Eläinten sijaiskoti on välietappi matkalla loppuelämän kotiin

Eläinsuojeluyhdistysten ylläpitämä eläinten sijaiskotitoiminta auttaa pulaan joutuneita eläimiä. Lemmikit sijoitetaan sijaiskoteihin odottamaan uutta kotia esimerkiksi silloin, kun omistaja kuolee tai ei muusta pakottavasta syystä voi enää lemmikkiään pitää. Oulun seudulla vapaaehtoisia sijaiskoteja on kymmenkunta, mutta lisää kaivataan.

Kotimaa
Miksu-kissa tuijottaa suoraan toimittajan kameraan.
Noora Takamäki / Yle

Lemmikin ottaminen on aina iso sitoumus eikä sitä saisi tehdä kevein perustein. Joskus tilanteet kuitenkin muuttuvat eikä kaikkea voi ennakoida. Tilanteissa, joissa lemminkin omistaja menehtyy tai ei voi muusta syystä lemmikkiään enää hoitaa, tulee eläinsuojeluyhdistyksen pyörittämä eläinten sijaiskotitoiminta avuksi. Sijaiskoti tarjoaa eläimelle kodin siksi aikaa, kunnes uusi pysyvä koti löytyy.

Kolmetoista kissaa on saanut viimeisen kolmen vuoden aikana kodin Suvi Holopaisen ja tämän avopuolison avulla. Hoidossa olleista eläimistä luopuminen on aina rankkaa, vaikka ajan kanssa se helpottuu.

– Ensimmäisillä kerroilla se on todella hankalaa. Kaikkia ei voi kuitenkaan pitää, vaikka kuinka rakastaisi niitä kuin omiaan. Se kuitenkin lohduttaa, kun tietää, että ne lähtevät hyvään kotiin, Holopainen kertoo.

Sijaiskodista voi tulla pysyvä

Jotkut ovat jääneet pysyvästi. Miksu ja Pumppa-herra, tai ihan vaan Pumppa, tulivat Holopaisen luo uutta kotia odottamaan, mutta ne ovat sittemmin jääneet sille tielle.

– Uskon siihen,että eläin valitsee omistajansa. Pumppa tiesi, että se haluaa jäädä tänne, se otti meidät heti omakseen.

Sijaiskodin vastuulle jää rakastaa ja hoitaa eläintä kuten omaansa.

Suvi Holopainen

Miksu tuli taloon pari vuotta sitten noin kuusivuotiaana. Se on oman tiensä kulkija, jolta kuitenkin riittää huomiota vieraille.

– Meihin se on tainnut jo vähän kyllästyä, mutta vieraitten tullessa se on aktiivinen, Holopainen nauraa.

Sen huomaa. Muiden kissojen rynnistäessä ruoka-aikana keittiöön jää Miksu tutustumaan toimittajaan ja tämän kameraan suurella mielenkiinnolla.

Pumppa puolestaan tuli isosta, yli kolmenkymmenen kissan populaatiosta. Se oli onnekas päästessään Holopaisen hoiviin.

– Pumppa tuli meille 800-grammaisena rääpäleenä. Sen rankat koettelemukset eivät ihme kyllä näy siinä ollenkaan, sillä se ei ole yhtään arka, vaan pikemminkin kaikkien kaveri.

Neljän kollin talous on yllättävän sopusointuinen

Taloudessa vipeltävät Miksun ja Pumpan lisäksi myös Laku ja Holopaisen ensimmäinen kissa Pössi. Ne ovat tavallisia maatiaiskissoja, jotka ovat tulleet maatilalta, eivät eläinsuojelun kautta. Kodin kissat ovat kaikki leikattuja poikakissoja ja seurue tulee hyvin toimeen keskenään. Valtataistelua joskus on, mutta se kuuluu kissojen luonteeseen.

– Meillä on nyt väliaikaissijoituksessa kissaemo pentunsa kanssa. Emo on aika tarkka pennustaan ja saattaa suutahtaa varsinkin noille meidän kolleille, joten pidämme niitä erillään toisistaan, Holopainen kertoo.

Nyt jos sattuu jokin hätätilanne, niin sitten ollaan kyllä pulassa.

Suvi Holopainen

Yleensä eläinsuojeluyhdistyksen kautta eläin otetaan niin sanotusti lopullisesti huostaan. Joissain tapauksissa sijoitus voi olla väliaikainen, jolloin lemmikki palautetaan takaisin omistajalleen. Tällainen tilanne voi tulla eteen esimerkiksi silloin, jos omistaja joutuu sairaalaan eikä lemmikille löydy hoitajaa.

Sijaiskodilta vaaditaan sitoutumista

Eläinsuojeluyhdistyksen ja löytöeläinkotien toiminta poikkeaa toisistaan, vaikka ne tekevätkin yhteistyötä. Löytöeläinkotien velvollisuus on pitää huolta löydetystä karkurista 15 vuorokautta, minkä jälkeen se voidaan lopettaa.

– Eläinsuojeluyhdistys ei lopeta eläintä sen takia, ettei sillä ole kotia. Sellainen etsitään jostain.

Sijoittaminen ei kuitenkaan aina ole helppoa. Oulun seudulla on noin kymmenkunta sijaiskotia, jotka kaikki ovat tällä hetkellä täynnä. Tarve uusille sijaiskodeille on suuri.

– Nyt jos sattuu jokin hätätilanne, niin sitten ollaan kyllä pulassa, Holopainen sanoo.

Uskon siihen, että eläin valitsee omistajansa.

Suvi Holopainen

Eläinsuojeluyhdistys kustantaa sijaislemmikistä koituvat kulut, esimerkiksi ruoan ja eläinlääkärikäynnit. Silkasta päähänpistosta sijaiskodiksi ei kuitenkaan ole syytä ryhtyä, sillä eläin saattaa pisimmillään olla hoidettavana kuukausista vuosiinkin.

– Sijaiskodin vastuulle jää rakastaa ja hoitaa eläintä kuten omaansa. Sen lisäksi sijaiskoti haastattelee uudet omistajat ja tekee eläimestä esittelyn verkkosivuille, Holopainen jatkaa.

Jos sijaiskodiksi ryhtyminen tuntuu liian suurelta sitoumukselta, mutta intoa eläinten auttamiseen on, voi apuaan tarjota muillakin tavoin.

– Lahjoituksia otetaan mielellään vastaan. Jos ei halua antaa suoraan rahaa, niin voi lahjoittaa esimerkiksi ruokaa tai matolääkettä. Myös kyytiapu esimerkiksi eläinlääkäriin on tarpeen, sillä kaikilla sijaiskodeilla ei autoa käytettävänään. Eläinsuojeluyhdistyksen sijaiskotitoiminta pyörii kokonaan lahjoitusten varassa.

_Vastuullisesta lemmikinpidosta keskustellaan Radio Suomen Ajantasan Torstaiseurassa tänään torstaina 9.4. _

Noora Takamäki / Yle Oulu