Eduskunnan kynnys on korkea pienpuolueille

Eduskuntaan pyrkii seitsemän pienpuoluetta, joista mikään ei saanut ehdokasta läpi viime vaaleissa. Ensimmäisen kansanedustajapaikan saaminen on puolueelle äärimmäisen vaikea tehtävä. Eduskunnasta pudonneen puolueen paluu Arkadianmäelle on yhtä lailla vaikea rasti, arvioi politiikan toimittaja Timo Seppänen.

Kotimaa
Pienpuolueet.
Timppa mäkelä / Yle

Uusi puolue pääsee puoluerekisteriin kerättyään kannatuskortin 5 000 ihmiseltä. Urakka on huomattavasti helpompi kuin saada oma ehdokas ensi kertaa eduskunnan kynnyksen yli. Puoluerekisterissä olevien, eduskunnan ulkopuolisten pienpuolueiden joukko on kirjava ja ulottuu puoluekentän äärilaidasta toiseen. Yksi asia lähes kaikkia noita puolueita kuitenkin näyttää yhdistävän. Se on kriittisyys EU:ta kohtaan.

Itsenäisyyspuolue

20 vuotta toimineella Itsenäisyyspuolueella on eduskuntavaaleissa 151 ehdokasta. Se on enemmän kuin millään muulla eduskunnan ulkopuolisella puolueella. Liekö tämä merkki siitä, että kiinnostus puoluetta kohtaan olisi kääntynyt nousuun Kreikan kriisin seurauksena? Mene ja tiedä.

IPU:n kannatus eduskuntavaaleissa on nimittäin laskenut tasaisesti vaali vaalilta. Vuoden 1995 eduskuntavaaleihin puolue osallistui nimellä Vapaan Suomen Liitto ja keräsi hieman yli 28 000 ääntä. Vuonna 2011 IPU:n saalis oli enää 3 236 ääntä.

Itsenäisyyspuolueen sanoma on ollut aina selkeä ja kansantajuinen: Suomi eroon EU:sta ja oma markka takaisin! Tästä huolimatta puolueen viesti ei ole tavoittanut kansan syviä rivejä. IPU:n harmiksi EU-kriittinen väki on virrannut massoittain Perussuomalaisiin. Syy lienee se, ettei Itsenäisyyspuolueen totinen puheenjohtaja Antti Pesonen ole pystynyt hurmaamaan kansalaisia samaan tapaan kuin letkeä Timo Soini.

Itsenäisyyspuolueella on ehdokkaita kaikissa manner-Suomen vaalipiireissä. Heidän joukossaan ei ole valtakunnanjulkkiksia, joten kansanedustajapaikan saaminen on IPU:lle kovan työn takana.

Ilmeisesti Itsenäisyyspuolue haluaa päästä irti yhden asian liikkeen leimasta. Perinteisten EU- ja itsenäisyystreemojensa lisäksi puolue on kirjannut vaaliohjelmaansa hyvin kirjavan ja laajan joukon muita tavoitteita. Puolue ajaa muun muassa porrastetun perustulon käyttöönottamista, perustuslakituomioistuimen perustamista, geenimuunnellun ruoan torjumista sekä sitovien kansanäänestysten käyttöönottoa.

Piraattipuolue

Piraattipuolue on noussut kannatukseltaan suurimmaksi eduskunnan ulkopuolisista puolueista. Viime eduskuntavaaleissa piraattiehdokkaat keräsivät kaikkiaan 15 103 ääntä. Nyt piraateilla on vaaleissa 123 ehdokasta.

Tuossa joukossa on kaksi silmiinpistävää piirrettä: 123 ehdokkaasta vain 16 on naisia ja ehdokasjoukon keski-ikä lienee matalampi kuin millään muulla puolueella. Ehdokaskaartista päätellen Piraattipuolue on nuorehkojen nörttimiesten järjestö.

Tietoyhteiskuntaan liittyvät kysymykset ovat keskeisiä piraattipuolueen ohjelmassa. Puolue suhtautuu kriittisesti tekijänoikeuksiin ja vaatii nykyisen patenttijärjestelmän lakkauttamista. Piraattien filosofian ytimessä on yksilönvapauksien korostaminen. Puolue vastustaa holhousyhteiskuntaa; se haluaa vähentää byrokratiaa ja viranomaiskontrollia.

Piraattipuoluetta on vaikea sijoittaa perinteiselle oikeisto–vasemmisto-akselille. Puolueen 34-vuotias puheenjohtaja, datanomi Tapani Karvinen onkin sanonut, että oikeisto–vasemmisto-jako on ideologinen lukkiutuma, josta pitää pyrkiä eroon. Karvinen kuvaa puoluettaan arvoliberaaliksi.

Piraateilla on listoillaan varsin värikästäkin väkeä. Ylen vaaligallerian katsotuin klippi on Lapin vaalipiirin piraattiehdokkaan haastattelu, jossa ehdokas kertoo lemmikkigerbiilinsä kuolleen kannabiksen yliannostukseen. Sunnuntaihin mennessä haastattelun oli katsonut yli 270 000 ihmistä.

Suomen Kommunistinen Puolue

Suomen kommunistinen puolue erottuu muista eduskunnan ulkopuolisista puolueista mm. sikäli, että sillä on jo lähes satavuotinen historia. Sotien jälkeen SKP oli yksi Suomen mahtipuolueista. Se pääsi ajoittain vaikuttamaan hallituspolitiikkaan vahvastikin Suomen Kansan Demokraattisen Liiton kautta. SKDL oli yhteistyöjärjestö, jossa toimi sekä kommunisteja että sosialisteja. SKDL nousi kaksi kertaa jopa eduskunnan suurimmaksi ryhmäksi.

Menneinä vuosikymmeninä SKP sai runsaasti tukea Neuvostoliitosta. Kun NL romahti, myös SKP:n pohja mureni. Sitä vauhdittivat rajut puolueen sisäiset riidat ja SKP:n omaisuuden hukkaaminen sijoituskeinottelussa. Nyt SKP on enää varjon varjo siitä, mitä se oli voimiensa päivinä, eikä sillä ole minkäänlaista vaikutusvaltaa valtakunnanpolitiikassa.

SKP on tippunut välillä puoluerekisteristä, koska sillä ei ole ollut kansanedustajia. Puolue on päässyt takaisin rekisteriin kerättyään vaaditut 5 000 kannattajakorttia.

SKP sanoo toimivansa yhä Marxin, Engelsin ja Leninin luoman tieteellisen sosialismin teorian pohjalta. Puolueen puheenjohtaja Juha-Pekka Väisänen kertoo puolueensa suunnittelevan asekelia kohti sosialismia ja kommunismia.

Vaaleissa SKP aikoo haastaa Vasemmistoliiton, johon sillä on traumaattinen ja ristiriitainen suhde. SKP kritisoi Vasemmistoliittoa, koska se on osallistunut porvarivetoisiin hallituksiin. SKP on kuitenkin kosiskellut Vasemmistoliittoa vaaliyhteistyöhön, mutta saamatta vastakaikua.

SKP:lla on eduskuntavaaleissa 112 ehdokasta. Vaaliohjelmassaan puolue julistaa haastavansa leikkauspolitiikan ja EU:n kurisopimukset. SKP vaatii mm. työajan lyhentämistä palkkaa alentamatta, 1 800 euron minimipalkkaa ja 1 200 euron verotonta perusturvaa.

SKP:n vaaliohjelmassa on paljon vaatimuksia rahaa nielevistä uudistuksista, mutta varsin vähän ehdotuksia siitä, millaisin keinoin Suomen talous saataisiin kääntymään kasvuun. SKP loisi uusia työpaikkoja miljardiluokan julkisella investointiohjelmalla, toisin sanoen verovaroin. Esittämänsä uudistukset SKP rahoittaisi mm. kiristämällä suurituloisten ja pääomien verotusta sekä torjumalla veronkiertoa.

Muutos 2011

Muutos 2011 puolueen syntyhistoria on erikoinen. Niin sanotut maahanmuuttokriittiset piirit alkoivat vuonna 2009 rakentaa puoluetta Jussi Halla-ahon nostamiseksi eduskuntaan. Toimintaa organisoitiin internetin Homma forum -keskustelupalstalla. Puolueen pystytys alkoi osaksi siitä syystä, että Halla-ahon pääsy perussuomalaisten listoille näytti epävarmalta.

Kun Halla-aho liittyi perussuomalaisiin, hän veti sinne perässään koko joukon muita tiukkoja maahanmuuttopolitiikan arvostelijoita. Muutos 2011 menetti siksi osan potentiaalisesta elinvoimastaan jo ennen kuin puolue merkittiin puoluerekisteriin. Sinne puolue hyväksyttiin syksyllä 2010.

Muutos 2011 ei ole saanut vaaleissa läpi yhtään kansanedustajaehdokasta. Puolue sai kuitenkin yhden edustajan kesken vaalikauden. James Hirvisaari liittyi Muutos 2011:een saatuaan potkut perussuomalaisista. Lopullinen syy Hirvisaaren erottamiseen oli se, että hän kuvasi natsiterveydyksiä tehnyttä kaveriaan eduskunnassa.

Muutos 2011 onkin tullut tunnetuksi lähinnä jäsentensä provokatiivisista tempauksista, joihin liittyy usein rasistisia ja ulkomaalaisvihamielisiä piirteitä. Vuonna 2011 hälyä nostatti Turussa järjestetty metallikonsertti "Crushing the Balls of Muhammed". Puolueen oululainen aktiivi, Junes Lokka on ollut otsikoissa, koska hän on julkistanut internetissä rikoksista epäiltyjen maahanmuuttajien nimiä.

Eurovaalien aikaan Lokka sai julkisuutta Ylen toimittajan huorittelun takia. Puoluejohto ei asiaan reagoinut. Se ei ole sikäli ihme, että Muutos 2011 vastustaa puoluekuria. Lokka on nyt eduskuntavaaliehdokkaana.

Muutos 2011 korostaa, että Suomi on suomalaisten maa. Puolue vaatii muun muassa maahanmuuton rajoittamista, väkivaltarikosten tuomioiden koventamista, suoraa demokratiaa ja sananvapautta.

Muutos 2011:den käsitys sananvapaudesta näyttää oikeuttavan myös vihapuheen ja maahanmuuttajien vastaisen kiihotuksen. Puolueen puheenjohtaja Jari Leinokin kampanjoi netissä julkaistuilla, satiirisilla videoilla, jotka sisältävät rajuja somaliväestöön kohdistuvia herjoja.

Suomen Työväenpuolue

Juhani Tanski on johtanut Suomen työväenpuoluetta sen perustamisesta lähtien. STP perustettiin yhdistyksenä jo vuonna 2003. Rekisteröidyksi puolueeksi se muuttui poikkeavalla tavalla: vuonna 2006 STP yhdistettiin Vaihtoehtoväki -nimiseen rekisteröityyn puolueeseen. Puolueen nimi muutettiin samassa yhteydessä Suomen työväenpuolueeksi. Juhani Tanski tunnettiin ennen STP:n syntyä Vaihtoehtoväen johtajana.

STP osallistui eduskuntavaaleihin jo vuonna 2007. Puolue keräsi koko maan alueelta alle 1800 ääntä. Saalis oli 0,06 prosenttia vaalien kokonaisäänimäärästä. Samaan kannatusprosenttiin STP ylsi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.

STP on puolue, johon voi liittyä sekä henkilöjäseniä että yhdistyksiä. Suomen työväenpuolue korostaa olevansa ennen muuta yhteistyöjärjestö. Se muistuttaakin hieman sodan jälkeisten vuosien SKDL:ää. Alkuvaiheessa STP:hen liittyi joukko Kommunistisen liiton jäseniä ja heitä valittiin myös puoluehallitukseen. STP ei kuitenkaan ilmoittaudu minkään aatteen kannattajaksi.

STP sanoo pyrkivänsä kokoamaan pohjoismaista hyvinvointivaltiota puolustavaa rintamaa. Vaaliohjelmassaan STP vaatii Suomea eroamaan EU:sta ja pysyttäytymään sotilasliittojen ulkopuolella. Puolue vastustaa leikkauksia ja julkisten palveluiden yksityistämistä.

Suomen työväenpuolueella on eduskuntavaaleissa 33 ehdokasta. Tunnetuin heistä on puolueen varapuheenjohtaja, työministeriön neuvotteleva virkamies Pekka Tiainen. Hän toimi aikaisemmin kommunisteisessa liikkeessä ja oli Kommunistisen työväenpuolueen presidenttiehdokas vuoden 1994 vaaleissa.

STP:n tila käy ilmi kahdesta seikasta: puolueen osoitteena on postilokero ja STP:n nettisivut eivät toimi. Puolue on kuitenkin saanut tehtyä vaaliohjelmastaan nettiin kömpelön videon. Se löytyy Youtubesta.

Kommunistinen Työväenpuolue

KTP:n aktiivit ovat sitkeitä sissejä. Vuonna 1988 perustettu puolue on pudonnut kolme kertaa puoluerekistä, mutta järjestön jäsenet ovat keränneet aina uudelleen puolueen rekisteröinnissä tarvittavat 5 000 kannatuskorttia. Kansanedustajia KTP:lla ei ole ollut koskaan. Nykyisin sillä ei ole edes kunnanvaltuutettuja.

Puolueen nettisivuilla ei mainita, kuka on KTP:n puheenjohtaja, varapuheenjohtajat siellä nimetään. Puolueen poliittisen toimikunnan jäsenistä sivustolla mainitaan ensimmäisenä vantaalainen sähköasentaja Hannu Harju. Hän on johtanut puoluetta vuodesta 1997.

KTP vaatii Suomen irrottamista EU:sta, joka on puolueen mukaan suurpääoman ja kapitalistien palveluksessa. Suuryhtiöt, pankit ja vakuutuslaitokset pitäisi KTP:n mielestä kansallistaa. Myös luonnonvarat, tietoliikenne ja perusteollisuus pitäisi puolueen mielestä siirtää valtion omistukseen.

KTP on suomalaisen kommunistisen liikkeen äärimmäinen vasen laita, joka katsoo vaalivansa marxilais-leniniläisiä perinteitä oikeaoppisesti. Käytännön toiminnassa puhdasoppisuuden vaaliminen on ollut KTP:lle vaikeaa. Vuoden 2004 kunnallisvaaleissa KTP:n Turun ja Raision osastot tekivät vaaliliiton äärioikeistolaisen Suomen kansan Sinivalkoiset -puolueen kanssa. Näissä vaaleissa puolueen listoilla on ehdokas, joka sanoo kannattavansa kaikessa Perussuomalaisia. Haastattelu löytyy Ylen vaaligalleriasta.

Sisäiset oppiriidat ovat karkottaneet osan puolueen aiemmista vaikuttajista pois järjestöstä. Puoleen kannatuskin on hiipunut tasaista tahtia. Vuoden 1991 eduskuntavaaleissa KTP sai yli 6 200 ääntä, vuoden 2011 vaaleissa enää 1 575 ääntä.

Köyhien Asialla

Köyhien asialla -puolue on jo 12-vuotias, mutta köyhät eivät ole sitä vieläkään ottaneet omakseen. Köyhien asialla on ottanut osaa erilaisiin vaaleihin yhdeksän kertaa, mutta ainoastaan kerran kunnallisvaaleissa puolue on saanut yhden ehdokkaan läpi. Puolueen puheenjohtaja, Terttu Savola valittiin Espoon kaupunginvaltuustoon vuonna 2008.

Terttu Savola on Köyhien Asialla -puolueen perustaja, sen kasvot ja sen kiistaton puheenjohtaja 73 ikävuodestaan huolimatta. Puoluetoimistokin on Savolan kotona.

Savola ja Köyhien asialla vannovat kristillisten arvojen nimiin ja korostavat lähimmäisenrakkauden ja heikommista huolehtimisen merkitystä. Puolue on eurokriittinen, vastustaa puoluetukea ja painottaa kannanotoissaan sosiaalisia kysymyksiä.

Puolueen poliittisissa linjauksissa näkyy vaikutteita Terttu Savolan poliittisen uran varhaisemmilta kausilta; Savola on touhunnut monessa puolueessa. 90-luvun alkupuolella hän johti Kristillisen liiton naisjärjestöä. Sittemmin hän oli mukana perustamassa perussuomalaisia ja oli jonkin aikaa jopa puolueen varapuheenjohtaja.

Perussuomalaisista Savola loikkasi Remonttiryhmään. Politiikassa Savola näyttää saaneen rauhan sielulleen vasta perustettuaan oman puolueen, jota hän saa itse johtaa.

Köyhien asialla -puolueella on eduskuntavaaleissa vain 5 ehdokasta. Puolue yrittää saada Helsingin vaalipiirissä vetoapua Kristillisdemokraateilta vaaliliiton kautta. Vetoapua puolue tarvitseekin kipeästi. Edellisissä eduskuntavaaleissa Köyhien asialla sai vain 1 335 ääntä.

Korjattu klo 14.20: Toisin kuin jutussa alun perin kerrottiin, James Hirvisaari ei ole levittänyt internetissä kuvia natsitervehdystä tehneestä henkilöstä.

Muutettu klo 12.45: Lisätty kappale SKP:n ehdotuksista Suomen talouskasvun elvyttämiseksi ja sen rahoittamisesta.