Kaniagilityssä mennään persoonan ehdoilla – "Se vaan makoili kentällä"

Kanin koulutuksessa edetään sen mukaan, huvittaako kania vai ei. Milja Koivula kouluttaa kaninsa antamaan vaikka tassua, mutta joskus pitää tarkkaan miettiä, miten opin saisi perille.

ilmiöt
kani

Kopsu on lempeäkatseinen kääpiöluppa, jolla on ronski ja rohkea ote elämään. Ekstrovertti luonne tekee siitä tilanteiden staran ja kaikkien kaverin. Se ei myöskään ymmärrä kanikaverinsa Dollyn halua rikkoa sähköjohtoja.

Kopsun vierellä nököttävä Dolly on siro, pienikorvainen ja ujohko kanityttö. Suurilla nappisilmillään se on saanut anteeksi huonot tapansa. Nimittäin ujon ulkokuoren alla Dollyn sydän sykkii sähköjohdoille. Dollyn tilillä onkin useita purtuja sähköjohtoja, ja sitä on aina pidettävä vähän silmällä.

Kahdeksasluokkalainen Milja Koivula on hattulalainen kaniagilityharrastaja, joka viettää aikaansa kaniensa kanssa kouluttaen niitä niin agilitykentille kuin temppujen tekijöiksikin.

Kania kiinnostaa kaikki, niin esteet kuin katsomokin

Periaatteessa esteiksi kelpaa mikä tahansa minkä yli hypätä. Nyt este on rakennettu kirjapinoista ja kävelykepistä. Dolly huomaa kirjojen joukosta Hämeenlinnan historiikin, jonka kulmaan se ohimennen jättää merkkinsä. Dolly was here.

– Agilityssä opetetaan kani hyppäämään esteitä peräjälkeen, ja siinä on neljä tasoa; helppo, keskivaikea, vaikea ja eliitti. Ratoja on kahdenlaisia, suoria ja mutkaisia. Mutkaradassa omistajan pitää ohjata kania, muuten kani ei tiedä mihin mennä. Suorassa radassa esteet ovat peräjälkeen ja kani voi hypätä ne nopeastikin yli, selittää Koivula kisojen kulkua.

Kanin ohjaaminen ei Koivulan mukaan ole erityisen kovan työn takana. Ellei radan takana ole jotain esterataa kiinnostavampaa.

– Silloin ne ovat menossa sinne koko ajan, puuskahtaa Koivula.

Kaniagilityssä kilpailijoille puetaan kuitenkin valjaat, joiden avulla ohjattavat pysyvät varmasti rata-aitojen sisäpuolella.

– Kopsu suhtautuu valjaisiinsa rennosti, mutta Dolly ei näistä niin tykkää, kuvailee Koivula suojattiensa suhtautumista kilpavarusteisiinsa.

tyttö ja kani
Milja Koivula kouluttaa kaneja niiden persoonien mukaan.Oona Lehtinen / Yle

Erilaisia kilpakaneja

Kuten muidenkin urheilulajien edustajissa, myös kaniagilityssä osallistujia on joka lähtöön. Osalle oppi menee perille helpommin, osa kulkee kisoista toiseen lähinnä tuurilla.

Kopsulla agility on verissä, se sai juonesta kiinni miltei heti. Kun ensimmäisistä kisoista haettiin vain kokemusta ja varmuutta, vei Kopsu Milja Koivulan avustuksella toisista kisoista kolmannen sijan.

Dolly puolestaan on luottanut suuriin silmiinsä ja ujoon olemukseensa myös kilpakentillä. Kuitenkin halutessaan ja sille päälle sattuessaan, sen tassuissa piilee räjähtävä voima. Kerran Dolly nimittäin ponkaisi metrin korkeuteen, kertoo Koivula.

– Dolly ei suostunut aluksi menemään esteitä ollenkaan, se vaan makoili kentällä, kuvailee Koivula Dollyn kilpauraa agilitykentillä.

Mainetta ja kunniaa Koivulalle kuitenkin tuli, kun viehko Dolly kruunattiin kisoissa tuomarin suosikiksi.

Luppakorvainen kani
Kopsu on ekstrovertti agilitytaituri.Oona Lehtinen / Yle

Tassuakin kani antaa kun sille päälle sattuu

Kani ei kuitenkaan sijoista välitä, vaan into kilpailemiseen tulee rapsutuksista, paljastaa Koivula metodejaan.

Kahdeksasluokkalainen Milja Koivula ei kuitenkaan tyydy pelkästään kaniagilityyn, vaan Dolly ja Kopsu saavat oppia myös temppuja.

– Tassua ne antavat, pyörivät ympäri, tulevat luokse ja kävelevät takajaloillaan, kuvailee Koivula kaniensa taitoja.

Tässäkin asiassa Kopsu ja Dolly ovat toistensa vastakohdat. Siinä missä Kopsu sisäistää uudet kuviot nopeasti, saa Dollyn suuriin kauniisiin silmiin tuijotella hetken, ennen kuin Koivula keksii toisen tavan opettaa sille samat temput.