Luolassa iso yllätys: Kivikautisella vainajalla oli hautamuistomerkki

Jääkausi viilensi yhä Eurooppaa, kun nykyisessä Espanjassa vietettiin poikkeuksellisia hautajaisia. Tutkijoita mietityttää, ovatko hautakiveen piirretyt viivat esihistoriallinen muistokirjoitus.

Ulkomaat
Antropologi Lawrence Straus polvillaan luolassa, kädessä ja vieressä arkeologin välineistöä.
Antropologi Lawrence Straus on tehnyt tutkimuksia El Mirónin luolassa Espanjassa miltei 20 vuotta. The University of New Mexico

Nykyisessä Pohjois-Espanjassa kivikaudella kuollut nainen näyttää saaneen hautajaiset, jotka eivät juuri poikkea meidän tavoistamme. El Mirónin luolasta löytyneelle vainajalla pystytettiin hautakivi, ja ilmeisesti haudalle tuotiin myös kukkia, kertovat tutkijat.

Ihmiset elivät haudan ympärillä.

Naisen kuolemasta on noin 18 700 vuotta. Hänet on nimetty ”Punaiseksi rouvaksi”, koska hänen ruumiinsa oli sivelty hohtavan punaisella okralla, ennen kuin hänet oli kätketty luolan perälle pieneen onkaloon.

– Ihmiset elivät siinä luolassa, aivan haudan ympärillä. Sitä ei piilotettu. Kuollut nainen ikään kuin valvoi elävien puuhia, kertoo yhdysvaltalaisen New Mexicon yliopiston arkeologi ja antropologi Lawrence Straus.

Madeleine-kansa teki taidetta

”Punainen rouva” kuului myöhäispaleoliittisella kivikaudella eläneeseen Madeleine-kulttuuriin, joka jätti jälkeensä realistisia luolamaalauksia, muun muassa tuhansia hevosia ja muita suuria eläimiä Lascaux’n kuuluisaan luolaan Etelä-Ranskaan.

80 % hänen syömästään ravinnosta oli kavioeläinten lihaa.

Suurriistaa metsästäneen ja sen perässä vaeltaneen Madeleine-kulttuurin edustajat olivat todellisia kulttuurivaikuttajia, joista otettiin oppia ympäri Eurooppaa. Nykysissä Espanjassa ja Portugalissa heitä oli Etelä-Ranskan jälkeen pisimpään. Hautoja tutkijat eivät kuitenkaan ole onnistuneet sieltä löytämään lähes 150 vuoden ponnisteluista huolimatta. ”Punaisen rouvan” hautaonkalo on ensimmäinen.

35–40-vuotiaana kuollut nainen oli suurriistaa metsästäneen kansansa aito edustaja, kuten hänen hampaistaan mikroskoopilla havaitut pienet kulumat ja kiilteen isotooppitutkimus osoittavat. 80 prosenttia hänen ravinnostaan oli ollut kavioeläinten lihaa. Loppu oli enimmäkseen kalaa ja himpun verran siemeniä ja sieniä. Ruokavalio näyttää sopineen hänelle, sillä hän oli kuollessaan hyvässä kunnossa. Kuolinsyytä ei ole voitu selvittää.

Viesti hautakivessä?

Myös El Mirónin luolassa on eläintaidetta, muun muassa hevoskaiverrus. Tutkijoita kuitenkin kiehtoo ennen muuta metrin korkuinen ja kahden metrin levyinen kalkkikivilohkare, jonka takaiseen onkaloon ”Punainen rouva” oli haudattu.

Kivessä risteilee ohuita viivoja, jotka vaikuttavat satunnaisilta, mutta Straus näkee niissä muutakin.

– Niiden joukossa toistuvat viivat, jotka muodostavat V-kuvion. Ainakin osa viivoista saattaa viitata naissukupuoleen, Straus päättelee.

Jo aiemmista löydöistä on päätelty, että kivikautisessa taiteessa V-kuviolla jäljiteltiin usein naisen sukuelintä. Straus pitääkin mahdollisena, että kiven haluttiin nimenomaan kertovan, että haudassa on nainen.

Okran merkitys oli suuri

Straus ja joukko muita yhdysvaltalaisia ja espanjalaisia tutkijoita on selvittänyt El Mirónin saloja vuodesta 1996 asti. ”Punainen rouva” on säilyttänyt erityisaseman, joka hänellä haudan perusteella oli omanakin aikanaan: pelkästään häneen on keskittynyt parikymmentä tutkijaa.

”Punaisen rouvan” peittänyt okra oli kimaltelevaa tuontitavaraa.

Ensimmäinen löytö olivat leuka- ja sääriluu, molemmat kirkkaan punaisia okrasta, jota kivikauden ihmisillä oli tapana levittää vainajiensa päällä. Tuhansia vuosia kestänyt tapa alkoi jo ennen kuin nykyihminen ilmestyi evoluution näyttämölle. Rituaalin on täytynyt olla todella tärkeä jatkuakseen niin pitkään.

Yhtenä selityksenä on esitetty, että punaväri oli yritys tehdä kuolemanvalkeista ruumiista elävänpunertavia. Käytännöllinen selitys on, että okra oli säilöntäaine eli ruumiiden varhaista palsamointia. ”Punaisen rouvan” okra oli luksustuote, ei jauhettu paikallisista kivistä, vaan tuontimineraalia, joka kimalteli rautaoksidin ansiosta.

Sääriluun nakerrusjäljistä päätelleen joko koira tai susi pääsi ruumiin kimppuun. Sen jälkeen ihmiset ilmeisesti ottivat talteen suuret luut ja sivelivät ne uudestaan okralla. Riitillä ehkä pyhitettiin vainaja uudelleen, tutkijat arvelevat. He ovat löytäneet kaikkiaan satakunta luuta. Valitettavasti pääkallo ei ole niiden joukossa.

Rouvalla saattaa olla laaja nykysuku

Baskimaan yliopiston tutkijat María-José Iriarte-Chiapusso ja Alvaro Arrizabalaga ovat keskittyneet hautapaikalta löydettyyn siitepölyyn. Heitä on yllättänyt savikkakasvien siitepölyn suuri määrä, sillä se on harvinaista tuon ajan arkeologisissa löydöissä.

DNA-tutkimukset vielä valmistumatta.

– Kasvit on täytynyt tuoda tänne jotakin vainajaan liittyvää tarkoitusta varten, Arrizabalaga sanoo.

Tutkijoiden jatkopäätelmä on, että kasvit, joissa luultavasti oli pieniä kellertäviä kukkia, tuotiin tervehdykseksi ”Punaiselle rouvalle”. Mutta mikä hänestä teki niin tärkeän, että hänet haudattiin näin juhlavasti?

– Emme tiedä paljoakaan Madeleine-kulttuurin metsästäjä-keräilijäyhteisöjen rakenteesta. Emme tiedä, johtivatko niitä naiset vai miehet, sanoo lontoolaisen UCL-yliopiston tutkija Ignacio de la Torre.

Lisäpalasta ”Punaisen rouvan” tarinaan odotetaan DNA-tutkimuksista. Ne saattavat osoittaa, että tämän päivän eurooppalaiset eri puolilla maaosaamme – Britanniasta Venäjälle – ovat hänen sukulaisiaan.

Strausin ja hänen työtoveriensa tutkimuksista ovat kertoneet useat tiedelehdet.