1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Ylämaankarjan ulkonäkö viehättää, mutta hoidossa on haasteensa

Ylämaankarja laiduntaa ulkona ympäri vuoden. Hauskan näköinen, pitkäkarvainen lihakarjarotu saatetaan valita kuitenkin lemmikin tavoin vääristä syistä. – Saatetaan ajatella, että minä haluan tuon, kun se on niin söpö ja karvainen, ja yhtäkkiä huomataankin, ettei sen kanssa pärjätäkään, rotuyhdistyksen puheenjohtaja sanoo.

Kotimaan uutiset
Ylämaankarjaa Larvamäentilalla Ilmajoella.
Kevät on ylämaankarjalle poikimisen kulta-aikaa. Larvamäentilalla Ilmajoella muutaman päivän ikäiset vasikat kirmailivat iloisina laitumella jo pääsiäisenä. Pitkäkarvainen karuihinkin sääolosuhteisiin tottunut ylämaankarja viehättää hauskalla ulkonäöllään.

Pitkäkarvaisen ylämaankarjan kasvatus on edelleen valtakunnallisesti hienoisessa kasvussa. Pohjalaismaakunnissa tiloja on Suomen ylämaankarjan rotuyhdistys Highland Cattle Clubin mukaan nelisenkymmentä, kun kymmenen vuotta sitten tiloja oli varovaisen arvion mukaan alle kymmenkunta.

– Ylämaankarjan kasvatus on kasvanut rajusti koko Suomessa. Jokaisella on omat syynsä hankkia juuri tätä karjaa, ja esimerkiksi monella pienemmällä tilalla, jolla haluttiin lopettaa lypsylehmien pito, vaihdettiin sitten ylämaankarjaan, koska haluttiin pysyä vielä kotieläintiloina, kertoo Highland Cattle Clubin puheenjohtaja Johanna Rotola-Pukkila.

Ylämaankarja on Skotlannista peräisin oleva lihakarjarotu, joka laiduntaa ulkona kesät ja talvet. Kovin pieneen tilaan karja ei mahdu, vaan se tarvitsee ympärilleen runsaasti laidunmaata.

Ylämaankarja laiduntaa vapaana ulkona kesät ja talvet.
Mirva Korpela / Yle

– Lehmät, siitossonnit, hiehot ja lihasonnit tarvitsevat siellä ulkona omat talvi- ja kesäalueensa, eli hehtaareja tarvitaan runsaasti, Rotola-Pukkila muistuttaa.

"Se on niin söpö ja karvainen" - ja sitten ei pärjätäkään

Lemmikkieläin saatetaan valita perheeseen puhtaasti ulkonäkösyistä välittämättä siitä, millainen rotu on kyseessä. Yllättävää onkin, että myös lihakarja voidaan valita samalla tavalla väärin perustein, kertoo Johanna Rotola-Pukkila.

– Saatetaan ajatella, että minä haluan tuon, kun se on niin söpö ja karvainen. Yhtäkkiä sitten huomataankin, että apua, en minä pärjääkään näiden kanssa. Sonnikin painaa aikuisena noin 900 kiloa. Kaikki eivät siis harkitse loppuun saakka eläimen hankintaa.

Myös muita yhtymäkohtia lemmikkieläimiin tuntuu kyseiseltä lihakarjalta löytyvän.

– Nämä ovat luonteeltaan ihan kuin koiria. Rotuna ylämaankarja on ihmisläheinen, rauhallinen ja ystävällinen, ja se kiintyy omistajaan. Osa tuntee nimensä ja tulee huudettaessa luokse, ja laittaa pään kainaloon, hymyilee Rotola-Pukkila. Hänen mukaansa ylämaankarja kesyyntyy siinä missä lypsylehmätkin, edellyttäen, että niiden kanssa ollaan tekemisissä.

– Se tarvitsee ihmiskontaktin, hän painottaa.

Muutaman päivän ikäinen ylämaankarjan vasikka Larvamäentilalla Ilmajoella.
Mirva Korpela / Yle

Ulko-oloissa ympäri vuoden laiduntavasta karjasta huolehtiminen on myös työteliämpää sääolojen puolesta.

– Nämä kun ovat aina ulkona, niin sää tuo omat haasteensa, että saadaan eläimille kuivia makuupaikkoja ja niillä on hyvä olla. Olisihan se mukavampaa, jos olisi katto päällä.

– Erittäin voimakkaan laumahierarkian vuoksi rotu ei kuitenkaan sovellu pihattoon, navettaan tai mihinkään umpinaiseen tilaan. Laitumella niillä on tilaa väistää toisiaan, Rotola-Pukkila lisää.

Vasikoiden riemua Ilmajoella

Larvamäentila aloitti ylämaankarjan kasvatuksen vuonna 2012 Pojanluomalla Ilmajoella. Tilalle on odotettavissa perheonnea, kun kaikkiaan yhdeksän emolehmän odotetaan poikivan kevään aikana. Ihan ilman vastoinkäymisiä tilalla ei ole kuitenkaan selvitty, sillä viidestä ensimmäisenä syntyneestä vasikasta kaksi on menehtynyt muutaman päivän ikäisenä.

– Aina kun eläimiä syntyy, niitä myös kuolee, eikä aina löydetä syytäkään. Tiistai-aamuna kuollut vasikka viedään nyt Eviralle tutkittavaksi, että löytyykö tähän jotakin järjellistä syytä, pohtii tilanomistaja Annikki Tontti.

Keväällä syntynyt ylämaankarjan vasikka emänsä vierellä Larvamäentilalla.
Mirva Korpela / Yle

Aitauksessa kirmailee kaksi vasikkaa, ja yksi on eri aitauksessa sitä tiukasti puolustavan emän takia. Ylämaankarja on muuten hyvin yhteisöllinen laumana.

– Lauma suhtautuu vasikoihin suojelevasti. Jokainen emä imettää omaansa, mutta kaikki huolehtivat kaikista. Kokemus karjan kasvatuksesta on ollut pääsääntöisesti se, että nämä ovat aivan ihania, Tontti huokaisee hymyillen.

Lue seuraavaksi