1. yle.fi
  2. Yle Uutiset
  3. Ylen aamu

Spontaanit poliittiset valokuvat harvassa – tilanteiden suunnittelu ja lavastus arkipäivää

Millaisen kuvan politiikasta ja poliitikoista saa valokuvien kautta? Aalto-yliopiston median laitoksen tutkija Hanna Weselius ja Helsingin Sanomien valokuvaaja Juhani Niiranen pohtivat asiaa viiden esimerkkivalokuvan avulla Ylen aamu-tv:ssä.

Hanna Weselius  jaJuhani Niiranen.
Mikä tekee valokuvasta poliittisen? Entä millainen on kuva politiikasta, jonka saamme valokuvien kautta? Asiaa pohtimassa aamu-tv:ssä ovat Aalto-yliopiston tutkija Hanna Weselius ja Helsingin Sanomien valokuvaaja Juhani Niiranen.

Ensimmäisenä analyysissa oli tunnelmakuva SDP:n puoluekokouksesta, jossa Jutta Urpilainen valittiin toisen kerran puheenjohtajaksi. Juhani Niiranen otti kuvan juuri sillä hetkellä, kun äänestystulos ratkesi. Urpilainen tuulettaa voittoaan riemukkaasti.

Kuva: Juhani Niiranen / Helsingin Sanomat

Tutkija Hanna Weselius sanoo spontaanin kuvan poikkeavan normaalista siinä, että tavallisesti poliittiset tilanteet ovat tarkkaan suunniteltuja, jopa lavastettuja.

– Niissä tilanteissa tuulettaminen voi olla jopa hankalaa. Urpilainen on selvästi ollut innostunut, ja olet ollut sattumalta juuri oikealla paikalla jäykähkössä tilanteessa. Poliitikot ovat kyllä enenevässä määrin tietoisia siitä, miltä kuvassa pitää näyttää. Se kulttuuri tulee Suomeen ulkomailta. Kotikutoisuus on vähenemään päin.

Poliittisissa valokuvista löytyy nykyään aika harvoin Niirasen tavoittamaa dramatiikkaa.

– Kun ihmiset ovat ihmisiä, niin aina heistä näkyy jotakin henkilökohtaista, kun sitä jaksaa etsiä ja hakea, totesi Niiranen.

Toisena Niiranen esitteli kuvaa, jossa eduskunnan vahtimestarit poistivat mielenosoittajia rakennuksesta vaalikauden loppumetreillä. Niiranen kertoo tilanteen olleen poikkeuksellinen, koska mielenosoittajat eivät saa tulla eduskunnan sisälle.

Kuva: Juhani Niiranen / Helsingin Sanomat

Hanna Weselius sanoo, että tässä on menty valokuva edellä. Poikkeuksellisen löytäminen tutusta ympäristöstä koukuttaa.

–  Yllättävän tilannekuvan nostaminen esiin on varmasti tuonut asialle näkyvyyttä. Nykyään näitä näkee vähemmän, koska tilanteet ovat suunniteltuja, eivätkä kuvaajat seuraa poliitikkoja.

Myös lehdet ovat etukäteen enemmän suunniteltuja. On haluttu tehdä tietyntyyppinen visuaalinen ratkaisu ja kuvaaja hakee sitä, kommentoi Juhani Niiranen.

– Silloin kuvaajan havannointi, se mitä oikeasti tapahtuu voi jäädä vähemmälle, eikä huomaa sitä oikeasti kiinnostavaa.

Weseliuksen ja Niirasen mukaan liika suunnitelmallisuus voi köyhdyttää kuvien sisältöä.

Kolmatta Niirasen kuvaa ei ensinäkemältä miellä poliittiseksi. Kauppakasseja kantava äiti kahden lapsensa kanssa matkalla kotiin.

Kuva: Juhani Niiranen / Helsingin Sanomat

– Vaalien alla näkee sitä, että politiikot haluavat näyttää itsensä näissä arkitilanteissa. Ihmisten arjen lähelle menemistä halutaan kovasti korostaa. Tai ei kaikki, mutta sanoisin, että varsinkin vasemmistopuolueet, totesi Weselius.

Neljännessä Niirasen kuvassa intialainen brass-orkesteri soittaa Taiteiden yössä, ja "turbaanilla" varustautunut suomalaismies tanssii mukana.

Kuva: Juhani Niiranen / Helsingin Sanomat

– Otin tämän mukaan siksi, että tässä on avaimet maailmanrauhaan. Jos näinkin erilaisista kulttuuripiireistä kotoisin olevat ihmiset tulevat näin hyvin toimeen, niin tällä tavalla maailma olisi hyvinkin mukava paikka. Tämä on kuvan poliittinen sanoma, kertoi Niiranen.

Tutkija Weselius totesi tähän, että jos tällaisia kuvia julkaistaisiin enemmän, niin ehkä se edistäisi halua maailmanrauhaan.

Viimeinen Niirasen kuva ilmentää vastakkainasettelua. Avo-Saabilla ajeleva perhe kohtaa Suomen kommunistisen puolueen vappumielenosoituksen.

Hanna Weseliuksen mukaan kuvassa näkyy satavuotias klassinen kahtiajako.

Kuva: Juhani Niiranen / Helsingin Sanomat