1. yle.fi
  2. Uutiset

Pystyykö RKP:n uraohjus hakeutumaan maaliin?

Suomen poliittisen elämän sunnuntailasta, Carl Haglundia ja hänen puoluettaan uhkaa pahin vaara miesmuistiin. Suomen ruotsalainen kansanpuolue, RKP, ei kenties pääse maan seuraavaan hallitukseen, arvioi politiikan toimittaja Timo Seppänen.

Kotimaan uutiset
Carl Haglund.
Carl Haglund.Timppa / Yle

RKP:n puheenjohtaja Carl Haglund on kuin Hannu Hanhi. Kaikki mihin ”Calle” on ryhtynyt, on kantanut maukasta hedelmää, milloin miehen uutteruuden, milloin silkan tuurin johdosta.

*Paras onnenkantamoinen *Haglundin uralla oli RKP:n edellisen puheenjohtajan, puolustusministeri Stefan Wallinin ero tehtävästään. Se tapahtui vuonna 2012 Wallinin töpeksittyä puolustusvoimauudistuksen valmistelussa. Wallin yritti kulissien takana pudottaa Raaseporissa sijaitsevan Dragsvikin pois lakkautettavien varuskuntien listalta ja kärysi touhujensa salailusta.

Tapaus avasi Carl Haglundille tien RKP:n puheenjohtajuuteen ja puolustusministerin virkaan 33 vuoden iässä. Haglund vei edeltäjänsä alulle paneman puolustusvoimauudistuksen maaliin nuoruuden innolla. Se on yksi harvoista Kataisen-Stubbin hallitusten suurhankkeista, joka on saatettu päätökseen. Pinnat saavutuksesta ropisivat Carl Haglundin laariin.

Suurhankkeen valmistelun aikana hallitus päätti ohimennen, ettei ruotsinkieliselle väestölle tärkeää Dragsvikin varuskuntaa sittenkään lakkauteta. Tästä Haglund saanee superbonuksen ruotsinkieliseltä väestöltä, vaikkei päätös lienekään yksin hänen ansiotaan.

Haglund on kahdessa suhteessa erikoinen puolustusministeri: yhtäältä siksi, ettei hän ole käynyt asepalvelusta nokkosihottuman vuoksi, toisaalta siksi, ettei hän ole kansanedustaja. Poliitikkona Haglund on kuin maaliin hakeutuva uraohjus.

Hänen nousunsa kotimaan politiikan huipulle on edennyt epätavanomaista reittiä: Espoon kaupunginvaltuustosta ministerin avustajaksi, poliittiseksi valtiosihteeriksi ja siitä miltei saman tien europarlamentin jäseneksi. Kärvisteltyään kolme vuotta Brysselistä mies singahti puolueensa johtoon ja maan hallitukseen.

Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen tärkein tavoite on ruotsin kielen aseman turvaaminen Suomessa. Puolue on aina profiloitunut myös erilaisten vähemmistöjen puolustajaksi. Viime vuosina virinnyt pakkoruotsikeskustelu ja perussuomalaisten kannatuksen kasvu ovat olleet RKP:lle ja sen kannattajille merkkejä kasvavasta uhasta. Ne ovat hitsanneet puolueväkeä tehokkaasti yhteen.

Yhteiskunnallisen ilmapiirin muutosten vuoksi RKP:n puheenjohtajaan on viime vuosina kohdistunut entistä kovempia odotuksia. Carl Haglund on vastannut niihin nimeämällä puolueensa perussuomalaisten päävastustajaksi. Hän on haastanut perussuomalaisten johtoa empimättä muun muassa rasistien holhoamisesta.

RKP:n puheenjohtajan aktiivinen rooli on vahvistanut hänen uskottavuuttaan ja asemaansa johtajana. Carl Haglund on puolueensa ruumiillistuma. Hän on osoittanut olevansa pieni suuri mies, jolla on kokoonsa nähden monikertainen voima ja vaikutusvalta.

Viime kuun alussa**RKP:n kannattajakunta** huokasi helpotuksesta, kun eduskunta hylkäsi kansalaisaloitteen ruotsin muuttamisesta valinnaiseksi oppiaineeksi. Vaikkei päätös syntynyt yksinomaan RKP:n voimin, puolueväki koki varmasti saaneensa torjuntavoiton elintärkeässä asiassa.

Vaikka RKP:n kannattajakunnassakin on paljon tyytymättömyyttä hallituksen saamattomuuteen, puolueväki on seisonut yhtenä miehenä omien ministeriensä takana. Menneellä hallituskaudella puolue on kärsinyt itselleen keskeisissä asioissa vain pari pikku takaiskua. Eduskunnan loppuhässäkässä kaatuivat sekä saamelaiskäräjälaki että alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan kansainvälisen sopimuksen ratifiointi.

Ruotsalainen kansanpuolue julistautuu vapaamieliseksi, liberaaliksi puolueeksi, mutta ideologisesti puoluetta on lähes mahdoton erottaa konservatiivipuolue kokoomuksesta. Wallinin ja Haglundin kausilla RKP on reivannut linjaansa selkeästi oikealle. Vallankin talouspolitiikassa Haglund puhuu kuin kokoomuksen suulla. Hän julistaa, muun muassa että veronkorotusten tie on kuljettu loppuun.

Puolustuspolitiikassakin Haglund on samoilla linjoilla kuin kokoomus. Haglund ilmoitti jo viime keväänä, että hän äänestäisi Suomen Nato-jäsenyyden puolesta, jos jäsenhakemuksesta tehtäisiin päätöstä. RKP ottanee Nato-jäsenyyteen kantaa ensi kesän puoluekokouksessaan. Puolueen oikeistolaistuminen saattaa karkottaa joitakin äänestäjiä RKP:n takaa, mutta samanaikaisesti kokoomuksen kriisi voi tuoda RKP:lle uusia tukijoita.

Siloposkisen ja sliipatun Haglundin palttoosta ei suuria tahroja löydy. Kerran uutteran kauppatieteilijän afäärit ovat kuitenkin herättäneet julkista ihmettelyä. Tapaus liittyi ilmaisjakelulehti Papperiin, jonka Carl Haglund perusti ystävänsä kanssa vuonna 2005.

Haglund sai kinuttua hankkeeseen 200 000 euroa Kulturfondet-säätiöltä. Melko pian sen jälkeen ruotsinkieliset lehdet ja säätiöt käynnistivät yhteisen hankkeen nuorille tarkoitetun internetsivuston perustamiseksi ja esittivät Papper-lehden yhdistämistä osaksi sitä. Näin tapahtui ja KSF Media maksoi Haglundin ulos yhtiöstä.

Haglund on myöntänyt saaneensa KSF:ltä ”muutamia kymmeniä tuhansia euroja takautuvaa palkkaa”. Sen hän on kertonut jakaneensa työtoverinsa kanssa. Tapaus ei ole jättänyt Haglundiin vilunkimiehen leimaa, mutta sen se on ainakin osoittanut, että hänellä on ollut nuoresta pitäen varakkaita ja vaikutusvaltaisia tukijoita.

Vaalien jälkeen selviää, onko Haglundilla kylliksi vaikutusvaltaisia ystäviä myös suomenkielisten puolueiden johtoportaissa. 36 vuoteen RKP ei ole sellaisia kaivannut yhtä kipeästi kuin nyt. Pienpuolue on saanut istua jokaisessa hallituksessa vuodesta 1979 lähtien, mutta nyt jatkopestin saaminen voi käydä mahdottomaksi.

Kataisen sixpackin kivinen taival on pistänyt suuret puolueet miettimään yhteisen hallituksen muodostamista. Keskustan puheenjohtajajohtaja Juha Sipilä on tuumiskellut sellaistakin, ettei hallituksessa pitäisi olla kuin 12 ministeriä.

Jos uusi hallitus kootaan tuollaisten piirustusten mukaan, RKP:n palveluksia ei kenties enää tarvita. Jos perussuomalaiset nousevat hallitusvastuuseen, RKP:ta olisi lähes mahdotonta saada soviteltua samaan koalitioon, koska noiden kahden puolueen arvot ja tavoitteet ovat lähes yhtä kaukana toisistaan kuin yö ja päivä.

Väitetään, että valta turmelee. Ehkä RKP:llekin tekisi hyvää viettää vaihteeksi muutama vuosi oppositiossa. Ajatus sellaisesta ahdistanee kielivähemmistön puoluetta kuitenkin melkoisesti.

Carl Haglundista on vaikea löytää räyhäkkään oppositiojohtajan piirteitä. Keliakiaa, nokkosihottumaa ja kylmäallergiaa sekä astmaa poteva mies on oppinut sopeutumaan epämukavuuksiin, mutta kykenisikö hän ja hänen puolueensa sopeutumaan oppositioasemaan?

Suomen ruotsalaisessa kansanpuolueessa mietitään**nyt**, mahtaako vaalien jälkeen syntyä kolmen suuren hallitus? Mitä siitä seuraisi jos kolmen suuren malli osoittautuisi toimivaksi? Seuraisiko siitä RKP:lle kenties 36 vuoden oppositiotaival?

2.4.2015 kello 13.10: Muutettu kahdessa kohdassa nokkosallergia nokkosihottumaksi.

Lue seuraavaksi