Vuoden geriatri vanhusten kotihoidosta: "Kuin jättäisi kolmevuotiaan lapsen kotiin"

Entistä huonokuntoisemmat vanhukset ovat kotihoidon varassa. Laitospaikoista säästettiin 300 miljoonaa heti vanhuspalvelulain säätämisen jälkeen. Vuoden geriatrin mukaan kotihoidossa on liikaa vanhuksia, jotka tarvitsisivat laitospaikan.

terveys
Vanha nainen istuu nojatuolissa ja katsoo ikkunasta ulos olohuoneessa.
Sini Salmirinne / Yle

Vuoden geriatri (siirryt toiseen palveluun) Laura Viikari sanoo monen vanhuksen elävän kotonaan pahemmissa oloissa kuin vankien vankilassa. Hänen mielestään vanhuspalvelulain uudistus ei tuonut toivottua hyvää. Laitospaikkoja hävisi 300 miljoonan euron edestä.

Pahimmissa tapauksissa kotihoidossa oleva vanhus on jäänyt vangiksi neljän seinän sisään.

Se on vähän sama kuin jättäisi kolmevuotiaan lapsen kotiin ja sanottaisi, että tullaan katselemaan muutaman kerran päivässä 15 minuuttia ja se on siinä. Eihän kukaan sellaista tekisi.

Laura Viikari

– Välttämättä iäkkäät eivät pääse ulos ollenkaan, jos asutaan hissittömässä kerrostalossa tai kukaan ei ehdi käydä ulkoiluttamassa. Meillä on paljon vanhuksia, jotka eivät ole käyneet vuosiin ulkona muuten kuin lääkäri- tai sairaalakäyntien yhteydessä. Minusta tämä tuntuu aika merkilliseltä tässä yhteiskunnassa, että vangeilla on määräyksiä tällaisista asioista, mutta vanhuksilla ei, sanoo lääkäri Laura Viikari.

Turun geriatrian poliklinikalla on vajaan kahden vuoden aikana ollut jo liki 5 000 potilaskäyntiä. Poliklinikan ansiosta vanhusten sairaalajaksojen pituus on lyhentynyt, päivystyskäynnit ovat vähentyneet ja yli 40 prosenttia potilaista on pystytty kotiuttamaan. Suurin osa potilaista tulee kotoa tai kotihoidon piiristä ja liki puolet on yli 85-vuotiaita.

Viikarin mukaan kotihoidon hyvyyden nimeen vannotaan kuitenkin liian helposti. Hänen mielestään pitää hyväksyä se, että koti ei aina ole paras paikka.

– Kotihoidon ylistäminen on ehkä mennyt toiseen ääripäähän. Ymmärrän, että laitoshoito ei pysty tarjoamaan parasta elämänlaatua ja kotona oleminen on aina itsenäisempää ja vapaampaa, mutta on tietty vaihe, jonka jälkeen kotona oleminen ei enää onnistu. Se pitäisi mielestäni avoimesti myöntää.

Kotona vanhusta hoitaa toinen vanhus tai ei kukaan

Viikari on törmännyt useita kertoja vanhuksiin, jotka yhteiskunta on jättänyt suorastaan heitteille kotiin. Vaikein tilanne on silloin, kun kotona olevalla muistisairaalla vanhuksella ei ole lähiomaisia tai muutakan tukiverkostoa. Ainoa, joka käy katsomassa, on kotihoidon kiireinen työntekijä.

– Se on vähän sama kuin jättäisi kolmevuotiaan lapsen kotiin ja sanottaisiin, että tullaan katsomaan muutaman kerran päivässä 15 minuuttia ja se on siinä. Eihän kukaan sellaista tekisi.

En usko, että rahat tulevat riittämään siihen, että kaikille löytyisi kunnan maksama paikka tulevaisuudessa.

Laura Viikari

Viikarin mukaan kuntien pitäisi kartoittaa kotona olevien vanhusten tilanne ja tarjota laitospaikka sitä tarvitseville.

Siihen asti moni tunnollinen omainen polttaa kynttilää molemmista päistä. Moni hoitaa joko toista tai molempia vanhempiaan yksin. Osa hoitaa samaan aikaan myös lapsenlapsia. Lisäksi he käyvät töissä. Viikarin mukaan omaishoitajien joukossa on myös ihmisiä, jotka ovat itse iäkkäitä ja hoidon tarpeessa.

– Tämän ryhmän kohdalla pitäisi tarkkaan harkita, voiko toimia toisen omaishoitajana. Se, että 50–60-vuotias toimii omaishoitajana on toivotumpi asetelma, mutta heidän kohdallaan on tosiaan avun tarvetta molempiin suuntiin sukupuussa. Heistäkin pitää huolestua, ettemme saa heistä sairaampia iäkkäitä aikanaan.

Lääkärin mukaan vastuu omaisten ja yhteiskunnan välillä ei jakaudu oikeudenmukaisesti tällä hetkellä.

– Omaisten pitäisi miettiä, mihin heidän rahkeensa riittävät. Monet omaiset tekevät jo nyt enemmän kuin on kohtuullista pyytääkään. Sitten on se toinen ääripää, joka ulkoistaa kaiken yhteiskunnalle. Jos molemmat kantavat kortensa kekoon, voidaan päästä kaikkein parhaimpaan tulokseen. En usko, että rahat tulevat riittämään siihen, että kaikille löytyisi kunnan maksama paikka tulevaisuudessa.

Lääkärin etiikka ei kestä huonokuntoisen kotiuttamista

Sen lisäksi, että huonokuntoisia vanhuksia asuu yksin, heitä myös kotiutetaan sairaaloista liian herkästi. Viikarin mukaan lääkärin etiikka kestää huonokuntoisten ja lähes yksin jäävän vanhuksen kotiuttamisen heikosti.

Laki on väljä ja jättää aikamoiset porsaanreiät  esimerkiksi sille, miten kauan vanhus voi odottaa sairaalassa laitospaikkaa.

Laura Viikari

– Joudutaan toimimaan omaa näkemystä vastaan välillä, koska systeemi pakottaa siihen. Toisaalta pyrimme keskustelemaan omaisten kanssa ja käymään läpi tilanteita ja tukemaan kotihoitoa.

Geriatriayhdistyksen puheenjohtajana toiminut Viikari on harmissaan siitä, että järjestöjä ei kuultu vanhuspalvelulakia tehtäessä. Hänen mukaansa sillä olisi vältetty monta sudenkuoppaa.

– Valtiovalta ei pyytänyt erikoisalayhdistyksiltä mitään lausuntoja, mutta annoimme oman lausunnon siitä, että laki on väljä ja jättää aikamoiset porsaanreiät esimerkiksi sille, miten kauan vanhus voi odottaa sairaalassa laitospaikkaa.