Professori satsaisi rahaa arkiliikkujiin kilpaurheilun sijaan – suosituin liikuntapaikka ei ole stadion vaan pyörätie

Rahapulassa kärvistelevät kunnat eivät panosta liikuntapaikkojen rakentamiseen. Liikuntasuunnittelun professori Kimmo Suomen mielestä kunnilta ei kuitenkaan puutu rahaa vaan tahtoa, sillä eniten käytetyt liikuntapaikat eivät ole kalliita.

terveys
Mies juoksee metsässä.
Yle

Liikuntasuunnittelun professori Kimmo Suomi antaa runtua suomalaisten pikkukuntien liikuntapaikkojen rakentamispolitiikalle. Rahapulassaan voivottelevat kunnat eivät rakenna uusia liikuntapaikkoja, jos kunnostavat vanhojakaan, sillä rahat menevät peruspalveluiden tuottamiseen. Tämä näkyy etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Suomi ei usko, että raha ei olisi todellinen syy liikuntapaikkojen vähyyteen, sillä tänä päivänä niin lasten kuin aikuistenkin eniten käyttämät liikuntapaikat eivät ole kalliita.

– Aikuisväestön eniten käyttämät liikuntapaikat eivät tutkimustemme mukaan yllättäen olekaan varsinaisia liikuntapaikkoja. Aikuisten suosituin ja suurin liikuntapaikka on kevyen liikenteen väylä. Se on erittäin hyvä paikka liikkua ja on halpa ratkaisu. Toinen on luontoympäristö: reitit maalla ja vedessä, lumella, ilmassa, jäällä...

– Lasten osalta eniten käytetyt liikuntapaikat ovat ehdottomasti lähiliikuntapaikat eli mahdollisimman lähellä kotia olevat, epästandardit, ei olympiasääntöjen mukaiset liikuntapaikat, jotka ovat aina kaikille avoinna, maksuttomia, eikä niihin voi tehdä varauksia. Se lisää nimenomaan tavallisten nuorten liikuntaa meidän tutkimusten mukaan merkittävästi eli juuri niiden, jotka sitä eniten tarvitsevat, Suomi sanoo.

Kuvassa uimahalli, jossa on vesiliukumäki
Heini Holopainen / Yle

Lasten lähiliikuntapaikka on tavallisimmillaan kaukalo, jossa on kesällä tekonurmi palloilulajien harrastamiseen ja talvella jää luistelua varten. Suomi ei usko, ettei kunnissa todella olisi rahaa moiseen.

– Lähiliikuntapaikkoja on rakennettu yllättävän vähän. Keskimääräisesti hyvän lähiliikuntapaikan perustaminen maksaa noin 25 000 euroa ja tavarat ja varusteet siihen päälle toisen 25 000 euroa. Sinne ei tarvitse tehdä suihkuja ja pukukoppeja, koska se on niin lähellä, että ne asiat voi hoitaa kotona tai viereisessä koulussa. Eikä sinne tarvitse tehdä katsomoita, koska lähiliikuntapaikkaa ei ole rakennettu kilpaurheilijoita varten. 50 000 euron lähiliikuntapaikan rakentaminen ei voi olla rahasta kiinni millään kunnalla vaan kyllä se on tahtokysymys, Suomi sanoo.

Vasta kevyenliikenteen väylien, retkeilyreittien ja lähiliikuntapaikkojen jälkeen Suomi olisi valmis panostamaan rahaa seiniin - ja niihin rahaa sitten tarvitaankin.

– Uimahallit pitäisi saada kuntoon, koska ne ovat koko kansan liikuttajia. Ja vasta sen jälkeen panostaisin sisähalleihin. Niissä on iso käyttö ja siksi ne pitäisi saada kuntoon. Mutta kyllä järjestys on tämä: kevyen liikenteen väylät, luontoympäristö, lähiliikuntapaikat, uimahallit ja sen jälkeen vasta isot sisähallit.

Tasa-arvo ei toteudu: idässä vaikeampi harrastaa kuin lännessä

Sisähallit ovat sikäli merkittäviä, että niitä löytyy lähes joka pitäjästä. 70-90-luvuilla rakennetut hallit ovat kuitenkin etenkin Itä-ja Pohjois-Suomessa hurjassa kunnossa.

– Olen kiertänyt esimerkiksi Itä-Suomessa tarkastelemassa näitä paikkoja ja monet ovat vaarallisessa kunnossa. Siellä on romahtaneita lattiarakenteita ja lattia ovat niin vanhat, että niistä irtoaa tikkuja. Sitten on sisäilmaongelmia, kun käyttäjämäärät ovat kasvaneet voimakkaasti, mutta ilmastointiin ei ole panostettu. Siitä seuraa homeongelmia, Suomi toteaa.

Mahdollisuudet harrastaa vaihtelevat rajusti riippuen siitä, missä päin Suomea asuu. Suomi on tarkastellut tutkimuksissaan erilaisten liikuntapaikkojen runsautta alueellisesti, ja ainoastaan hiihtoladut ja koulujen liikuntasalit kattavat koko Suomen tasaisesti.

– Esimerkiksi jäähalleja on Itä-Suomessa kaksi kertaa vähemmän kuin pääkaupunkiseudulla ja kolme kertaa vähemmän kuin Lounais-Suomessa. Tutkimuksella on ihan selkeästi osoitettu, että nykyisellä liikuntapaikkapolitiikalla ei voida saavuttaa liikuntalain erityisesti painottamaa tasa-arvoa. Heikkoja alueita: Itä-Suomea ja Pohjois-Suomea pitäisi tukea huomattavasti enemmän valtion avustuksin ja tehdä niille ihan eri ohjelmansa, Suomi sanoo.

– Tulevaisuudesta voi hyvällä syyllä olla huolissaan.