"Asialliset hommat hoidettiin, muuten oltiin kuin Ellun kanat"

Royals-yhtyeen basisti Pave Maijanen muistelee, ettei yhtään keikkaa munittu sen enempää Albert Järvisen kuin muidenkaan alkoholin käytön takia.

musiikki
Tie vie 60-vuotta täyttänyttä Pave Maijasta jatkossakin keikalta toiselle.
Tie vie 60-vuotta täyttänyttä Pave Maijasta jatkossakin keikalta toiselle.YLE Etelä-Karjala

Vain 40-vuotiaana kuolleen kitaristi Albert Järvisen (1950 – 91) elämää leimasi runsas alkoholin käyttö. Työntekoa ryyppääminen ei kuitenkaan haitannut.

– En muista Järvisen kanssa ainuttakaan keikkaa, joka olisi munittu tai rähmitty alkoholin vuoksi, sanoo Järvisen kanssa Royals-yhtyessä soittanut Pave Maijanen.

– Järvinen oli aivoilla varustettu sälli. Se on vähän niiku Tuntemattomassa sotilaassa, että asiallliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat, kertoo Maijanen.

"Järvisen herkkyys hämmensi"

Lappeenrannasta Helsingin musiikkipiireihin 60-luvun lopulla sukeltanut Maijanen soitti Järvisen kanssa kolmisen vuotta Royals-yhtyeessä. Royals perustettiin kesällä 1975 Albert Järvisen erottua Hurriganesista. Maijanen soitti Royalsissa bassoa, rummuissa oli Ippe Kätkä.

Pave Maijanen muistaa Albert Järvisen paitsi huippuluokan kitaristina myös herkkänä ihmisenä.

– Järvisen äärimmäinen herkkyys oli hämmentävää. Hän saattoi aivan pienestä impulssista purskahtaa itkuun, kertoo Maijanen.

Royals-aikoina yhtyeen jäsenet kuuntelivat paljon brittiläistä ja amerikkalaista progressiivista musiikkia.

– Järvinen oli kiinnostunut jazzista, paljastaa Maijanen.

Monipuolisen musiikkimaun ja ennakkoluulottomuuden vuoksi Maijanen ei kutsuisi Järvistä Suomen Claptoniksi.

Mestarilla pysyi kädessä muukin kuin kitara

– Albert Järvinen oli todellinen taiteilija, eivätkä hänen taitonsa rajoittuneet musiikkiin ja kitaran soittoon, sanoo Maijanen.

– Järvinen oli muun muassa räätäli, pirun hyvä piirtäjä ja sellainen näpertelijä. Järvinen teki paljon kaikenlaisia nahkatöitä, kuten erikoisia, todella hienoja kitarahihnoja, Maijanen kertoo.

Hän on säilyttänyt vanhoja vihkoja, joissa on Järvisen piirroksia. Räätäli Järvisen tekemät kaksi nahkarotsia kuuluvat Maijasen aarteisiin.

– Järvinen oli hirveen monipuolinen ja äärimmäisen herkkä tyyppi. Hän oli kiinnostunut ihan tolkuttomasta määrästä asioita, joilla ei ole mitään tekemistä musiikin kanssa, kiteyttää Maijanen.

Suitsutusta Amerikan mieheltä

Maijasen ja Järvisen yhteys ei katkennut Royalsin hajoamiseen vuonna 1978. Kymmenen vuotta myöhemmin Maijanen soitti bassoa Albert Järvisen soololevyllä Braindamage – or Still Alive. Levy tehtiin nk. sataprosenttisena eli kappaleet soitettiin kertaalleen – ja se oli siinä.

– Mun tulee mieleen niistä sessioista amerikkalainen harpisti William Clarke. Se tuumi sen oton jälkeen, että huh-huh, miten on näin kovia soittajia näin pienessä maassa! Se oli todella sellasta hehkutusta, kun amerikkalainen superjätkä oli ihan huuli pyöreenä, että täälläkin osataan, muistelee Maijanen.