Tuore väitös vahvistaa: Lyijy jymähtää maaperään ampuraratojen ympäristössä

Ampumaradan lähimetsien maaperä on erittäin lyijypitoista vielä vuosikymmenienkin jälkeen. Ampumaurheilijat eivät ole vielä luopumassa lyijyhauleista.

Kotimaa
Eino Laulaisella savikiekko tähtäimessä
Erityisesti haulikkoammunnalle on nykypäivänä vaikea löytää sopivaa harjoittelupaikkaa.YLE

Lyijyhaulit pilaavat ampumaratojen maaperää vielä vuosikymmenten jälkeenkin. Hollolassa Hälvälän ampuraradalla tehty väitöstutkimus vahvistaa, että lyijy häiritsee maaperän hajomisprosessia ja ravinnekiertoa.

Ampumaradan lähimetsien maaperässä voi olla lyijyhauleja jopa neljä kiloa neliömetrillä, selviää Helsingin yliopiston ympäristöekologian tutkijan Salla Selosen väitöksestä. Selosen mukaan Hälvälässä maaperän tilanne on jopa huonompi vuosikymmeniä sitten käytöstä poistetulla ammunta-alueella kuin käytössä olevan radan ympäristössä.

Selonen vertaili tutkimuksessaan käytössä olevan ja käytöstä poistetun ampumaradan lähimetsien maaperää. Myös puolustusvoimat käyttää Hälvälän ampuma-aluetta. Vanhalla alueella ampuminen loppui vuonna 1986.

– Ajan myötä haulit painuvat alaspäin maakerroksessa, jossa ne rapautuvat ja samalla maaperän lyijypitoisuus kasvaa ja lyijyn huuhtoutuminen alaspäin lisääntyy, mikä on riski pohjavesille, lahtelaistutkija toteaa.

Puhtaampi pintamaa tarjoaa kasvualustan, mikä näkyy vanhalla radalla jopa eliöstön toipumisena.

– Yllättävän vähän haittavaikutuksia näkyy kasvillisuudessa, silmämääräisesti isoja muutoksia ei ole havaittavissa, Selonen kertoo Hälvälän käytöstä poistetun ampuma-alueen tilanteesta.

Keräätkö sienet ja marjat ampumaradan liepeiltä? Ei kannattaisi

Lyijypitoisuus kuormittaa luontoa ja vaikuttaa välillisesti ihmisiinkin.

Esimerkiksi marjojen ja sienien syöminen vanhan ampumaradan alueellta on mielestäni riskaabelia.

Salla Selonen

– Jos alueen maankäyttö muuttuu, riskit voivat kasvaa. Esimerkiksi marjojen ja sienien syöminen vanhan ampumaradan alueelta on mielestäni riskaabelia. Emme mitanneet pitoisuuksia tässä tutkimuksessa, mutta muissa tutkimuksissa on löytynyt kohonneita pitoisuuksia, Selonen huomauttaa.

Hälvälän ampuraradan maaperää ja lyijyn haittavaikutuksia on tutkittu aiemminkin yliopistotasolla, muun muassa ympäristökemian näkökulmasta.

Selonen on tutkinut lyijyn vaikutuksia eliöstöön omassa väitöksessään, joka tarkastetaan Lahdessa perjantaina.

Lyijystä luopumista pohditaan

Lyijyhauleja käytetään maailmanlaajuisesti erityisesti haulikkoammunnassa. Suomessa ampumaratojen ympäristölupien ehtoja on tiukennettu ja pohjavesien laatua tarkkaillaan.

Ampumaseurat ovat parantaneet suojavalleja ja haulien keräämistä. Lyijyn haittavaikutukset ovat tiedossa, mutta järkevää vaihtoehtoa ei ole vielä olemassa, muistutetaan Suomen Ampumaurheiluliitosta.

Ruotsissa esimerkiksi on kuitenkin peruttu annettuja lyijyn totaalikieltoa, kun on haittavaikutuksia on tutkittu.

Risto Aarrekivi

– Lyijyhauleilla on paremmat ballistiset ominaisuudet ja kimmokevaara on pienempi kuin teräshauleilla. Niitä käytetään aika vähän, koska teräshaulit ovat myös kalliimpia, selittää toiminnanjohtaja Risto Aarrekivi.

Lyijyhaulien käyttö haulikkoammunnassa perustuu Kansainvälisen ampumaurheiluliiton sääntöihin.

– Lyijystä luopumisesta puhutaan muuallakin Euroopassa. Ruotsissa esimerkiksi on kuitenkin peruttu annettuja lyijyn totaalikieltoja, kun on haittavaikutuksia on tutkittu, Aarrekivi jatkaa.

Tutkija suosittelee ampumaratojen suojavallien korottamista. Väitöstutkimuksessaan Salla Selonen havaitsi, että Hälvälässä ampumaradan suojavallin taakse kertyi vuoden aikana hauleja 300 grammaa neliömetrille. Hälvälän radalla suojavalli on tutkijan mukaan 7–9 metriä korkea, kun suoja-aita on laskettu mukaan.

Suomessa on noin 630 ampumarataa – tutkija arvioi, että käytöstä poistettuja, vanhoja ratoja olisi melkein yhtä paljon.