Sananen – Viisarin kääntäminen sieltä

Kelloja käännettiin. Joillakin värähti viisarissa ja väärään suuntaan. Huono olo ei lisää tuottavuutta.

Näkökulmat
YLE Keski-Suomi / Niina Ryyppö

Kaikkeen saa suhtautua välinpitämättömästi. Paitsi kellojen kääntämiseen. Se on viimeinen eurooppalaisia yhdistävä asia. Pakko kääntää, tai myöhästyy kaikesta. Antaa äidin piirakan kuivahtaa. Se on hyytävä näky, kun omavarainen Jamppa Kempeleeltä tekee indeksikorotuksen maastopuvun housuihinsa ja nöyrtyy kääntämään kellot, yksi kerrallaan.

Tane oli kapinallinen. Rakensi jo muinoin oman elämänsä ilman piirustuksia, pitkästä tavarasta. Kaikki oli höyläämätöntä, puheilmaisukin tikkuista. Hänen aikansa oli pysähtynyt, mutta mies käänsi pari kelloa jo helmikuussa, kohta entisen anoppinsa kultaisen rannekellon ja kustavilaisen kaappikellon. Kun muut siirtyivät kesäaikaan, Tane oli kännissä, elokuvajuhlilla.

Kellojen kääntäminen kesäaikaan alkoi Suomessa vuonna -81. Se on helppo muistaa siitä, että Taavi Kassilan elokuva Pölhölä ilmestyi samana vuonna. Teema on jatkunut.

Kehossa tuntuu, suoli säestää.

Jotkut osaavat ottaa kellojen kääntämisen hauskana juttuna. Tuohan se vaihtelua arkeen, kun saa kaksi kertaa vuodessa käyttää talousjakkaraa ja nousta pukkaamaan viisaria ihan jo hyötyliikunnankin nimissä. Tulee testattua polvet. Nämä samat ihmiset haluaisivat kääntää kelloa vähintään neljä kertaa vuodessa. Ja kaksi tuntia kerrallaan, niin kuin William Willett jo vuonna 1907 ehdotti.

Sitten on herkät. Meitä on olemassa. Kellojen kääntely rikkoo herkän runoilijan biologisen rytmin. Kehossa tuntuu, suoli säestää. Pää tuntuu monta päivää vuokratyöfirman päältä. Semmoiselta jolla on päästelty aika kovaa ja huolettomasti. Hihna on rispaantunut, mielen pedaalia on rynkytetty suoralla nilkalla.

Lapsi ei pääse ylös sängystä. Hänellä on vain voimaa kysyä: isi, miksi kelloja käännettiin? Niin lapseni, tässä säästetään. Se on se syy. Yritäppä vieriä pois sängystä.

Tunti lisää valoa nähdä saasta tarkemmin.

Minä tykkään säästää. Kaikki ne edulliset tennarit, jotka kestivät alle kuukauden, tuottivat mielihyvää. Punaisen lapun einekset, jotka hävisivät näkyvistä hippomaisilla haukuilla, paljastamatta olivatko makaroni- vai perunapohjaisia. Kaikki ne ovat olleet kotiin päin, hintatietoiselle. Löysin myös ranskalaisen auton, jossa säästin. Nyt ovista toimii kaksi ja arki rullaa edelleen kivasti. Mutta kellojen kääntämisestä saatavaa säästöä en osta.

Kaiken taustalla on energian säästäminen. Tunti lisää valoa nähdä saasta tarkemmin. Tällä toimenpiteellä Suomi ei ole noussut. Masennus on lisääntynyt. Jos kellon viisariin kajoaminen olisi ratkaisu parempaan tuottavuuteen, joku puolue olisi jo ottanut vaaliteemakseen kellojen kääntämisen ensi vaalikaudella kolme tuntia kerrallaan.

Tehokkuus on ihanne, joka tappaa. Kaikessa muussa säästetään, paitsi ihmisessä. Ihminen saa kulua loppuun. Ihmisiä saa uusia. Ihminen on verigeippi. Siitä puristetaan mehut. Jos oksettaa, niin menet ajoissa nukkumaan, että jaksat tulla aamulla töihin. Olet hyvässä kohtaa putkessa, vaikka vielä ei häämötä.

Kaikessa muussa säästetään, paitsi ihmisessä.

Jos ihminen tuhoaa itsensä, ydinvoimalat pitävät maailman käynnissä. Tämä ajatus rauhoittaa viimeisillä hetkillä tuotantotalouden asiantuntijoita.

Syvässä Afrikassa ei käännellä viisareita. Eivät kai ymmärrä parastaan.

Aikamme on niin kallis, että siksi kannattaa hankkia laadukas kello. Näin pukahti kotimainen kelloseppä.

Voi se olla niinkin, että aikamme on astia joka täyttyy - luonnollisessa rytmissä. En haluaisi kiirehtiä sen täyttymistä.

Saavat kovertaa hautakiveen, että eipä ollut tämä kovin tehokas, mutta virnuili viimeiseen asti.

Yks kakkaa, kaks kakkaa, eipä muuta tarvitakkaan.

_Maallikkosaarnaaja Maasola _