Asetus: kuka tahansa ei enää kelpaa homekoulun kuntoa arvioimaan

Lähiaikoina voimaan tuleva asetus edellyttää, että terveydensuojeluvalvontaa varten tehtävissä kosteus- ja hometutkimuksissa on käytettävä asiantuntijoita, joilla on riittävän monipuoliset tiedot ja taidot. Sen sijaan asuntokauppoihin liittyvää kuntotarkastustoimintaa ei aleta säädellä, vaikka useat tahot ovat sitä vaatineet.

terveys
Ihminen suojanaamari päässä sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa.
Yle

Asuntojen ja julkisten laitosten sisäilmaongelmien tutkijoiden pätevyydestä säädetään pian laissa. Lähiaikoina tulee voimaan asetus, joka määrittää, mitä terveydensuojeluviranomaisten käyttämien ulkopuolisten asiantuntijoiden on osattava.

Pätevyysvaatimukset ovat voimassa, kun asiantuntija tekee tutkimuksia ja selvityksiä asuntojen tai muiden oleskelutilojen olosuhteista terveydensuojeluvalvontaa varten. Toisin sanoen kuka tahansa ei enää voi arvioida vaikkapa koulun kosteus- ja homeongelmia.

Asetuksen tultua voimaan Suomeen luodaan julkinen rekisteri, johon tulevat asetuksen mukaiset pätevyysvaatimukset täyttävien henkilöiden nimet. Käytännössä rekisteriin tulee ammattilaisia, jotka täyttävät nykyisen vapaaehtoisen rakennusterveysasiantuntijan sertifikaatin kriteerit.

– Rakennusten terveyshaittojen selvittäminen sujuvoituu, kun toimimassa ovat jo heti pätevät henkilöt, jotka käyttävät luotettavaksi osoitettuja tutkimusmenetelmiä. Nykyisin tilanne on se, että monenlaisia asiantuntijoita voi käydä tutkimassa tilannetta eri menetelmillä, mutta heillä ei välttämättä ole kokonaisuus hanskassa, selittää sosiaali- ja terveysminsteriön ylitarkastaja Vesa Pekkola.

Pitäisi tehdä enemmän, jotta korjauskelvottoman ja homevaurioituneen rakennuskannan valuminen ihmisten käsiin estettäisiin.

Hannele Rämö

Myös yksityishenkilöt pääsevät tarkastelemaan rekisteriä. Rekisteriin huolituilta asiantuntijoilta vaaditaan laaja-alaista osaamista muun muassa rakennustekniikasta sekä mikrobiologisista, kemiallisista ja fysikaalisista altistuksista.

Terveydensuojeluviranomaiset voivat turvautua listan ulkopuolisiin asiantuntijoihin, jos tutkimus on kapea-alainen tai tarvitaan jonkin osa-alueen erityisosaamista eli esimerkiksi melumittauksen tai lämpökamerakuvauksen voi käydä edelleen tekemässä siihen erikoistunut henkilö.

Ministeriöt eri linjoilla

Kuntotarkastusalan säätelystä on käyty pitkään vääntöä, mutta kattavaa lainsäädäntöä ei ole tehty. Hallituksen vuonna 2009 käynnistämä, monialainen Kosteus- ja hometalkoot -toimintaohjelma on ehdottanut useaan otteeseen, että myös asuntokaupan yhteydessä käytettävän kuntotarkastajan tehtävänkuvasta ja vastuista säädettäisiin lailla.

Kysymys kuntotarkastajien ammattikunnan säätelystä jakautuu useiden eri ministeriöiden toimialaan. Ympäristöministeriön käsialaa on viime syksynä voimaan tullut säännös, jonka mukaan rakennusvalvontaviranomainen voi edellyttää pätevää henkilöä kuntotutkijaksi esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, kun kunnassa aletaan jo korjata selkeästi homeista koulua.

Oikeusministeriölle kuuluu yleisesti ottaen myyjän ja ostajan välisiin velvollisuuksiin liittyvä lainsäädäntö, mutta siellä on katsottu, että kuntotarkastajien pätevyydessä on kyse elinkeino-oikeudellisesta säätelystä. Se olisi taas työ- ja elinkeinoministeriön heiniä. Oikeusministeriöstä kuitenkin korostetaan, että lainsäädännön luomiseksi tarvitaan kaikkien ministeriöiden yhteistyötä.

Hometalkoiden kova tavoite jäi haaveeksi

Kosteus- ja hometalkoiden ohjelmapäällikkönä ympäristöministeriössä viime vuoden loppuun saakka toiminut Juhani Pirinen kertoo, että ryhmän esitys asuntokauppojen kuntotarkastajien kelpoisuuden määrittämisestä törmäsi seinään.

– Ei se ole siitä enempää edennyt. Ympäristöministeriö kävi keskusteluja oikeusministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa, mutta eivät ne keskustelut toistaiseksi ole sen pidemmälle johtaneet, Pirinen kertoo.

Kosteus- ja hometalkoot halusi myös saada synkronoitua lainsäädännöt niin, että olisi vain yksi paikka, jossa määriteltäisiin kuntotutkijan pätevyys. Pirinen kuvailee tavoitetta "kauhean kovaksi".

– Sitä ei saatu aikaiseksi. Nyt rakennuksia tutkivista asiantuntijoista säätää sitten sosiaali- ja terveysministeriö, mitä voidaan pitää suurena tappiona rakennusalalle. Tästä lähtien ongelmataloissa oikeassa on aina sisäilmatutkija eikä rakennusinsinööri, jos pieni kärjistys sallitaan, toteaa nykyisin Finnish Consulting Groupissa Rakennusterveys- ja sisäilmasto -toimialaa johtava Pirinen.

Ympäristöministeriön rakennusneuvos Aila Korpivaara sanoo, että kuntotutkimuksia tekeville ja niitä tilaaville on valmisteilla ohje. Ohje on tarkoitus julkaista tämän vuoden aikana. Rakennusneuvoksen mukaan kuntotarkastusalalle ei kaivata tiukkaa säätelyä.

– Suomessa on rakennusalalla erittäin vähän säädeltyjä ammatteja. Jos tällainen erittäin tiukka linja otettaisiin, pitäisi olla perustelut, miksi juuri tässä pitäisi olla sellainen, Korpivaara perustelee.

Ongelmatalot saavat puhtaita papereita

Asumisterveysliito AsTe ry:n sertifioitu rakennusterveysasiantuntija Hannele Rämö on puhunut jo vuosikymmeniä sen puolesta, että myös asuntokaupan yhteydessä käytettäville kuntotarkastajille asetettaisiin pätevyysvaatimukset. Rämön mukaan tilanne pahenee pahenemistaan, kun ammattitaidottomat kuntotarkastajat saavat jatkaa toimintaansa samalla, kun rakennuskanta vanhenee.

– Kierrossa on yhä enemmän sellaisia kiinteistöjä, joissa on jo purettu kauppoja tai niitä on asetettu jopa käyttökieltoon, ja silti ne ovat tulleet kuntotarkastuksen kautta niin sanotusti puhtaina takaisin markkinoille.

Tällaisissa kiinteistöissä on useimmiten ollutrakennusvaurioita, jotka on jätetty korjaamatta, minkä seurauksena asuntoon on tullut merkittäviä sisäilmaongelmia. Asumisterveysliiton tietoon on tullut ongelma-asuntoja, joita kaupataan jo kolmatta kertaa eteenpäin.

Tästä lähtien ongelmataloissa oikeassa on aina sisäilmatutkija eikä rakennusinsinööri, jos pieni kärjistys sallitaan.

Juhani Pirinen

Rämö on iloinen siitä, että edes terveysviranomaiset velvoitetaan käyttämään päteviä kuntotutkijoita. Sen sijaan asuntokaupan yhteydessä tehtävien kuntotarkastusten jättämistä ohjeiden varaan hän pitää ja on jo pitkään pitänyt täysin riittämättömänä.

– Pitäisi tehdä enemmän, jotta korjauskelvottoman ja homevaurioituneen rakennuskannan valuminen ihmisten käsiin estettäisiin.

Vaikka Asumisterveysliiton Rämö on jo usein joutunut pettymään valtiovallan vastauksiin, hän aikoo vieläkin marssia uusien päättäjien luo puhumaan asiasta.

– Pyrimme edelleen vaikuttamaan uusiin ministereihin ja tuomaan asioita puolueettomasti esille, Rämö vakuuttaa.