Lappeenrannassa inkeriläisvanhuksille rakennettiin oma talo – "Voisimmeko auttaa tiilien kantamisessa?"

Inkeriläisten paluumuutto Suomeen käynnistyi 25 vuotta sitten, kun presidentti Mauno Koivisto antoi suomensukuiselle kansalle paluuoikeuden. Lappeenrannassa paluumuuttajille ryhdyttiin järjestämään koteja, kieliopetusta ja tutusmiskäyntejä tärkeisiin virastoihin.

Kotimaa
Lappeenranta Kasarminportti Palvelukeskussäätiö Valtakatu 6
Yle

Kun Lappeenrantaan oli päätetty rakentaa kokonaan uusi kiinteistö inkerinsuomalaisia ikäihmisiä varten, oli uusien asukkaiden into suuri. Iäkkäät inkeriläisrouvat kävivät Valtakadun talotyömaalla kyselemässä, voisivatko he jotenkin auttaa. Kantamalla tiiliä vaikka?

Lappeenrannan Palvelukeskussäätiö rakennutti kiinteistön nimenomaan inkeriläisiä ikäihmisiä varten. Katsottiin, että työikäisten asuntotilanne ratkeaa helpommin mutta vanhusten kotouttaminen oli ongelma.

Rouville täytyi selvittää suomalaista rakentamiskulttuuria ja kertoa, että tässä on kyse hieman toisenlaisesta asumisoikeudesta.

Irja Mether

Asuntojen järjestämisen lisäksi Palvelukeskussäätiö aloitti myös kurssin, jonka tarkoitus oli auttaa paluumuuttajia suomen kielen elvyttämisessä ja arkielämän opettelussa. Palvelukeskussäätiön hallituksen puheenjohtajana ja kotouttamiskurssin vetäjänä tuolloin toiminut Irja Mether muistelee naurussa suin inkeriläisrouvia talotyömaalla.

– Rouville täytyi selvittää suomalaista rakentamiskulttuuria ja kertoa, että tässä on nyt kyse hieman toisenlaisesta asumisoikeudesta.

Inkeriläisvanhuksia varten Valtakadulle rakennetun kiinteistön käyttö on sittemmin muuttunut. Talo on nykyään osa lappeenrantalaisten palvelukotiverkkoa.

Paluuoikeus suomalaisina

Presidentti Mauno Koivisto tuli sanoneeksi 10. huhtikuuta 1990 tv-haastattelussa, että inkeriläisillä on oikeus muuttaa takaisin Suomeen paluumuuttajina. Lausunto merkitsi ratkaisevaa käännettä monen inkeriläisen elämässä.

Lappeenranta oli 1990-luvun alussa yksi inkerinsuomalaisia paluumuuttajia kiinnostanut asuinalue. Toisaalta inkeriläiset kiinnostivat myös Lappeenrantaa. Kaupungin entinen sosiaalijohtaja Jaakko Tuomi kertoo, että inkeriläisten paluumuutosta ajateltiin olevan kaupungille hyötyä.

– Väestön kasvu näytti Etelä-Karjalassa kääntyvän laskuun. Tarvitsimme uusia asukkaita ja uutta työvoimaa.

Paluumuuttajien kotouttamiskurssin vetäjän Irja Metherin mukaan presidentin myöntämä inkeriläisten paluuoikeus tuli yllätyksenä.

– Kyllä se aika suunnittelematonta oli se inkeriläisten vastaanotto täällä Suomessa. Se oli sellainen yllätysprojekti.

Arkielämä tutuksi

Inkerinsuomalaisten paluumuuttajien kotoutuminen onnistui Lappeenrannassa hyvin. Irja Mether antaa kotouttamiskurssin järjestäjille arvosanaksi, jos nyt ei ihan kymppiä, niin ainakin melkein.

Kyllä se aika suunnittelematonta oli se inkeriläisten vastaanotto täällä Suomessa.

Irja Mether

– Kävimme tutustumassa virastoihin esimerkiksi poliisin ja sosiaalitoimen palveluihin. Myös kirjasto oli tärkeä vierailukohde.

– Muistelen, että kun liikuin inkeriläisten paluumuuttajien kanssa eri puolella kaupunkia, meidät otettiin kaikkialla hyvin ystävällisesti vastaan. Mutta sitten kun yritimme etsiä tukihenkilöitä, jotka olisivat henkilökohtaisesti auttaneet paluumuuttajan kotoutumista, niin emme löytäneet ketään, joka olisi tähän sitoutunut.

Irja Mether muistaa, että inkeriläiset olivat saamastaan avusta liikuttavan kiitollisia. Esimerkiksi hapankaalia ja piirakoita Mether sai monen vuoden tarpeiksi.

Inkeriläisten raskas tie

Inkerinsuomalainen kansa on elänyt hajaannuksessa melkeinpä koko historiansa ajan. Inkerinmaa sijaitsee nykyistä Pietaria ympäröivällä Leningradin alueella, jonne Savon ja Karjalankannaksen talonpoikia oli asettunut. Toisen maailmansodan aikana Inkerinmaa tyhjennettiin inkeriläisistä ja Suomen kanssa tehdyn sopimuksen mukaan alueen suomalaisväestö evakuoitiin Suomeen. Suomeen tuli tuolloin 63 000 inkeriläistä.

Moskovan välirauhan jälkeen syksyllä 1944 Suomesta palautettiin 55 000 inkeriläispakolaista Neuvostoliittoon. He uskoivat pääsevänsä takaisin omiin kyliinsä ja omiin koteihinsa mutta suurin osa päätyi vankileireille Siperiaan.

Inkeriläisten arki Neuvostoliitossa oli tiukkaa monella tavalla. Maassa hyväksyttiin ainoastaan venäjän kielen käyttö, inkeriläisillä ei ollut oikeutta omistaa maata, ei edes pientä viljelypalstaa ja lisäksi monille inkeriläisille tärkeä uskonnonharjoittaminen oli kiellettyä.

Suomeen on 25 vuoden aikana muuttanut noin 30 000-35 000 inkeriläistä perheineen.