yle.fi-etusivu

Näkökulma: Valtio neuloo huntua Talvivaara-morsiamelle karkealla langalla

Kun Talvivaara on päässyt eroon paikallisia kiusanneesta hajuongelmistaan, nousee kaivoksen suunnalta uusi, aiempaa paljon väkevämpi haju. Politiikka ”tuoksuu” ja yltää aika paljon kauemmas kuin vuosien takaiset rikkivetyhajut. Talvivaara haisee työ- ja elinkeinoministeriöltä, huomauttaa toimittaja Heikki Rönty.

Talvivaara
Heikki Rönty

Valtio kauppaa Talvivaaraa hiki hatussa, mutta kukaan ei tiedä kelle. Samaan aikaan se valmistautuu maalaisjärjen mukaan rikkomaan omia, Talvivaaran kokemusten takia kiristettyjä ympäristönsuojelulakejaan. Ja samalla se selittää mustaa valkeaksi.

Valtio on käytännössä nyt samassa tilanteessa kuin Talvivaara syksyllä 2012, ennen kipsisakka-altaan vuotoa. Valtio hallinnoi julkisselvittäjän kautta konkurssipesää, jossa vesien pinnat nousevat patojen yläreunaan ja ylikin, jos mitään ei tehdä.

Vastaavassa tilanteessa Talvivaara teki vuonna 2012 vääriä ratkaisuja, jotka johtivat lopulta yhtiön tuhoon. Sitä on käsitelty kilometreittän, mutta vertaillaan silti vielä vähän.

Yhtiö yritti ennen allasvuotoa 2012 viestittää ministeriöihin ja viranomaisille, että vesiä olisi päästettävä, jotta vaikea tilanne helpottuisi. Yhtiön sisältä on viestitetty epäilyjä, että kaivoksen alkuajan syntien takia viranomaiset eivät olleet pyynnöille ainoastaan nihkeitä, vaan suorastaan kuuroja. Niin ikään yhtiön sisältä on esitetty epäilyjä, että kuuroutta Kainuun ELY-keskukselle aiheutti ympäristöministeriön tiukat, mutta epäviralliset ohjeet, suorastaan käskyt. Toivottavasti tämä oletettu käskytysketju tai sen puute paljastuu kesän jälkeen alkavassa Talvivaaran ympäristörikosoikeudenkäynnissä.

Nyt osat ovat vaihtuneet. Valtio on urealiuoksessa oletettua kaulaansa myöden, kun se vastaa julkisselvittäjän kautta yhtiön toiminnasta. Vettä, laadultaan lähteestä riippuen joko uloslaskukunnossa olevaa tai suunnilleen kuningasvettä (siirryt toiseen palveluun) vastaavaa, on altaat pullollaan. Jotain tarttis tehdä.

Mitä valtio tekee? Mitä konkurssipesä on tehnyt?

Vettä on suunnilleen kerrytetty kaivokselle. Vettä sitovaa louhinnan uutta aloitusta ei ole tehty. Vesien päästörajojen tiukkeneminen on ollut tiedossa, mutta varastoja ei ole suurennettu.

Sen sijaan on valmisteltu operaatiota ”Se on ton syy, äiti”.

Myrkyllistä puhetta vastuuttomuudesta Talvivaarasta on levitetty ministerin, kansliapäällikön, julkisselvittäjän ja ties kenen hunajaisilta huulilta. Kaikki, aivan kaikki, on Talvivaaran aiemman johdon syytä, emmekä mahda sille mitään, joten tilanne on meille yllättävä. Joten siksi joudumme, vastoin Korkeimman hallinto-oikeuden muutamaa kuukautta aiemmin julkituomaa kantaa, juoksuttamaan vesiä poikkeukselliseen tilanteeseen vedoten. Pykälä sinne, pykälä tänne, huihai. Tosin pykälän käyttömahdollisuutta kiristettiin vastikään, koska Talvivaarassa oli sellainen kummallinen tilanne, jossa ne sitä käyttivät vähän niin kuin väärin.

Jotta maalaisjärjellä ajatellen valtion suunnittelema, sinänsä pieni vääryys, ei aiheuttaisi niin paljon kasvojenmenetyksenestovoiteen kulutuksen lisäämistä, on valtio lisännyt panoksia yrittäessään todistaa olevansa uhri. Ensin oli ministeriön ulostulo helmikuussa, jossa poikkeuksellisen rajusti hyökättiin Talvivaaraa vastaan.

Oli paskaksi ajettuja laitteita, oli vastuuttomasti loppuneita tarveaineita ynnä muuta.

Konkurssiin ajautuneen yhtiön olisi pitänyt toimia kuin konkurssiuhkaa ei olisi ollutkaan. Hyökkäys oli niin raju, että Helsingistä heitetyt herjat olivat aiheuttaa varsinaisella työskentelypaikalla ulosmarssin. Varsinkin siksi, että kun Vapaavuori ja kumppanit ensin haukkuivat Talvivaaran alimpaan helvettiin ja seuraavassa lauseessa kehuivat henkilökuntaa oivalliseksi. Eli haukutut ja kehutut olivat täsmälleen samat henkilöt. Ilmeisesti haukkujilta oli jäänyt huomaamatta, että Perä ei ollut viimeiseen vuoteen operatiivisessa johdossa juuri näkynyt, vaan etsi rahaa maailmalta.

Julkisselvittäjä asetteli eilenlisää painokiviä ”Se on ton syy, äiti” -operaatioon.

Selvittäjä keksi monta hyvää syytä olla yllättynyt poikkeuksellisesta tilanteesta, mutta vaatii aikamoista pokerinaamaa syyttää yllätyksestä heikosti haihduttavia bioliuotuskasoja ja normaalista poikkeavia sateita. Hei, tämä selitys käytettiin jo 2012! Ei ole yllätys yhdellekään mökin mummolle Kainuussa.

Ilmeistä on, että valtion on saatava ainakin henkinen selkänoja ympäristönsuojelulain 123 pykälän käyttöön. Mielenkiintoiseksi tämän käytön tekee se, että en ainakaan heti keksi, kuka tai mikä taho sen käytöstä joutuu lopulta vastuuseen.

Jos asia tullaan viemään oikeuteen, niin vastaako hallinto-oikeudessa tekosistaan poikkeusilmoituksen tehnyt konkurssipesä ja sen julkisselvittäjä? Vai julkisselvittäjän töistä vastaava konkurssiasiamies? Vai Talvivaara-toimisto, joka ei taida oikeasti kantaa vastuuta mistään tekemisistään kenellekään? Vai työ- ja elinkeinoministeriö, jonka ministeri vihjaili pykälää käytettäväksi? Vai ministeri? Vai ympäristöministeriö, jonka kansliapäällikkö komppasi ministeriä? Vai kansliapäällikkö itse? Vai Kainuun ELY-keskus, joka kehotti ilmoituksen ja selityksen tekemään? Vai sen yksittäinen virkamies? Vai kaivoksen mysteeriostaja Audley?

Veikkaan, ettei kukaan. Hallinto-oikeudesta tulee aikanaan päätös entiselle konkurssipesälle, että so-soo, ei noin. Ja siinä se. Ellei joku yllätä ja vie koko kaartia rikoksen valmistelusta käräjäoikeuteen.

No nyt herää kysymys, miksi moinen ryöpytys? No siksi, että asioilla on aina monta puolta. Talvivaaraa on ryöpytetty, aiheesta ja aiheetta, mutta se ei kuitenkaan ole ihan kaikkea ansainnut. Joku roti syyllistämisessäkin pitää olla. Ei ole Talvivaaran vika, että Suomen järjestelmät ympäristöluvituksessa ja -valvonnassa ovat jäykkiä, muuttuvissa tilanteissa toivottoman jäykkiä. Nyt on odotettu kohta kaksi vuotta Talvivaaran vuoden 2013 ympäristöluvasta tehtyjä valituksia. Ei sitä, muuttuuko joku asia valituksen tuloksena, vaan sitä, että tulisi päätös. Loppujen lopuksi sen enempää ELYllä kuin AVIllakaan ei ole juuri muuta mahdollisuutta kuin katsoa, kuinka sammakko kiehuu kattilassa pikkuhiljaa kuolemaansa.

Todelliset tapahtumat ovat karanneet kaivoksella jo kauas muualle.

Toki valtiotakin pitää ymmärtää. Kaivosta ei saa päästää tietenkään tilaan, jossa vesiä ei hallita. Vaikka lompsasta putoilisi aina välillä 100 miljoonaa sinne tai 100 miljoonaa tuonne, on vaikea ymmärtää, että kun toimijana on valtio, rellestäminen olisi sallitumpaa ja säännöt olisivat erilaiset.

Mutta rahalla saa ja hevosella pääsee.

Pikkuisen sulhaskandidaatista. Valtion myyntiaikeet britti-Audleylle eivät ilmeisesti ole edenneet. Ennakointi oli, että kesän aikana kuullaan, miten käy. Saa nähdä, eipä ole taidettu aiemmin kovin monesti myydä kaivosta sulhaselle, jolla ei ole rahasta muuta kuin lupaus. No, avolouhos, kai sen voi valtio myydä avokaupalla.

Sulhasen aikeet ovat selvät, morsian raskaaksi ja myyntiin. Tilinteon hetki meni jo, eli halvalla saatiin. Mutta silti jää mietityttämään, tietääkö valtiokaan, minne morsiamensa kauppaa? Ketkä ovat Audleyn Talvivaara-kuvion takana? Ei ole tietoa, ei ehkä valtiollakaan muuta kuin bulvaanien nimiä.

Sitkaasti hengissä pysyttelevä kaivoksen emoyhtiö on niin suuri paise arassa paikassa, että siitä on vain päästävä eroon.

Saneerausohjelman avulla hengissä pysyttelevällä Talvivaaran emolla on kaivosalueella olennaisia omistuksia, kalkkilaitos ehkä tärkeimpänä.

Epäilys onkin, saako valtio Audley-kauppaansa loppuun suoritetuksi, ellei se saa emoyhtiötä nurin ja omaisuutta konkurssista samaan kasaan. Tai sitten on otettava lusikka kauniiseen käteen, hyväksyttävä emo mukaan jollain sopimuksella ja hankittava lisää kasvojenmenetyksenestovoidetta.

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Hallituspolitiikka

Asiantuntijat varoittavat kaaoksesta: Soten uudet tietojärjestelmät yhä liian hataralla pohjalla

Doping

Venäjä menetti taas lisää Sotshin olympiamitaleita – kisojen mitalitilaston ykkösenä keikkunut isäntämaa on pudonnut jo neljänneksi

Egypti

Egyptin media: Ainakin 235 kuollut hyökkäyksessä moskeijaan

Maajoukkuekoripallo

Tässä on Susijengin kokoonpano MM-karsinta-avaukseen – Korisliigan paras kotimainen pistemies ulkona