1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ulkomaat

Hirmulinnun lähes täydellinen fossiili paljastaa: Jättilintu saattoi väijyä saalistaan askelten ääniä kuunnellen

Tutkijat ovat pystyneet selvittämään, millaisia aisteja 3,5 miljoonaa vuotta sitten eläneellä linnulla oli, sillä Argentiinasta löytynyt luuranko on säilynyt yli 90-prosenttisesti.

Ulkomaat
Hirmulinnun luuranko
Kuvakaappaus Livescience.com -sivustolta.Live Science

Argentiinasta löytynyt lähes täydellinen hirmulinnun fossiili on tuonut runsaasti uutta tietoa miljoonia vuosia sitten eläneistä petolinnuista ja niiden aisteista, kertovat muun muassa Science Codex- ja LiveScience-nettilehdet.

_Llallawavis scagliaiksi _nimetyn uuden hirmulintulajin yli 90 prosenttisesti säilynyt luuranko löytyi vuonna 2010 Mar del Platasta Argentiinan itärannikolla, ja torstaina tutkijat julkistivat tutkimustuloksiaan Journal of Vertebrate Paleontology -lehdessä.

Kyseessä on ensimmäinen hirmulinnun (Phorusrhacidae) fossiili, jossa on täydellinen kurkkutorvi ja suulaki. Siinä on myös muun muassa korvaluut, silmäkuopat ja kallo, kertoo tutkimusta johtanut Federico Degrange Córdoban yliopistosta.

Lintu kuuli pienitaajuisia ääniä

Linnun korvan rakenteen perusteella tutkijat päättelevät muun muassa, että _Llallawavis scagliain _kuulo oli huonompi kuin linnuilla keskimäärin. Se ilmeisesti kuuli pienitaajuisia ääniä sekä kommunikoi niillä.

Tutkijoiden mukaan pienitaajuisten äänten kuuleminen on eduksi pedoille, jotka saalistavat kuunnellen matalaa töminää, joka syntyy saaliseläimen askeltaessa.

– Tämä kertoo meille aika paljon siitä, mitä eläimet tekevät, koska pienitaajuiset äänet yleensä leviävät ympäristössä vähäisin voimakkuuden muutoksin, kertoo LiveSciencen haastattelema Ohion yliopiston tutkija Lawrence Witmer, joka ei osallistunut tutkimukseen.

Pienitaajuisia ääniä voivat kuulla myös muun muassa Tyrannosaurus rex sekä krokotiilit, norsut ja sarvikuonot, hän kertoo.

Jäykkä kallo auttoi tappamaan saaliin

Tutkijat havaitsivat myös, että linnun kallo on jäykempi kuin muilla linnuilla. Se on saattanut olla hyödyksi, kun lintu on iskenyt saalista suurella nokallaan.

– Hirmulinnuilla ei ollut voimakasta puruvoimaa, mutta ne pystyivät tappamaan saaliinsa iskemällä sitä nokallaan, Degrange toteaa.

Fossiili on peräisin 3,5 miljoonan vuoden takaa myöhäiseltä plioseenikaudelta. Degrangen mukaan löytö paljasti, että tuolloin eli aiemmin uskottua monenlaisempia hirmulintuja.

Lentokyvyttömiä, jopa kolmimetrisiä hirmulintuja arvioidaan eläneen jo noin 50 miljoonaa vuotta sitten, ja viimeiset kuolivat Degrangen mukaan noin 1,8 miljoonaa vuotta sitten.

Llallawavis scagliain fossiilin tutkiminen jatkuu edelleen. Seuraavaksi tutkijat aikovat keskittyä silmäkuoppiin ja kalloon saadakseen tietoa linnun muista aisteista.

"Scaglian mahtava lintu"

Nimeämällä linnun Llallawavis scagliaiksi tutkijat osoittavat kunnioitustaan vuonna 1989 kuolleelle argentiinalaiselle luonnontietelijälle Galileo Juan Scaglialle.

Sana Llallawavis tulee puolestaan sekä ketšuankielisestä sanasta llallawa, joka tarkoittaa mahtavaa että sanasta avis, joka on lintu latinaksi.

Lue seuraavaksi