"Hyvistä geeneistäkään ei ole apua, jos koiran ja metsästäjän välinen suhde ei toimi"

Koirankasvattaja Kaisa Rikula sanoo, että sukutaulu on suuressa roolissa metsästyskoiraa valittaessa. Hänestä suurempi merkitys on kuitenkin sillä, miten koira on koulutettu ja millainen sen suhde ohjaajaan on.

Kuva: Heli Sirviö / Yle

Koiranpennun hajuaisti alkaa aueta noin 3–4 viikon ikäisenä, jolloin se alkaa tutkia innokkaasti ympäristöään. Jo muutaman viikon ikäiselle koiranpennulle voi alkaa tehdä pieniä jälkiharjoituksia, aluksi sisätiloissa.

– Lihapalaa voi vetää pitkin lattiaa ja piilottaa niitä aluksi vaikka tuolinjalan taakse ja muihin helppoihin piiloihin jotta koira oppii seuraamaan hajuvanaa. Näin koira saa hajuikkunan auki ja alkaa vähitellen ymmärtää sitä, mitä siltä isompanakin odotetaan, itäsiperiänlaikoja kasvattava kajaanilainen Kaisa Rikula opastaa.

Varmatoimisen metsästyskoiran koulutuksessa merkitsee eniten koiran kanssa metsästävän, isännän tai emännän ja koiran välinen suhde.

– Se on kaiken lähtökohta. On tärkeää, että pentu leimaantuu siihen ihmiseen, joka sen kanssa metsästää. Siksi minäkin annan mieheni, joka pääasiassa laikojen kanssa metsästää, pitää päävastuun myös niiden hoitamisesta. Se tilan antaminen on meillä lähtenyt jo ihan pikkupennuista, ja hyvin se on onnistunutkin, Kaisa kertoo.

Hän metsästää itse perheen bretonien kanssa.

Pentu pitää totuttaa myös hajuihin

Kun leimaantuminen on onnistunut metsästäjän kanssa, pentu totutetaan metsään.

Mikään koira ei opi, jos se istuu vain häkissä. Koiraa pitää viedä metsään ja paljon, koska se vaatii koiralta rohkeutta.

Kaisa Rikula

– Se pitää totuttaa myös hajuihin. Konsteja hyvän metsästyskoiran tekemiseen on varmasti yhtä monta kuin on metsästäjääkin, mutta yksi asia on varma. Mikään koira ei opi, jos se istuu vain häkissä. Koiraa pitää viedä metsään ja paljon, koska se vaatii koiralta rohkeutta. Ja tietysti se oppii sitten hoksaamaan, mitä isäntä tai emäntä siltä haluaa. Koira kuitenkin pyrkii miellyttämään isäntäänsä, Rikula sanoo.

Osansa on toki geeneilläkin, jotka ohjaavat koiraa haukkumaan isoa nelijalkaista elukkaa. Kun nuori koira sitten tekee oikeita toimia metsässä, sitä pitää kehua ja kannustaa.

– Kun nuori koira menee sitten hirvelle ja alkaa haukkua, se haukkuu vähän aikaa ja hönttäsee katsomaan, missä se isäntä tai emäntä on. Silloin sitä pitää rohkaista menemään takaisin, niin koirakin alkaa ymmärtää, että tätä siltä halutaan.

Sukutaululla on merkitystä, mutta ei se vielä autuaaksi tee

Monesti metsästäjät tutkivat lupaavaa pentua etsiessään intohimoisesti ja tarkalla syynillä sitä, millaisia koetuloksia koiranpennun vanhemmilta ja muusta suvusta löytyy.

– Tietysti sukutaulu on suuressa roolissa, mutta vaikka koiralla on miten kovat geenit tahansa, sillä ei ole mitään merkitystä, jos koiraa ei viedä metsään. Huonommatkin lähtökohdat sukutaulultaan omaavasta koirasta saa varmasti toimivan metsästyskoiran, jos sitä kouluttaa määrätietoisesti ja päättäväisesti. Tietysti koira, jolla on sekä sukutaulun puolesta geenit kohdallaan ja sitä viedään metsään ja koulutetaan ja sosiaalistetaan paljon, on varmasti toimivin paketti, Rikula sanoo.

Lupaava metsästyskoira on itsenäinen ja rohkea pentu, joka tutkii asioita ja ympäristöä.

Kaisa Rikula

Jo kolmen viikon ikäisistä pennuista näkee luonne-eroja. Millainen pentu on sitten lupaavan oloinen metsästykseen, lienee ikuisuuskysymys, kun potentiaalinen uusi omistaja tulee valitsemaan pentua.

– Lupaava metsästyskoira on itsenäinen ja rohkea pentu, joka tutkii asioita ja ympäristöä. Se ei hätkyile eikä hötkyile, vaan on rauhallinen ja itsevarma ja liikkuu paljon, Rikula luettelee ominaisuuksia.

Hänen mukaansa persoonat tulevat esiin jo parin viikon ikäisilläkin pylleröillä. Eroja hän on huomannut jo viimeisimmänkin pentueen jäsenissä, vaikka pötkylät ovat vasta ehtineet kolmeviikkoisiksi.

– Toiset niistä ovat selkeästi sähäkämpiä ja toiset verkkaisia. Se taas, onko se metsästyskäytössä hyvä vai huono että on sähäkkä tai verkkainen, riippuu tietysti tilanteesta. Monesti se sähäkkä saattaa olla metsällä liiankin sähäkkä, ja silloin se saalis jo karkaakin. Paljon tietysti riippuu siitä tulevasta omistajastakin, miten se alkaa pentua ohjata metsässä ja eri tilanteissa, Rikula tuumaa.