Suomen suurimman kipsivuoren naapurissa asuva: Voiko täällä käydä talvivaarat?

Siilinjärvellä sijaitsee Suomen ainoa toiminnassa oleva fosforikaivos ja edelleen kasvava kipsivuori. Sen katveessa asuvaa huolestuttaa, miten kipsikasan päästöistä huolehditaan tulevaisuudessa. Asiantuntijoiden mukaan kaivosyhtiön tähänastinen toiminta ei ole kuitenkaan antanut aihetta huoleen.

Kotimaa
Heikki Jääskeläinen (vas) ja Vesa Vainikainen Jääskeläisen taustanaan Yaran kipsivuori.
Helmi Nykänen / Yle

Siilinjärveläisen Heikki Jääskeläisen olohuoneen ikkunasta avautuvaa maisemaa hallitsee lannoitevalmistaja Yaran valkoinen kipsikukkula, joka kasvaa vuosi vuodelta. Siilinjärven Yaran tehtaan fosforihappotuotannon sivutuotteena syntyy yli miljoona tonnia kipsiä joka vuosi.

Jääskeläisten ikkunasta näkyvä kasa on noin tuhannen hehtaarin kokoinen, sen lakikorkeus merenpinnasta on 175 metriä ja se sisältää 50 miljoonaa tonnia kipsiä.

Siilinjärven kunnanvaltuustossa vihreitä edustava Jääskeläinen sanoo, että näky saa mielen apeaksi. Hän ei iloitse tiedosta, että Yara on kolminkertaistanut arvionsa Siilinjärven kaivoksen mineraalivarannoista.

– Se tarkoittaa lisää kipsiä tänne ja muitakin ongelmia mitä kipsistä aiheutuu. Joka kevät kipsi pölisee ja tuoksuukin ja aineita valuu vesistöihin tehtaan sisäisestä kierrosta huolimatta.

Yaralla miljoonien vakuusmaksut

Jääskeläinen on huolissaan siitä, mitä kipsikasalle ja kaivosalueelle tapahtuu, kun Yaran toiminta Siilinjärvellä joskus loppuu.

Teemme kaiken vähintäänkin lupaehtojen mukaisesti.

Taisto Koivumäki

– Sehän ei haihdu ennen kuin seuraavan jääkauden aikana. Se on samaa ainetta kuin Venäjän Laukaanjoella ja Puolan Gdanskissa, jotka pilaavat Itämeren. Käykö niin kuin Talvivaarassa, että tehtaiden jälkien hoito jää yhteiskunnan vastuulle? Jääskeläinen kysyy.

Yaran Siilinjärven tehtaanjohtaja Taisto Koivumäki kertoo, että yhtiöllä on toimintasuunnitelma tulevaisuuden varalle.

– Meitä säätelee hyvin tarkka lainsäädäntö ja teemme kaiken vähintäänkin lupaehtojen mukaisesti. Meillä on vakuusmaksuja toiminnan lopettamista varten. Kaiken kaikkiaan puhutaan miljoonissa olevista vakuuksista, Koivumäki sanoo.

Yara on toimittanut maaliskuun lopussa ympäristölupahakemuksen aluehallintovirastoon lupamääräysten tarkistamiseksi. Hakemuksessa Yara on esittänyt vakuudeksi 7 237 000 euroa.

"Talvivaara on poikkeus"

Myös Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesista vakuutetaan, että yhtiön vastuu ei lopu kaivoksen toiminnan loputtua. Lisäksi kaivosvakuuksien riittävyyttä seurataan tietyin väliajoin.

Kun kaivos suljetaan, viranomaiset ja yrityksen edustajat kokoontuvat yhteiskatselmukseen, jossa sovitaan jälkihoidosta.

– Talvivaarassa käytettiin poikkeuksellista rikastusmenetelmää eikä sitä kannata peilata kaikkiin kaivoshankkeisiin. Siilinjärvellä on kyse perinteisestä prosessista, joka on tunnettu kymmeniä vuosia, se on tuttua ja turvallista, kertoo ylitarkastaja Ossi Leinonen Tukesin laitos- ja kaivosvalvontayksiköstä.

Siilinjärven päästöt pienet

Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttilakaan ei vertaisi Siilinjärven Yaran kaivosta Talvivaaraan.

– Yara on maailmanluokan iso lannoiteyhtiö, joka tuottaa voittoa ja jolla ei ole lainkaan taloudellisia ongelmia. En vertaisi näitä näitä kahta yhtiötä toisiinsa, Knuuttila sanoo.

Sehän ei haihdu ennen kuin seuraavan jääkauden aikana.

Heikki Jääskeläinen

Knuuttila tuntee hyvin Itämeren valuma-alueen kipsivuoret, ja hänen mukaansa Yara on hoitanut oman tonttinsa Suomessa ja Ruotsissa hyvin.

Venäjän Kingiseppin kipsivuori on suunnilleen saman kokoinen Siilinjärvellä, mutta sen päästöt olivat vielä vuonna 2011 yli tuhat tonnia fosforia vuodessa mikä on yli tuhatkertainen määrä Yaran Siilinjärven tehtaiden päästöihin verrattuna.

Uusikaupunki käy esimerkiksi

Yaran suunnitelmiin Siilinjärvellä kuuluu Koivumäen mukaan kipsikasan maisemointi sekä kasan valumavesien kokoaminen, niin että ne eivät pääse rehevöittämään vesistöjä.

– Yaralla on Uudessakaupungissa meren rannalla kipsikasa, jonka valumavesistä pidetään huolta vielä nytkin, kun fosforihapon tuotanto on lopetettu. Ruotsista on esimerkki, jossa koko lannoitetuotanto on lopetettu, ja siitä huolimatta Yara on pitänyt huolta kipsikasan päästöistä, etteivät ne pääse likaamaan ympäröiviä vesiä, Koivumäki toteaa.

Knuuttila kuvaa Yaran toimintaa kipsivuorien suhteen esimerkilliseksi muihin Itämeren alueen toimijoihin verrattuna.

Asiat eivät kuitenkaan ole aina olleet yhtä hyvin kuin nyt. Uudenkaupungin kipsivuori oli 1980-luvulle saakka Suomen suurin yksittäinen fosforikuormituslähde: pahimmillaan mereen valui 200 tonnia fosforia vuodessa.

– Sen jälkeen kun rakennettiin eristepato ja vuori peitettiin eristävällä materiaalilla, päästöt tippuivat noin neljän tonnin tasolle vuodessa. Yara aikoo tästä vielä parantaa niin, että tästä neljästä tonnista saadaan talteen 95 prosenttia eli jää enää murto-osa kuormaa jäljelle, Knuuttila kertoo.