Entinen Jehovan todistaja seuraajistaan: He odottivat ulko-ovellakin, kiersivät taloa ja menivät ikkunoiden ohi

Yle Uutisten saamat kirjeet kertovat, minkälaisia tapoja Jehovan todistajilla on käytössä jäsentensä tarkkailuun ja seuraamiseen. Yhteisön entisten jäsenten kertomusten mukaan seuraaminen on ajanut ihmisiä esimerkiksi paniikkikohtauksiin. Jehovan todistajien tiedottaja väittää, että seurakuntien vanhimmat eivät tarkkaile jäseniä eivätkä opasta jäseniä tarkkailemaan toisiaan.

Kotimaa
Jehovan todistajien kiintesitö Vantaalla.
Jehovan todistajien valtaakunnansali Vantaalla.Yle

Viime keväänä Yle Uutiset kertoi Jehovan todistajien omasta oikeusjärjestelmästä. Jehovan todistajat kiistivät uutiset siitä, että heillä olisi rinnakkainen oikeusjärjestelmä maallisen oikeuden kanssa. Asiaa pohdittiin myös ministeritasolla.

Tänä keväänä kuulimme toisesta ilmiöstä – siitä, miten osa liikkeen jäsenistä on seurannut muita jäseniä. Niihin on liittynyt usein epäily jostain moraalittomuudesta.

Yle Uutiset pyysi entisiltä Jehovan todistajilta kirjeitä, joissa he kertovat tästä tavasta. Kirjeiden esimerkit osoittavat, että seuraajina ovat voineet olla seurakunnan johto eli vanhimmisto tai aivan kuka tahansa rivijäsen. Saamamme esimerkit ovat useamman vuoden takaa.

"Teemun" kirje: He kiersivät taloa ja menivät ikkunoiden ohi

"Kun olin vielä mukana Jehovan todistajissa, minulla oli tyttöystävä, joka oli kiinnostunut liikkeestä. Hän tutki erään vanhimman vaimon kanssa Raamattua ja Jehovan todistajien kirjallisuutta ja kävi kanssani kokouksissa. Seurakunnan vanhimmat ottivat asian hyvin, sanoivat että mahtavaa – me tuemme ja opetamme kyllä. Kävimme säännöllisesti kokouksissa ja kaikki seurakunnassa tiesivät, että oltiin seurusteltu pitkään.

Seurakunnan eräs poika alkoi piirittää tyttöystävääni. Poika pyysi tyttöystävääni treffeille jne. Hän oli kaivanut jostain tyttöystäväni numeronkin, eikä hän lopettanut ahdistelua. Tyttöystäväni oli myös maininnut, että hän seurustelee kanssani.

Tämän pojan äiti tutki tyttöystäväni kanssa Raamattua. Isä oli seurakunnassa vanhin.

Pojan vanhemmat eivät kestäneet sitä, että poika sai tyttöystävältäni pakit, ja he alkoivat seurailla häntä. Tätä kesti muutamia päiviä. Sitten he saivat apuvoimia seurakunnan muista vanhimmista.

Pojan vanhemmat eivät kestäneet sitä, että poika sai tyttöystävältäni pakit, ja he alkoivat seurailla häntä.

Vanhimmat istuivat autossa asuntoni parkkipaikalla. Vuorotellen eri vanhimmat. Eniten siellä parkissa näkyi tyttöystävääni piirittäneen pojan perheen auto. Tyttöystävä tunnisti auton ja henkilötkin autosta.

Kyttäyskeikkojen aikaan perhe alkoi painostaa, että meidän pitää erota, kun seurustelumme ei ole terveellä pohjalla. Esimerkiksi ketään esiliinaa ei ole paikalla, ja vietämme liikaa aikaa yhdessä. Perheen vanhin jäsen alkoi soitella jopa 20 kertaa päivässä. Hän jätti vastaajaan viestejä ja tekstiviestejä asiasta.

Sitten he alkoivat jo odotella ulko-ovellakin, kiersivät taloa ja menivät ikkunoiden ohi. Ja nopeasti tulikin kutsu mennä vanhimpien puhutteluun, kutsujana tietenkin perheen isä. En mennyt. He päättelivät tästä, että myönnän "erään vanhimman" syytökset. Tämän vanhimmat ilmoittivat rautatieasemalla. He olivat seuranneet tyttöystävääni asunnoltani saakka, kun hän tuli hakemaan minua asemalta.

Hieman tapahtuneiden jälkeen tiemme erkanivat tyttöystäväni kanssa. Vähän aikaa siitä halusin kuitenkin vielä keskustella vanhimpien kanssa. Tähän keskusteluun ei kyseistä perhettä tullut. Keskustelussa vanhimmat kertoivat, että heillä oli todisteet, joiden perusteella tekivät päätöksen erottamisesta ja seurakunnan suojelemisesta.

Keskustelussa he kertoivat myös suoraan, että he olivat seuranneet liikkeitämme ja niiden mukaan voisi luulla että asumme yhdessä. Tai ainakin että tyttöystäväni on usein yötä luonani ja mahdollisesti haureuttakin on näin ollen tapahtunut - ja en ole osoittanut katumusta. Vanhimmat toivoivat kuitenkin että palaisin seurakuntaan, kävisin kokoontumisissa ja lopulta anoisin kirjeellä seurakuntaan palauttamista."

"Tarjan" kirje: autoni tunnistettiin isolta parkkipaikalta

"Seurustelin Jehovan todistaja -miehen kanssa. Hänen vaimonsa oli jättänyt hänet ja hakenut avioeroa. Meille sanottiin, että hän ei ehkä koskaan saa mennä naimisiin ja siksi emme saa seurustella.

Olimme olleet tapaamatta noin kaksi kuukautta. Emme olleet saneet edes soittaa puhelimella tai tekstailla. Hänet oli jo erotettu seurakunnasta. Sitten löysin hänen pitkät housunsa kaapistani. Olin korjannut ne ja unohtanut kaappiin. Niinpä päätin viedä ne hänelle.

Vanhimmat tulivat kokouksen jälkeen tarkastuskäynnille. He tutkivat joka huoneen ja kylpyhuoneenkin. Hyvä etteivät katsoneet sängyn alle.

Parkkeerasin autoni usean talon yhteiselle parkkipaikalle, ja kohta sain soiton seurakunnan vanhimmilta. He olivat jo kerran aikaisemmin kertoneet, että minun autoni oli nähty miehen parkkipaikalla. Joku oli soittanut haaratoimistoon, josta soitto tuli heille. Nyt siis joku oli taas soittanut haaratoimistoon ja sieltä oli soitettu heille.

Sanoin käyneeni miehen luona ja ihmettelin, miten joku voi tuntea autoni ja sen rekisterinumeron. Kysymys oli hyvin yleisestä automerkistä. Itse en tunnistaisi edes tyttäreni autoa, jos en tietäisi rekkaria (mitä en tiedä edes nyt).

En kysynyt, olivatko he tai joku muu seuranneet minua. Tämä sai minut ajattelemaan, että ehkä jollekin tai joillekin oli annettu tehtäväksi seurata minun autoni liikkeitä ja kyseistä parkkipaikkaa. Hänelle tai heille oli annettu varmasti rekisterinumeroni.

En toisaalta ihmetellyt asiaa hirveästi. Tiesinhän, että kaikkia kehoitetaan kokouksissa paljastamaan toisten salaiset synnit, sillä muuten he itse olisivat osallisia toisten synteihin. Minua ihmetytti, että ihmiset valjastetaan jopa seuraamaan toisten toimia. Olin ajatellut aiemmin, että jos pääsee tietämään (tai näkemään) jonkun harjoittamista synneistä, niin niistä tulee kertoa vanhimmille, ellei tämä itse kerro. Mutta että oikein kyttäillään.

Toinen esimerkki tapahtui silloin, kun olin eronnut ja exäni tuli tapaamaan lapsiamme. Hän asui kauempana ja halusi joskus yöpyäkin. Silloin minun piti joko mennä muualle yöksi tai sitten ottaa esiliina asuntooni. Erään kerran olin ollut kokouksessa ja exäni tuli käymään – mutta hän oli lähtenyt ennen kokousta pois. Vanhimmat tulivat kokouksen jälkeen tarkastuskäynnille. He tutkivat joka huoneen ja kylpyhuoneenkin. Hyvä etteivät katsoneet sängyn alle."

"Markon" kirje: veljeni sängyn viereen ilmestyi seurakunnan kaksi vanhinta

"Toimin lähes kymmenen vuoden ajan Jehovan todistajien seurakunnan vanhimmistossa eli seurakunnan johtotehtävissä. Jouduin usein seuraamaan todella surullisia tapauksia, kun synnintekijöitä yritettiin saada kiinni ja tunnustamaan tekojaan. Eräs surullisimmista tapauksista koski omaa pikkuveljeäni.

Veljeni oli vakavasti masentunut. Hän ei ollut jaksanut käydä kokouksissa moneen viikkoon. Hän oli sairauslomalla töistään. Hän vietti myös aikoja sairaalassa masennuksestaan johtuen. Hän oli saanut "ojennusta ja nuhteita" seurakunnan vanhimmistolta mm. liian pitkistä hiuksistaan.

Tästä muutaman kuukauden kuluttua rakas veljeni päätti elämänsä oman käden kautta.

Seurakunnan vanhimmat olivat kuulleet huhun, jonka mukaan veljeni asuisi avoliitossa "maailmallisen" naisen kanssa. Eräänä sunnuntaiaamuna veljeni heräsi siihen, että kaksi vanhinta hänen seurakunnastaan seisoi hänen sänkynsä jalkopäässä. Veljeni järkyttyi tosi pahasti.

Vanhimmat väittivät, että asunnon ovi oli jätetty auki ja että he olivat tulleet kutsumaan veljeäni kokoukseen. "Onko asunnossasi muita" -kysymykseen veljeni vastasi rehellisesti: "Ei."

Veljeni oli ihan varma siitä, että hän oli laittanut asuntonsa oven kiinni. Hän epäili, että samassa talossa talonmiehinä toimineella Jehovan todistaja -pariskunnalla oli jotain tekemistä asian kanssa. Tätä hän ei tietenkään voinut todistaa. Veljeni alkoi etsiä uutta asuntoa, jonka hän melko pian löysikin.

Kohta sen jälkeen veljeni alkoi seurustella ja muutti tyttöystävänsä kanssa avoliittoon. Eräänä päivänä seurakunnan samat vanhimmat odottavat häntä rappukäytävän alaovella. He alkoivat kysellä, miksi veljeni asunnon ovessa lukee kaksi nimeä.

Veljeni sai paniikkikohtauksen ja lähti juoksemaan. Vanhimmat juoksivat kadulla hänen perässään. "Kenen nimi ovessa lukee? Asutko jonkun naisen kanssa?" Veljeni pelästyi tapausta tosi paljon eikä juurikaan uskaltanut poistua asunnostaan päiväkausiin.

Hän myös ihmetteli, mistä vanhimmat olivat saaneet hänen osoitteensa selville. Hän oli ilmoittanut maistraattiin osoitetietonsa salaisiksi – eikä niitä saanut luovuttaa ulkopuolisille.

Edelliseen asuntoon lähtöilmoitusta jättäessään hän ei myöskään ollut ilmoittanut osoitettaan. Seurakunnan vanhimmat olivat kuitenkin odottaneet häntä asunnon ulkopuolella ja sanoneet: "Olemme yrittäneet tavoitella sinua, mutta ovikoodin takia emme ole päässeet sisään."

Jossain vaiheessa Jehovan todistaja -äitimme sai puhelun vanhimmilta. "Asuuko poikasi jonkun naisen kanssa?" Vanhimmat pitivät puhelinta kaiuttimella, jotta asioilla olisi kaksi todistajaa. Suututtaa todella paljon vieläkin tämä! Äiti ei todellakaan tiennyt veljeni yksityiselämän asioista. Ja sen hän myös vanhimmille sanoi.

Veljeni sai kutsun oikeuskomiteaan kuulusteltavaksi "synneistään", mutta sinne hän ei mennyt. Lopulta hänet erotettiin seurakunnasta, vaikka häntä itseään ei kuultu asiasta. Tästä muutaman kuukauden kuluttua rakas veljeni päätti elämänsä oman käden kautta."

"Maijan" kirje: Olen ollut itsekin kyttäämässä

"Jehovan todistajien yhteisössä toisten tarkkaileminen on arkipäivää. Jokaisella jäsenellä on velvollisuus "käräyttää" henkilö, jonka tietää toimineen sopimattomasti. Seurakunnassa juorut alkavat helposti levitä aiheesta kuin aiheesta. Niiden perusteella usein myös lähdetään tarkkailemaan toisten elämää.

Olen ollut itsekin mukana "kyttäämässä". Sitä toimintaa ei oikeastaan koskaan kyseenalaistettu mitenkään, vaan se kuului asiaan. Nykyään se tuntuu jotenkin yhtä aikaa hävettävältä, surulliselta ja naurettavalta. Miten olen kehdannutkin tehdä jotain niin typerää?

Teimme useita reissuja naisen asunnon lähettyville, jotta saisimme todisteita miestä vastaan. Seurakunnassa oltiin tästä kaikesta tietoisia.

Tunsin avioparin, joista molemmat ovat Jehovan todistajia. Vaimo koki sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa puolisonsa taholta. Avioliitto ei ollut onnellinen. Jehovan todistajat eivät saa erota. Tai jos he eroavat niin naimisiin ei voi mennä uudestaan. Ainoastaan jos toinen osapuoli on syyllistynyt "haureuteen" eli tehnyt aviorikoksen, silloin viaton osapuoli voi mennä uudestaan naimisiin.

Perheen mies oli usein iltoja pois kotoa. Hänestä liikkui huhuja, että hänellä oli toinen nainen. Joku jopa tiesi kertoa naisen nimen. Tiesimme missä nainen asui.

Olin usein auttamassa vaimoa lasten hoidossa ja hän odotti taas lasta. Erään kerran, kun olin käymässä vaimon luona ja mies oli jälleen omilla teillään. Lähdimme vaimon kanssa ajamaan toisen naisen asunnon liepeille ja huomasimme miehen auton talon pihassa.

Jäimme kytikselle odottamaan, että koska asunnon ovi avautuisi ja koska mies tulisi sieltä ulos. Emme jaksaneet odottaa tarpeeksi pitkään, että olisimme varmasti nähneet kenenkään tulevan ulos.

Teimme useita reissuja naisen asunnon lähettyville, jotta saisimme todisteita miestä vastaan. Seurakunnassa oltiin tästä kaikesta tietoisia. Vaimo puhui myös vanhimmille asiasta ja vanhimmat pitivät puhuttelun miehelle.

Mies kiisti koko asian. Niinpä Veli Vanhin ilmoitti vaimolle, että hän syyttää turhaan miestään uskottomuudesta – eikä vaimolla ole oikeutta ottaa avioeroa miehestään.

Mies oli kyllä tunnustanut vaimolleen olleensa uskoton, mutta hän kiisti sen asian seurakunnan vanhinten edessä. Lopulta vaimo uskoi veljiä eikä ottanut eroa miehestään."

Salainen ohjekirja opastaa seuraamaan muita

Yle Uutisilla on hallussaan Jehovan todistajien seurakuntien vanhinten salainen ohjekirja. "Paimentakaa Jumalan laumaa" on vuodelta 2010 ja kirjan luvussa 5 kerrotaan muiden seurakuntalaisten seuraamisesta. Luku keskittyy ratkaisemaan sitä, tulisiko vanhinten muodostaa seurakunnan sisäinen oikeuskomitea.

Kuva Jehovan todistajien kirjasta.
Jehovan todistajien seurakuntien vanhinten salainen ohjekirja.Jehovan todistajien kirja / Yle Uutisgrafiikka

Ohjekirjassa kirjoitetaan seuraamisesta ja vähintään kahdesta todistajasta seuraavasti:

"Syytetty on ollut todistetusti (ainakin kaksi todistajaa) koko yön samassa talossa vastakkaista sukupuolta olevan kanssa (tai samassa talossa homoseksuaaliksi tiedetyn henkilön kanssa) sopimattomissa olosuhteissa."

"Vanhinten on käytettävä hyvää arvostelukykyä arvioidessaan tapausta, ennen kuin he muodostavat oikeuskomiteaa. Olivatko kyseiset kaksi henkilöä kahden kesken koko yön? Onko todisteita siitä, että kyse on romanttisesta suhteesta? Voisiko tapahtuneen taustalla olla ymmärrettäviä syitä, kuten odottamaton hätätilanne?"

"Mikäli lieventäviä asianhaaroja ei ole, oikeiskomitea muodostettaisiin pornei'aan viittaavan voimakkaan aihetodisteen perusteella."

"Syytetyn asenne saattaa osoittaa, että on jopa kyse häpeämättömästä käytöksestä."

Vanhimmiston opaskirjassa on esimerkki miehestä, vaimosta sekä miehen sihteeristä, joka on nainen. Esimerkin vaimo epäilee, että hänen miehensä ja tämän sihteerin välilllä on romanttista kiinnostusta. Niinpä vaimo seuraa miestään sukulaisensa kanssa sihteerin asunnon luo.

"He näkevät sihteerin pyytävän miehen sisään kello kymmeneltä illalla, ja he pitävät asuntoa silmällä koko yön, kunnes mies poistuu aamuseitsemältä. Kun vanhimmat puhuvat hänen kanssaan, hän myöntää viettäneensä yön kahden kesken sihteerin kanssa, mutta kieltää syyllistyneensä aviorikokseen. Tässä tapauksessa vanhimmilla on perusteet ryhtyä oikeudellisiin toimiin, koska voimakkaat aihetodisteet viittaavat pornei'aan ja tapaukseen saattaa liittyä myös häpeämätöntä käytöstä."

Jehovan todistajien tiedottaja: Emme kannusta seuraamaan liikkeen jäseniä

Jehovan todistajien tiedottaja Ari Hakkarainen toteaa, että Jehovan todistajat eivät kannusta ketään seuraamaan liikkeen muita jäseniä. Hänen mukaansa Jehovan todistajat eivät myöskään anna ohjeita tällaiseen toimintaan.

Hän ei kuitenkaan kiistä salaisen ohjekirjan kirjallisia ohjeita.

Hakkarainen ei kommentoi Yle uutisten saamien kirjeiden perusteella, mikä on hyväksyttävää tai sopimatonta liikkeen jäsenten seuraamista.

Hän toteaa sähköpostivastauksessaan seuraavaa:

- Asiassa on paljon väärinymmärrystä. Jehovan todistajien vanhimmat eivät tarkkaile seurakunnan jäseniä eivätkä opasta jäseniä tarkkailemaan toisiaan. Seurakunnan vanhinten rooli on Raamatun mukaisesti toimia hengellisinä paimenina, jotka pyrkivät opastamaan ja rohkaisemaan seurakuntaa, Hakkarainen kirjoittaa.

- Joissakin harvinaisissa tapauksissa joku seurakunnan jäsen saattaa lähestyä vanhimpia ja kertoa tietoonsa tulleesta vakavasta synnistä, kuten aviorikoksesta. Jos esimerkiksi vaimo epäilee, että hänen miehensä on uskoton ja kertoo siitä vanhimmille, niin he pyrkivät auttamaan pariskuntaa hengellisesti. Todisteiden hankkiminen mahdollisesta uskottomuudesta on kuitenkin vaimon vastuu, ei seurakunnan vanhinten, hän jatkaa.

- Vanhimmat eivät anna ohjausta siitä, miten todisteita mahdollisesta uskottomuudesta hankitaan tai hankitaanko niitä ylipäätään. Vanhinten rooli on tällaisissa tapauksissa antaa Raamattuun perustuvaa ohjausta ja auttaa jäseniä palauttamaan hyvän suhteensa Jumalaan.