Elsa käveli 1920-luvulla punaisissa vilttitossuissa kartanon lastentarhaan

Lahden kartanon yli satavuotiseen historiaan liittyviä tarinoita on koottu kirjaksi. Rakennus toimi muun muassa yli 40 vuotta kouluna, ennen kuin muuntui historialliseksi museoksi. Lahtelainen Elsa Tuomi kävi kartanossa sekä lastentarhaa että kansakoulua.

kartanot
Elsa Tuomi
Juha-Petri Koponen / Yle

Lahden Kivistönmäellä asuneen Elsa Tuomen lastentarha- ja alakouluvuodet kartanomiljöössä ajoittuvat 1920-luvun loppuun ja 1930-luvun alkuun.

– Winter oli johtaja, sellainen pitkä ihminen. Keittäjä oli Martta. Lastentarha sijaitsi kartanon alakerrassa, nykyisen Kisapuiston puolella. Sieltä alhaalta mentiin sisälle tiloihin, ja koko alakerta oli käytössä.

Vuonna 1923 syntynyt Tuomi muistelee, että rakennuksen päädyssä toimi myös hammaslääkäri.

Hyvä komento, laulua ja leikkiä

Elsa Tuomen varhaisiin lapsuusmuistoihin liittyvät punaiset vilttitossut.

– Äiti laittoi minut aamulla matkaan ja Lahdenkadun kävelin yksin. Minulla oli aina talvella punaiset vilttitossut, ne olivat tärkeät.

Lastentarhassa leikittiin ja askarreltiin. Erityisen hyvin Elsa Tuomen mieleen ovat jääneet aamun rukoushetket ja tiukka järjestyksenpito.

kirja Kartanon kertomaa kansi
Juha-Petri Koponen / Yle

– Paljon leikittiin ja laulettiin. Komento oli hyvä.

Tarhassa lapsille oli järjestetty myös ruokailu.

– Jotain kaurapuuroahan se oli, ajat olivat huonot, Tuomi muistelee.

Lastentarhasta kansakouluun saman katon alle

Koulu muutti kartanon sisätiloja merkittävästi. Nykyiseen asuunsa kartano remontoitiin myöhemmin, kun rakennus siirtyi museolle.

– Ei silloin tällaista ollut, ihan oli tavallista vaan. Yläkerroksiin tosin emme päässeet. Nyt täällä on kaikki laitettu niin kauniiksi, Tuomi ihailee.

Lastentarhassa Tuomi oli kolme vuotta. Sen jälkeen käynnistyivät alakouluvuodet samassa talossa.

– Vuoden 1930 alussa täytin seitsemän ja pääsin seuraavana syksynä kansakouluun samaan rakennukseen. Samana vuonna loppui myös lastentarha.

Kartanon kansakoulua Elsa Tuomi kävi kaksi vuotta ja siirtyi sitten Vuorikadun kouluun.

– Olin laskennossa hyvä ja päätä olisi ollut käydä koulua enemmänkin. Mutta kun äiti kuoli, en päässyt enää jatkamaan. Mutta hyvä elämä on ollut, ei voi moittia, kaikki on hyvin!