Roskaamiselle vaikea löytää hintalappua, mutta kalliiksi se tulee

Kevät paljastaa katujen ja maanteiden varsille talven aikana kertyneet jätteet. Hyvin hoidetusta jätehuollosta huolimatta roskat eivät aina päädy niille tarkoitettuihin paikkoihin. Sotkemisen ja roskaamisen aiheuttamia kustannuksia voi vain arvioida.

Kotimaa
jätettä ja roskia metsän reunalla
Suomalainen luonto näyttää valitettavan usein tältä. Elina Niemistö / Yle

Vaikka Suomessa on hyvin organisoitu jätehuolto, suomalaiset heittävät roskia tonnikaupalla paikkoihin, jonne ne eivät kuulu. Tienpientareet ovat talven jälkeen kirjavia erilaisista karkkipusseista, tupakka-askeista ja kahvimukeista, ekopisteiden ympäristöön tuodaan väärää jätettä ja metsiin ilmestyy laittomia kaatopaikkoja.

Mistä roskaaminen johtuu? Etenkin jäteyhtiöissä asiaa pohditaan samalla, kun tehdään valistustyötä ja tiedotetaan.

– Osassa on kysymyksessä tietämättömyys, eli ihan oikeasti ei tiedetä, miten asiat hoidetaan. Mutta vastauksethan löytyvät helposti jäteyhtiöiden nettisivuilta tai soittamalla. Suurin syy on tietynlainen välinpitämättämyys. Laiskuuttahan se ei voi olla, koska on jo nähty se vaiva, että on kuljetettu jäte jonnekin, vaikkakin väärään paikkaan, arvioi palvelu- ja tuotepäällikkö Satu Estakari eteläpohjalaisten kuntien yhteisestä jäteyhtiö Etapista.

Etenkin juuri kevät on aikaa, jolloin roskaaminen näkyy niin luonnossa kuin myös jäteyhtiöiden ekopisteillä.

– Kevät ja loma-ajat, vahvistaa Estakari.

Siivoamisen hinta?

Roskaamisesta syntyy kustannuksia, joita ei aina tule ajatelleeksi. Silti suoralta kädeltä on vaikea hintalappua määritellä. Siivoamiseen osallistuu Suomessa niin moni taho ja osittain se tehdään talkootyönä. Valtion eli Ely-keskusten vastuulla on iso osa maanteiden varsista ja levähdyspaikoista. Metsänomistajat vastaavat itse omista metsäalueistaan, mikäli esimerkiksi roskaajaa ei löydy. Kunnat vastaavat omista taajama-alueistaan, kiinteistöyhtiöt puolestaan omien kiinteistöjensä pihoista. Lisäksi sopassa ovat mukana lukuisat yhdistykset ja urheiluseurat.

vanha viilipurkki luonnossa
Kuka muistaa, miltä vuodelta on tällainen viilipurkki? Muovi ei maadu. Elina Niemistö / Yle

– Veikkaisin, että aika isosta laskusta puhutaan. Valtio ja kunnat laittavat etenkin keväisin aika paljon rahaa, että saavat alueensa kuntoon, arvioi Suupohjan liikelaitoskuntayhtymän ympäristöpalvelujohtaja Tapani Ojala Kauhajoelta.

Valtion mailla siivouksen hoitaa usein esimerkiksi kyläseura. Tapani Ojala kertoo itsekin osallistuneensa Kauhajoen Hyypän kyläseuran järjestämiin siivoustalkoisiin.

– Tiealueen omistaja on antanut muovipussit ja vienyt roskat pois, kyläläiset siivoavat, kertoo Ojala työnjaosta.

Esimerkiksi keskikokoinen suomalaiskaupunki Seinäjoki palkkaa kesäksi kausityöntekijöitä, joiden ensimmäiset viikot kuluvat pääasiassa siivoamiseen. Kevätsiivoihin osallistuu yhteensä nelisenkymmentä henkeä.

Voidaan miettiä, mitä muuta palvelua tällä rahalla voisi saada

Satu Estakari, Jäteyhtiö Etappi

Varsinaista budjettia on kuntienkin osalta vaikea arvioida, sillä kaikki siivoaminen ei ole ihmisen sotkujen siivoamista, vaan myös normaalia kunnossapitoa ja siistimistä. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että sotkeminen työllistää ja siivoaminen on ympärivuotinen operaatio.

– Maanantait ja perjantait menevät muutamalla työntekijällä kokonaan roskien poistoon ympäri vuoden, kertoo Seinäjoen kaupungin puistotoimen vihertyöpäällikkö Kari Kankaanpää.

Mitä muuta rahalla saisi?

Yksittäisen jäteyhtiön on ehkä helpoin summata siivouskustannuksia. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan kuntien yhteinen jäteyhtiö Etappi laskee, että pelkästään ekopisteiden ylimääräiseen siivoamiseen ja sinne kuulumattomien jätteiden poiskuljetukseen kuluu kymmeniä tuhansia euroja.

Ekopisteen lasinkeräykseen on eksynyt kaksi pussillista poltettavaa jätettä.
Elina Niemistö / Yle

– Arviolta noin 50 000 - 60 000 euroa vuodessa, kertoo Etapin palvelu- ja tuotepäällikkö Satu Estakari.

Jäteyhtiöllä on palkattu henkilö, joka kiertää ekopisteitä ja siivoaa paikkoja.

– Tämä toiminta tietenkin kostautuu niin, että se näkyy meidän kaikkien loppulaskuissa. Jos välttäisimme tällaiset turhat kulut, voidaan miettiä, mitä muuta palvelua tällä rahalla voisi saada, muistuttaa Estakari.

Take away -kulttuuri näkyy

Jäteyhtiön näkökulmasta roskaantuminen koskee ekopisteitä, jotka ovat miehittämättömiä vastaanottopaikkoja lajitelluille jätteille, esimerkiksi metallille, lasille ja paperille. Ekopisteelle tuodaan jostain syystä sellaista jätettä, joka ei sinne kuulu, tyypillisesti esimerkiksi elektroniikkaa. Siis sellaista jätettä, jonka voisi samalla vaivalla kuljettaa jäteasemalle – ihan ilmaiseksi.

– Sotkeminen ei onneksi ole enää niin paha ongelma kuin se on aiemmin ollut. Parempaan suuntaan on selvästi menty viime vuosina, vakuuttaa Satu Estakari Etapilta.

Samaa ei ehkä voi sanoa katujen ja maanteiden varsien roskaamisesta. Ely-keskus joutui muutamia vuosia sitten poistamaan levähdyspaikoilta roskikset kokonaan, koska niiden ympärille alkoi muodostua suoranaisia kaatopaikkoja. Tämä ei ihan täysin roskaamisongelmaa poistanut.

Maanteiden varsien roskaongelman voi kuka tahansa havaita omin silmin. Esimerkiksi take away -kulttuurin tulo näkyy, sillä pahvisista kahvimukeista on tullut yksi yleisin kadunvarsiroska.

– Suurin osa roskista kytkeytyy tupakointiin, grillillä käyntiin ja juomiseen. Pantilliset pullot löytävät kerääjänsä, mutta muut jäävät ojiin, pohtii ympäristöpalvelujohtaja Tapani Ojala Kauhajoelta.

Suomalainen luonto näyttää keväällä tällaiselta.
Roskikselle on ilmeisesti ollut liian pitkä matka. Elina Niemistö / Yle