Ilomantsissa juhlitaan pääsiäistä kahden kirkkokunnan yhteisvoimin. Ilomantsin asukkaista valtaosa kuuluu luterilaiseen kirkkoon, mutta kunnassa on väkilukuun suhteutettuna eniten ortodokseja Suomessa.
– Ilomantsissa on eletty ortodoksit ja luterilaiset rinnakkain jo 1600-luvulta, ensin ortodoksit enemmistönä nyt luterilaiset enemmistönä, luterilaisen seurakunnan kirkkoherra Mikko Tolonen kertoo.
– Monet seurakuntalaiset ovat mukana naapuriseurakunnan toiminnassa, ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Ioannis Lampropoulos jatkaa.
Monet seurakuntalaiset ovat mukana naapuriseurakunnan toiminnassa.
Ioannis Lampropoulos
Seurakunnilla onkin pitkä perinne ekumeenisessa työssä. Yhdessäoloa on tavallista näkyvämmin paitsi ekumeenisella rukousviikolla, myös pääsiäisenä.
– Ortodokseillehan pääsiäinen on iso juttu ja paljolti heidän mukaansa mekin paikallisesti juhlitaan. Pääsiäisyönä monet luterilaisetkin osallistuvat täällä jumalanpalvelukseen ortodoksisessa kirkossa, Tolonen kuvailee.
– Pääsiäinen on juhla joka pitää viedä maailmalle. Meidän kirkon julistus "Kristus nousi kuolleista" pitää kuulua kaikille. Julistus on molempien kirkkojen yhteinen tehtävä, Lampropoulos toteaa.
Yhteistyö opettaa muista ihmisistä ja perinteistä
Pääsiäispäivänä molemmilla kirkoilla on omat jumalanpalvelukset. Kirkkoherrojen mukaan tavaksi on kuitenkin tullut, että molempien seurakuntien väkeä kokoontuu illalla ortodoksiseen kirkkoon ehtoopalvelukseen. Sieltä he siirtyvät ristisaatossa luterilaiseen kirkkoon ekumeeniseen sävelhartauteen. Pitkin pääsiäisviikkoa on yhteisiä hartauksia ja muun muassa ruokailu.
Tällainen muun muassa hälventää ennakkoluuloja.
Mikko Tolonen
– Antina on tutustuminen toistensa jumalanpalveluselämään, työntekijöihin, seurakuntalaisiin, perinteisiin ja tapoihin. Tällainen muun muassa hälventää ennakkoluuloja, Tolonen luonnehtii yhteistyön antia.
– Ekumeeninen työ opettaa seurakuntia olemaan yhdessä, kohtamaan arjen ongelmat yhdessä. Ekumeenisella työllä voimme auttaa ihmisiä löytämään vastauksia, Ioannis Lampropoulos pohtii.
– Nykyiset käytännöt ovat eläneet jo vuosikymmeniä ja jatkunevat, vaikka henkilöt seurakunnissa vaihtuvatkin, Mikko Tolonen uskoo.