Heidillä on ollut sata kirjekaveria: "Kirjoittaminen on hiukan kuin päiväkirjan pitämistä"

Heidi Wahlman on ollut innokas kirjeenvaihtoharrastuksessaan. Vuosien saatossa kirjekavereita on ollut satakunta. Hienoa harrastuksessa on postiluukun kolahduksesta tuleva lämmin tunne, kun tietää, että posti tuo muutakin kuin laskuja.

ilmiöt
Marjatta Seppä on säilyttänyt kaikki kirjeet, joita on vuosikymmenten aikana kertynyt laatikollisia.YLE / Tiina Haapala

Kotimaisesta lehdestä löytynyt kirjeenvaihtoilmoitus houkutteli porilaisen Heidi Wahlmanin aikoinaan aloittamaan harrastuksen, joka oli hänen aktiivinen ajanvietteensä vuosikausia.

– Ensimmäinen kirjekaveri oli tosiaan Suomesta, mutta harrastus laajeni, kun englanninkielenopettaja suositteli kaikille kirjeystävää ulkomailta, hän muistelee.

Kirjekavereiden jättitarjontaakin kouluaikoina tuli, kun koulukaverin kirjeenvaihtoilmoitus oli päätynyt jotain kautta israelilaiseen lehteen. Vastauksia tuli aivan tolkuttomasti, joten kirjekavereita jaettiin koko luokalle.

Heidän avullaan oli helppo saada tietoa, mitä muissa maissa tapahtuu.

Se on käytännöllistä eri kulttuureista oppimista. Kirjeiden avulla sai tietoa oman ikäluokan ihmisiltä.

Heidi Wahlman

– Se on käytännöllistä eri kulttuureista oppimista. Kirjeiden avulla sai tietoa oman ikäluokan ihmisiltä. Selvisi, että millaista on vaikkapa nuoren ihmisen arki Chilessä.

Kirjeenvaihto paransi kielitaitoa. Ensimmäisen ulkomaalaisen kirjeenvaihtokaverin Heidi Wahlman sai jo kahdeksannella luokalla.

– Yhdeksännellä luokalla englanninopettajani sitten sanoikin, että oletko sinä ruvennut lukemaan läksyjä, Heidi Wahlman naurahtaa.

Omat kirjeet hän yritti kirjoittaa mahdollisimman säntillisesti vieraan kielen kielioppia noudattaen. Syykin oli selvä: vastaanottajan kunnioittaminen.

– Oli nimittäin hirvittävän vaikea ottaa tolkkua kirjeestä, joka oli kirjoitettu huonolla englannilla. Niitäkin välillä minulle tuli.

Postcrossing tuo kortin tuntemattomalta

Kirjeiden kirjoittaminen on rauhallinen harrastus.

– Viikonloppuna tuli kiivaimpaan aikaan kirjoitettua useampikin kirje. Kun olin jo työelämässä, saapuneet kirjeet luin kyllä heti, mutta vastasin kavereille vasta viikonloppuisin tai vapaapäivinä.

Heidi Wahlman kuvaa toisaalta kirjeen kirjoittamista kuin päiväkirjan pitämiseksi, koska kirjekaveri oli usein periaatteessa lähes vieras, joten hänelle oli helppo avautua kaikenlaisista asioista.

Omat elämäntilanteet vaikuttivat kirjeiden sisältöön, esimerkiksi tuore äitiys saattoi yhdistää kirjekavereita.

Yhdenkirjeenvaihtokaverin lähettämä lahja kuuluu edelleen jokaiseen Wahlmanin jouluun. Italialainen poika lähetti pehmolelun, joka nostetaan yhä joulukoristeeksi.

On aina mukava tieto siitä, ettei postiluukun kolahdus tarkoita vain laskuja.

Heidi Wahlman

Kirjekaveruus ei välttämättä kestä koko elämää. Facebookin kautta Wahlman on kuitenkin saanut yhteyden vanhoihin kirjekavereihin.

Hänen uusi harrastuksensa on kansainvälinen korttirinki, postcrossing, jossa ideana on lähettää ja vastaanottaa postikortteja vieraiden ihmisten kesken ympäri maailmaa. Nettiin rekisteröitymällä voi poimia osoitteita, joihin lähettää kortin. Järjestelmä jakaa lähettäjän osoitteen, joten korttirinkiin osallistunut saa satunnaiselta lähettäjältä kortin.

– On aina mukava tieto siitä, ettei postiluukun kolahdus tarkoita vain laskuja, Wahlman sanoo.