Pelaako Paavo Arhinmäki puolueensa paitsioon?

Vasemmistoliiton puheenjohtaja, Paavo Arhinmäki johdattaa joukkonsa vaaleihin päinvastaisella taktiikalla kuin muut puolueet. Vasemmistoliitto tyrmää julkisten menojen leikkaukset ja liputtaa vimmatusti velkaelvytyksen puolesta. Pettääkö Paavon pelisilmä? Tätä pohtii politiikan toimittaja Timo Seppänen.

Kotimaa
Paavo Arhinmäki.
Paavo Arhinmäki.Timppa / Yle

Nuoren aktivistin leima ei irtoa Paavo Arhinmäestä tehopesussakaan, vaikka mies on jo 38-vuotias ja entinen ministeri. Arhinmäestä kertovissa henkilökuvissa mainitaan aina hänen nuoruusvuosiensa tempaukset ydinvoiman vastaisessa mielenosoituksessa Olkiluodossa ja ”kuokkavieraana” presidentinlinnan edustalla.

Arhinmäestä kertoessaan media muistaa mainita myös kapakoissa kampanjoinnin, elitismin vastaisuuden ja tennarilookin. Luonnehdinnat sopivat hyvin vassaripäällikön pirtaan, juuri tuollaisista imagoa hän on rakentanut vuosikaudet.

Arhinmäki pitää imagoaan yhä yllä provokatiivisilla pikku tempauksilla. Sellainen oli esimerkiksi sateenkaarilipun heiluttelu moskovalaisella stadionilla. Sotshin yössä urheiluministeri Arhinmäki heilui kiekkoleijonien kanssa nuoruuden innolla siihen malliin, että sammahti kantokuntoon. Tuon tapauksen mies myöntää mokaksi itsekin.

Pikku tyylirikoista huolimatta vasemmistoliitolle on hyötyä siitä, että puolueen puheenjohtaja vaikuttaa kansalaistottelemattomuuteen taipuvaiselta opiskelijaradikaalilta, vaikkei hän edes ole opiskelija.

Esimerkiksi televisiotenteissä Arhinmäki härnää muiden puolueiden johtajia väliheitoillaan ”nuoren häirikön” oikeudella. Suurin Arhinmäen nuorekkaasta imagosta koitunut hyöty on kuitenkin se, että vasemmistoliitto on onnistunut keräämään paljon uusia, nuoria kannattajia. Näinä aikoina se on työväenpuolueelle kova saavutus.

Jyrki Kataisen hallituksessakin vasemmistoliiton pomo pani ajoittain ranttaliksi turhia arkailematta. Vuonna 2013 Arhinmäki riitautti kehysriihessä tehdyn osinkoveropäätöksen jälkikäteen. Hallitus muutti lakiehdotusta viikon kestäneen kiistelyn jälkeen.

Aina kun vasemmistoliitto on ollut hallituksessa, sen sisällä on ollut joukko, jolle ”kompromissipolitiikka” ei ole kelvannut. Ongelma on perimää vasemmistoliiton kaukaiselta esi-isältä, SKDL:ltä, jossa oli jatkuva kahtiajako yhteistyöhakuisen enemmistön ja jyrkän linjan kommunistien välillä.

Osapuolijaosta on vasemmistoliitossa vieläkin rippeet jäljellä, mutta Arhinmäki saa puolueen vähemmistön kuriin halutessaan. Vasemmistoliiton päätettyä mennä Kataisen hallitukseen kaksi puolueen kansanedustajaa äänesti hallitusta vastaan. Heidät erotettiin puolueen eduskuntaryhmästä välittömästi.

Ydinvoimaa vastustavan kasvissyöjän komennossa vasemmistoliitosta on tehty moniarvoinen punavihreä työväenpuolue. Puolueen ay-siipeä city-vihreä linja hämmentää ja ärsyttää. Eräs ay-taustainen puoluevaikuttaja kertoo:

– Moni ihmettelee, mitä helvettiä tämä on? Pelkkää vihreyttä, kettutarhakieltoa ja kasvissyöntiä!

Vaikka vasemmistoliitto rummuttaa vaatimuksia pätkä- ja silpputyön tekijöiden oikeuksista ja nollatuntisopimusten kieltämisestä, äijäikään ehtineillä duunareilla on vaikeuksia puolueen linjan hahmottamisessa.

Ay-linjan vaikuttaja valitteleekin, ettei puheenjohtaja tee työläisiä koskettavista arkipäivän asioista kyllin paljon omia avauksia. Nuorisolle arhinmäkeläinen linja avautuu helpommin. Nuoret tietävät, ettei vasemmistoliiton bileisiin kaivata Cheekin faneja.

Hämmingeistä huolimatta puolue on vankasti puheenjohtajansa näpeissä. Tasapainoilu Kataisen hallituksessa oli Arhinmäeltä taidonnäyte, jota valtaosa vasemmistoväestä arvostaa. Puheenjohtaja saa omiltaan pinnoja neuvottelutaidoistaan ja siitä, että hän piti ministerinä kiinni siitä, mitä oli oman porukkansa kanssa sopinut.

Hallituksen päätös yrityksiltä perittävän yhteisöveron rajusta alennuksesta oli vasemmistoliitolle kova pala nieltäväksi. Kun puoluevaltuusto käsitteli hallituksen rakennepoliittista ohjelmaa vuoden 2013 marraskuussa, Arhinmäki taivutteli puolueväen hallitusyhteistyön jatkon taakse tunnin mittaisella maratonpuheella.

Rinnan menoleikkausten kanssa Kataisen hallitus korotti työttömien perusturvaa, kohensi asumistukea ja kevensi pienituloisten verotusta. Nämä asiat vasemmistoliitto kirjaa yhä omiksi voitoikseen.

Lämpimimmän tunnustuksen Arhinmäki saa omiltaan kuitenkin siitä, että hän luopui kovapalkkaisesta ministerinpestistään ja irrotti puolueensa hallituksesta sen aloittaessa sosiaaliturvan leikkaukset. Vasemmistoliitto luikahti vastuusta empimättä. Vaalitaktinen veto tiivisti puolueen rivejä ja nosti sen kannatusta ainakin hetkellisesti.

Paavo Arhinmäki on kova pelimies sekä urheilussa että politiikassa. Urheilussa hänen pelinsä on jalkapallo ja pelipaikkansa maalin suulla. Politiikassa Arhinmäki pelaa hyökkääjän roolissa ja kantaa hihassaan joukkueensa kapteenin nauhaa.

Politiikassakin Arhinmäki taktikoi jalkapallomiehen elkein. Hän osaa hakeutua kentän tyhjään tilaan, josta avautuu mahdollisuus edetä maalille. Kun muut puolueet esittelevät kilvan leikkauslistoja tulevalle hallituskaudelle, vasemmistoliitto ryhmittyy epäröimättä kentän vastakkaiselle laidalle ja kiroaa leikkauslistat. Samalla puolue julistaa, ettei maan talouden romahdusta voida estää ilman velkaelvytystä.

Ajaako vasemmistoliitto taktiikallaan itsensä paitsioon hallituspelissä? Tuskin. Vasemmistoliitto lienee paitsiossa jo muutenkin. Kataisen hallitukseenkin puolue pääsi yllättäen SDP:n vaatimuksesta. Tuollaisen armonpullan todennäköisyys on nyt huomattavasti heikompi kuin neljä vuotta sitten. Vaalien jälkeen suuret puolueet eivät välttämättä kaipaa kimppaansa höyhensarjalaisia.

Vasemmistoliitolla onkin vaaleissa vain yksi suuri tavoite: puolueen kannatuksen ja edustajamäärän kasvattaminen. Paavo Arhinmäen täytyneekin koettaa sopeutua siihen ajatukseen, että hänellä on tulevalla hallituskaudella oppositiojohtajan pesti.