaja kuitenkin lupaa, että mikäli tunteja järjestetään varsinaisen opetuksen ulkopuolella, myös köyhemmät lapset pääsevät osallistumaan niihin.

– Vaikka oppilailla ei olisi rahaa, he voivat kuitenkin tulla tunnille.

Uudistusmielinen opetusministeri luo toivoa

Kevään pilotin jälkeen tavoitteena on aloittaa opojen kouluttajien kouluttaminen ensi syksynä. Opettajien kouluttaminen opoiksi puolestaan voisi käynnistyä vuonna 2016. Pilottia luotsannut Kyösti Timonen on laskenut, että jos suunnitelmat pitävät kutinsa, Kambodžassa voisi olla toimiva oppilaanohjausjärjestelmä ensi vuosikymmenellä.

– Jos Kambodžassa on tällä hetkellä 1 688 keskiasteen oppilaitosta ja jos jokaisessa pitäisi olla vähintään yksi opo, se tarkoittaa, että vajaat kymmenen vuotta, niin koko maa olisi tällä menetelmällä "täytetty".

Pilotti antaa uskoa tulevaan, sillä samassa ringissä opettajien kanssa on istunut niin ministeriön, paikallisen lääninhallituksen kuin kaupungin koulutoimenkin pomoja. Byrokratiaan ja kumarteluun taipuvaisessa maassa tämä ei ole aivan jokapäiväistä, Timonen muistuttaa.

Mutkia matkaan voikin tuoda maan poliittinen tilanne ja päätöksenteon perinteet.

– Päätöksenteko on Kambodžassa varsin kiemuraista, hidasta ja myös ennalta-arvaamatonta. Täällä on kuitenkin onneksi erittäin hyvä opetusministeri, joka on uudistusmielinen ja -kykyinenkin. Jos hän saa jatkaa, veikkaan, että tavoite toteutuu.

Myös Heng Kanchara uskoo opoilun tuovan hyvää Kambodžan lapsille.

– En itse pienenä tiennyt yhtään, mikä minusta voisi tulla. Koulun jälkeen ymmärsin, että olen todella hyvä biologiassa, ja löysin sitä kautta nykyiseen työhöni. Nuoret eivät useinkaan tiedä, keitä he ovat tai mitä haluavat, joten ohjaus on tärkeää. Se voi myös auttaa siinä, ettei koulupudokkaita tule enää niin paljoa ja lapset voivat olla luottavaisempia siitä, mitä he tulevaisuudessa tekevät.

Lapsia lähdössä koulun pihalta pyörillään.
Pitkiäkin koulumatkoja kuljetaan Kambodžassa pyörillä.Yle, Marika Ahoen