"Minä elän ja rakastan tätä toimintaa" - tivolikiertuetta jo viidennessä sukupolvessa

Tivoli Sariolassa eletään kiertuetta jo viidennessä sukupolvessa. Perheyrityksen johto on siirtymässä tivolissa kasvaneelle Ville Sariolalle. Yli 120-vuotias tivoli pitää edelleen paikkaansa huvipuistojen joukossa. Kesän kiertue alkoi Lahdesta.

Kotimaa
Isä ja poika Sariola tivolin laitteiden edessä
Yle / Kirsti Pohjaväre

Vaunut ja rekat on asetettu hiekkakentälle pyöreään muotoon, intiaanileirin tapaan. Keskellä odottaa 60-vuotias lentokaruselli vielä tyhjänä. Tivoli Sariola on avaamassa kesän kiertuettaan Lahden Launeella, ja tivolin johtaja Tapio Sariolalla on onnenparta.

– Se on sellaista vanhaa matkamiesten ja kulkurien taikauskoa, että kun ensimmäinen sesongin päivä alkaa hyvin, kaikki laitteet ovat paikoillaan ja ihmiset alkavat virrata sisään, niin sen jälkeen voin ajaa parran, sanoo tivolinjohtaja myhäillen ja hieroo parransänkeään.

Tapio Sariolan parransänki on jo harmaan valkoinen niin kuin sinisen lippalakin alta pilkottavat hiuksetkin. Hänellä on takanaan lähes kolme vuosikymmentä työtä tivolin johtajana. Tehtävän hän peri omalta isältään Matti Sariolalta. Ja nyt Tapion vieressä seisoo poika, punapartainen Ville Sariola, joka on Sariolan suvun viidennen sukupolven tivolimiehiä. Sukupolvenvaihdos on jo työn alla, ja Ville johtaa tivolin henkilökunnan ohjeistusta hetkeä ennen kuin kesän ensimmäinen päivä avataan yleisölle.

– No, en minä ihan vielä siirry sivuun, virnistää isä-Tapio.

– Tämä on sellainen elämäntapa, että ei täältä voi olla poissa, sanoo konkari tivolinjohtaja.

Yhtä suurta perhettä

Tuleva johtaja, 29-vuotias Ville Sariola on kasvanut tivolissa, niin ettei muuta työtä voinut oikeastaan ajatellakaan. Nuoren miehen koko elämässä on vain kaksi kesää, jolloin hän ei ole ollut mukana tivolin kiertueella: armeija ja vaihto-oppilasvuosi Australiassa. Villen vaimokin on jo töissä tivolissa.

– Kyllä tässä on niin kiinni. Olen kasvanut tivoliin mukaan, etten muuta halunnutkaan. Keväällä, kun lumet sulavat ja aurinko alkaa paistaa, haluaa aina lähteä tivolin mukaan, kertoo Ville Sariola.

Tämä on sellainen elämäntapa, että ei täältä voi olla poissa.

Tapio Sariola

Tivolissa on töissä 50 ihmistä, joista suurin osa on ollut mukana jo pitkään, monet lähes neljännesvuosisadan. Tänä kesänä uusia on vain kaksi. Kiertue on elämäntapa.

– Tästä täytyy oikeasti tykätä ja olla sydämellä mukana. Tivoli on ulkoilmatyötä. Kun aurinko paistaa, täällä ollaan hymyssä suin. Mutta hymyä pitää riittää myös silloin, kun on sateinen päivä. Tivoli on yksi suuri perhe, joka kiertää koko kesän. Olemme kuin pieni kylä, kuvailee Ville Sariola.

Tivoli toi huvia rintamalle

Perheyrityksenä isältä pojalle jatkuneella Tivoli Sariolalla on mittava historia. Tivolin perusti J.A.W Gröönroos, Tapion isoisän isä, kesällä 1888. Ensimmäisessä tivolissa oli mekaaninen ampumarata, nuolen- ja renkaanheittokuja ja onnenpyörä. Tivolin teltassa esiintyivät voimamiehet ja voimistelijat. Gröönroos toi tivoliin myös elokuvakoneen tiettävästi ensimmäisenä Suomessa. Mitään alkuperäisestä tivolista ei ole enää jäljellä, mutta tivolin perusidea ja henki on säilynyt samanlaisena vuosien saatossa.

– Tivolissa pitää olla laitteiden lisäksi myös esityksiä. Tänä kesänä meillä on ilma-akrobatiaa. Viktor Kaiser kävelee lankaa myöden maailmanpyörän keskiöön ja ajaa moottoripyörällä samaa vaijeria pitkin takaisin. Hän on itse asiassa tivolilainen jo seitsemännessä sukupolvessa. Minä olen vasta neljäs tivolisukupolvi, nauraa Tapio Sariola.

Tivoli on yksi suuri perhe, joka kiertää koko kesän.

Ville Sariola

Tivoli Sariola on tuonut huvin lähelle ihmisiä 126 vuoden ajan. 1930-luvun laman aikoina Tapion isoisä Jaffu Sariolalla oli useitakin tivoliosastoja kiertämässä maata. Sotavuosina tivoli tuotiin jopa rintamalinjojen tuntumaan Karhumäelle.

– Se oli ainutlaatuinen tilanne. Isoisä pystytti tivolin vain 30 kilometrin päähän rintamalta. Sillä tivolilla oli hyvin suuri merkitys sotilaille. Tivoli antoi hengähdyksen vaikeassa ajassa. Se on yksi sukumme laitosten hienoimpia historian hetkiä, muistelee Sariola.

Lähteminen verissä 

Eri puolille maata perustettujen huvipuistojen aikakaudella kiertävälle tivolille on jäänyt vielä tehtävänsä.

– Meidän pelastuksemme on, että meillä on pyörät alla. Tietysti kiinteiden huvipuistojen lähiympäristöön meidän ei kannata mennä, mutta Luojan kiitos, Suomessa on sellaisiakin paikkakuntia, missä ei ole huvia. Ja me viemme huvit sinne, sanoo Tapio Sariola.

Tivoli matkaa pitkin Suomea 14 paikkakunnalla lokakuun alkupuolille saakka. Yhdessä paikassa ollaan lyhimmillään viisi päivää ja suurissa kaupungeissa kolme viikkoa. Kiertue-elämä ei väsytä, vakuuttaa Sariola.

– Minä elän ja rakastan tätä toimintaa. On tärkeää päästä lähtemään. Joskus sanon, että voisi lähteä jo aiemminkin, kun aika on käynyt liian pitkäksi, että saadaan uudet haasteet. Tässä työssä joka päivä on uudenlainen ja ollaan erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Siinä tämän työn haastavuus ja hienous onkin. Parasta on nähdä, kun lapset saapuvat kentälle, ja uusi polvi kasvaa tivoliin, jälleen kerran, tuumii tivolinjohtaja Sariola.