Mielialalääkityksellä 15 vuotta turhaan – kipupotilas sai masennusdiagnoosin

Virpi Ruusunen söi mielialalääkkeitä kiltisti 15 vuotta ja piti masennustaan parantumattomana, kunnes vertaistuki auttoi hänet uuden elämän alkuun. Kriitikot pelkäävät mielenterveyden häiriöiden ylidiagnosoinnin lisääntyvän Suomessakin, sillä USA:ssa tautiluokitusten uudistuksen myötä monta surua ja ahdistusta diagnosoitiin masennukseksi.

tiede
Lääkkeitä pullossa.
Sasha Silvala / Yle

Sippolalainen Virpi Ruusunen sairastui 90-luvulla haavaiseen paksunsuolentulehdukseen. Hoitona olivat leikkaukset, joissa poistettiin muun muassa pitkät pätkät suolistoa. Rankka sairaus, avanne ja kovat kivut rajoittivat liikkumista ja lamauttivat. Muutaman vuoden päästä Ruususella diagnosoitiin masennus.

Ensimmäinen masennusdiagnoosi pelotti ja oli helpotus yhtä aikaa. Se auttoi jaksamaan päivästä toiseen ja kykenemään toimimaan perheen kanssa.

– Lääkitys toimi laastarina alussa. Mutta lopulta söin mielialalääkkeitä kiltisti 15 vuotta. Vaikka olisin halunnut, että lääkäri kysyy, miten voin ja mitä tarvitsen. Minulle oli kerrottu, että masennuksen kanssa pitää vain oppia elämään, Ruusunen kertoo.

Lääkkeet veivät kaikki aistit: ei ollut väriä, makua, hajua, ei mitään. Vain musta ja halu käpertyä ja olla huomaamaton.

Virpi Ruusunen

Kovien kipujen takia määrättiin ensin masennuslääkettä, pikku hiljaa annosta kasvatettiin maksimiin. Pian mukaan tuli ahdistuslääke, sitten turruttavien lääkkeiden vastapainoksi uusi lääke tuomaan virtaa, "että saisi jotain aikaiseksi".

– Lääkkeet veivät kaikki aistit: ei ollut väriä, makua, hajua, ei mitään. Vain musta ja halu käpertyä ja olla huomaamaton. Jälkeenpäin kun ajattelee niin ylihän se diagnoosi meni, Ruusunen kertoo.

Psykiatri varoittaa yli- ja alidiagnooseista

Kritiikki mielenterveyden ongelmien ylidiagnosointia kohtaan on kasvanut sen jälkeen, kun Yhdysvalloissa julkaistiin vuonna 2013 uusi mielenterveyden häiriöiden luokituskirja DSM5. Yhdysvaltalaispsykiatri Allen J. Francesin mukaan uusi luokitusopas kannustaa määräämään lääkkeitä normaaleiden tunteiden tukahduttamiseen.

Suru ja ahdistus voidaan yhä helpommin diagnosoida masennukseksi.

Allen J. Frances

– Länsimaissa mielenterveysongelmien liiallinen diagnosointi on jo nyt ongelma. Uusi DSM5 vie sen vielä pidemmälle. Se mahdollistaa, että elämään väistämättä kuuluvat tunteet, kuten suru ja ahdistus voidaan yhä helpommin diagnosoida masennukseksi, Helsingin yliopistolla luennoinut Frances toteaa.

Aikaisemmassa versiossa, DSM4:ssä, läheisen kuoleman aiheuttama suru poissulki masennusdiagnoosin. Frances itse on ollut mukana edellisen version, DSM4:n valmisteluryhmässä.

– Uudesta versiosta voi saada perustelun masennusdiagnoosille normaaleihin mielialan muutoksiin, esimerkiksi suruun, joka johtuu läheisen menettämisestä. Myös ikääntymisestä aiheutuvia piirteitä on mahdollista luokitella entistä helpommin häiriötiloiksi.

"Euroopassa otettava opiksi virheistä"

Suomessa DSM:ää käytetään tieteellisessä tutkimuksessa, mutta lääkärit käyttävät eri kirjaa, WHO:n tautiluokitus ICD:tä. Sen uusi versio ICD11 julkaistaan arviolta vuonna 2017. Psykiatri Allen J. Frances toivoo, että USA:n tapauksesta otetaan opiksi.

– Toivottavasti DSM5 otetaan Euroopassa ja Suomessa varoittavana esimerkkinä. Ja uudistuva ICD pikemminkin auttaa lääkäreitä tekemään huolellisia diagnooseja, eikä avaa ovia villeille diagnooseille.

Francesin mukaan USA:ssa 11 prosenttia väestöstä syö mielialalääkkeitä, yli 40-vuotiaista naisista neljännes. Tilanne on hankala, sillä juuri ne, jotka diagnoosia ja lääkkeitäeniten tarvitsevat, eivät useinkaan apua saa.

Psykiatri Allen J. Frances DSM-5 -kirja kädessään.
Suomessa on käytössä WHO:n tautiluokitus ICD. Siihen on tulossa muutoksia parin vuoden sisällä. Psykiatri Allen. J. Frances toivoo että USA:n tapauksesta otetaan opiksi.Yle

– Vakavaan masennukseen hoito ja lääkitys on elintärkeä, mutta USA:ssa reilusti yli puolet ei hyödy lääkityksestä mitenkään, ja osalle on siitä jopa haittaa, Frances sanoo.

Naisia ylidiagnosoidaan eniten

Suomessa mielenterveyden ongelmien ylidiagnosointi on kymmenen prosentin luokkaa. Mielialalääkkeitä käyttää Kelan mukaan lähes puoli miljoonaa ihmistä.

Turun yliopiston psykiatrian professorin Jyrki Korkeilan mukaan masennuksen hoidossa pitää määritellä jatkuvasti, onko pahempi asia että hoidetaan liikaa vai liian vähän: kumpaakin Suomessa tapahtuu , sekä masennuksen ali- että ylidiagnosointia.

– Rauhoittavia lääkkeitä ja mielialalääkkeeitä käytetään liikaa äkillisissä traumaattisissa tilanteissa, jossa ihminen itse hakee apua. Lääkäri haluaa auttaa, ja määräämällä lääkettä pystytään avunpyyntöön vastaamaan, Korkeila kertoo.

Helmikuun 6. päivä otin viimeisen lääkkeen. Elämä on alkanut.

Mitä paremmin ihminen on perehtynyt erilaisiin sairauksiin, sitä todennäköisemmin hän itsestään oireen löytää. Korkeilan mukaan lääkityksen ylidiagnosointi onkin tyypillisintä kouluteille naisille.

– Heillä on useammin tietoa ja lukutaitoa omille oireille kuin vähemmän koulutetuilla tai miehillä, joten avun hakeminen on aktiivisempaa.

Ahdistus tai suru voisi poistua tehokkaammin läheisten tai perheen tuen sekä ystäväverkostojen avulla.

– Ennen synnytyksen jälkeisen masennuksen hoidossa suku ja isoäidit olivat merkittävässä roolissa, nyt ihmisten verkostot ovat niin pienet että se altistaa traumatisoineden tilojen pitkittymiseen, Korkeila toteaa.

Vasta viime vuosikymmeninä on alettu ymmärtää, että masennus- ja ahdistushäiriöiden syy voi piillä muualla kuin mielessä.

– Ihmisen mielen toiminta on monimutkaisempaa kuin ymmärretään. Esimerkiksi ahdistus ja masennus liittyvät suoraan siihen mitä bakteereja suolistossa tapahtuu. 90 prosenttia välittäjäaine serotoniinista syntetisoidaan suolistossa.

Virpi Ruusunen kävelyllä.
Virpi Ruusunen sairastui 90-luvulla vaikeaan suolistosairauteen, ja sen seurauksena masennukseen. Hän pääsi eroon mielilääkityksestä vertaistuen avulla.Yle

Ruusunen pääsi eroon lääkkeistä

Viime vuonna Virpi Ruususen elämä muuttui taas, kun hän löysi vertaistukea kotkalaisesta mielenterveysyhteisöstä Kasvajista. Alkoi tie kohti uutta, ja toive elämästä ilman lääkitystä. Ruususen mukaan toisen, masennuksen kokeneen ihmisen tuen merkitys on korvaamaton.

– Kasvajissa pystyin käsittelemään tunteitani turvassa.

Kesällä hän alkoi vähentää lääkitystä vähän kerrallaan. Nyt ajatus elämästä ilman mielialalääkkeitä on totta.

– Helmikuun 6. päivä otin viimeisen lääkkeen. En tällä hetkellä syö lääkkeitä. Minun elämä on alkanut, hän hymyilee.