Peruskoulu ja työelämä ristiriidassa – Suomen toivo on laatikon ulkopuolelta -ajattelussa

Peruskoulun ja työelämän ajattelumallit eivät aina kohtaa. Siinä missä perusopetuksessa yhdenmukaistetaan nuoria, työelämässä työntekijöiden halutaan olevan enemmän pelle peloton -tyyppisiä luovasti ajattelevia.

Kotimaa
Yläkoululaisia luokassa.
Yle

Suomalaisessa peruskoulumaailmassa on totuttu hyvin perinteiseen ajattelumalliin siitä, millainen on hyvä oppilas. Hän istuu selkä suorassa tuolissaan, käyttäytyy nätisti ja odottaa vuoroaan. Oppilas ei tuo itseään tunneilla kovin paljoa esille eikä todellakaan räplää puhelintaan.

Kirjoittajana ja esiintyjänä työskentelevä Petri Rajaniemi kritisoi tätä perinteistä mallia.

– Jos ajattelee systeemitasolla, onhan se aika synkeä työskentely-ympäristö. Siellä asioita on tehty hyvin pitkälle edelleen luottaen siihen, että auliit oppilaat avaavat korvansa, jonne sitten opettaja kaataa sulaa kultaa sisään. Ja sitten opitaan paremmiksi ihmisiksi, ennen kaikkea käyttäytymään hyvin. Se ristiriita, mikä sillä on työelämän kanssa, on huomattavan suuri.

– Peruskoulussa alaluokilta lähtien on kaksi asiaa, mitä meillä opetetaan: mitä sinun pitäisi osata ja mitä sinun pitäisi olla. Se, mistä olen huolissani, on tämä mitä sinun pitäisi olla. Minkälainen on kunnon ihminen, millä tavalla käyttäytyy kunnon ihminen. Se on se yksi asia, mitä meillä edistetään koulussa. Ja se on juuri tuon kaltainen: istu selkä suorassa, käyttäydy nätisti, odota vuoroasi ja niin edelleen.

Uudessa opetussuunnitelmassa Rajaniemen mukaan on otettu huomioon jo paljon asioita juuri perusopetuksen ja työelämän väliseen ristiriitaan liittyen.

Armeijassa kyseenalaistaminen ei toimi

Petri Rajaniemi ottaa toisena esimerkkinä armeijan. Peruskouluputken jälkeen osa nuorista käy armeijan, jonka viestin voisi kirkastaa yhteen lauseeseen: älä koskaan kyseenalaista yhtään mitään, sillä ystäväsi voi kuolla, jos et tee juuri niin kuin määrätään. Armeijassa osaavimmat nuoret, ne jotka parhaiten oppivat olemaan kyseenalaistamatta mitään, palkitaan pääsyllä RUK:hon. Siellä sama ajattelumalli jatkuu.

– Kun nuori sitten siirtyy työelämään, sieltä CV:stä katsotaan, että tämähän on pystyvä reservinvänrikki, tämähän meille otetaan. Sitten työelämässä vastaan tulee viesti: "no niin pojat, nyt teidän pitäisi ajatella laatikon ulkopuolelta ja olla vähän pelle pelottomia". Miten nämä kaksijärjestelmää keskustelevat keskenään? Eivät ne keskustele.

Siellä asioita on tehty hyvin pitkälle edelleen luottaen siihen, että auliit oppilaat avaavat korvansa, jonne sitten opettaja kaataa sulaa kultaa sisään.

Petri Rajaniemi

Rajaniemi näkee asiassa kansallisen ongelman, ja hänen mukaansa toisin ajattelijoilta ei saisi leikata siipiä.

– Opetamme ennen 20 ikävuotta nuorille kulttuurillisesti, että kunnon ihminen on sellainen, joka ei erotu millään lailla. Se on hyvän ihmisen malli kutakuinkin. Sitten työelämässä, tässä tilanteessa missä me olemme kansallisestikin tällä hetkellä, kaikille on selvää, että ainut asia mikä meidät pelastaa on se, että me opimme ajattelemaan uudella tavalla.

– Mutta kun me emme voi ajatella uudella tavalla ennen kuin me suostumme ja ennen kaikkea uskallamme kyseenalaistaa se, miten me ajattelimme aiemmin. Siihen järjestelmämme ei kauheasti kannusta. Se on meille kansallisesti kiistatta ongelma, jos tätä yhdenmukaistamista, sitä että kaikki ovat jotakuinkin samanlaisia keskenään ja pelaavat samoilla säännöillä, ei pystytä missään määrin kyseenalaistamaan. Silloin leikataan siivet niiltä toisella tavalla ajattelijoilta, jotka olisivat elintärkeitä meille nyt.

Esiintyjä kuitenkin huomauttaa, että armeijalla on loistavat perusteet siihen, minkä takia he suosivat ajattelumalliaan. Mutta malli tulisi pystyä eristämään vain armeijaan, jotta se ei karkaisi armeijan aitojen ulkopuolelle.

– Armeija voi ihan vapaasti omista lähtökohdistaan edelleen saarnata sitä samaa asiaa kunhan siihen liitettäisiin mukaan, että kun kotiudutte unohtakaa tämä, koska se ei päde siviilimaailmassa. Mutta nyt se viesti on niin päin, että tämä on hyvän ihmisen malli niin kuin se on kaikkialla. Ei pidä paikkaansa.

Ajattelua muuttava kokemus

Kysymykseen, olisiko suomalaista peruskoulua pitänyt muuttaa jo aiemmin, Petri Rajaniemen vastauksena on kyllä.

Opetamme ennen 20 ikävuotta nuorille kulttuurillisesti, että kunnon ihminen on sellainen, joka ei erotu millään lailla.

Petri Rajaniemi

– Kaikki me, jotka olemme käyneet peruskoulun ja päädytty sen jälkeen jotenkin luovaan työhön, olemme varmasti sitä mieltä, että kyllä olisi pitänyt muuttaa aiemmin.

Rajaniemi muistelee, kuinka hän ensimmäisen kerran törmäsi tilanteeseen, jossa hän ei toiminut ohjeiden mukaisesti, mutta sai silti kehut.

– Kuvaamataidon tunnille piti tehdä harjoitustyö, jonka tein vähän eri tavalla. Muistan hyvin sen hetken, silloin minulla oli äärimmäisen huono päivä kun tein sen työn. Tein sen vähän siinä sulle -henkisesti. Vein sen opettajalle, ja hän meni aivan hiljaiseksi. Sen jälkeen tuli jumalattoman isot kehut. Se oli minulle ajattelua muuttava kokemus. Koska siinä oli ensimmäistä kertaa tilanne, missä rikoin sääntöjä, en tehnyt niin kuin sanottiin ja siitä seurasi kehut eikä haukut.