Rutiinit ovat lapselle jokapäiväistä kaurapuuroa

Rutiini voi olla synonyymi sanoille tylsä ja toistuva. Rutiini voi olla pakkopullaa, jota kukaan ei haluaisi tehdä. "Mun mielestä rutiini on erittäin hyvä asia", sanoo psykologi Sanna Paloluoto, joka tekee töitä lapsiperheiden parissa.

terveys
Kaurapuurolautanen voisilmällä.
Arja Lento / Yle

Kun joku hoitaa rutiineita, hän tekee jotain tylsää ja mielikuvituksetonta. Rutiiini täytyy hoitaa, vaikka ei huvittaisi. Rutiinilla on kuivakka jälkimaku.

– Mun mielestä rutiini on erittäin hyvä asia, monessakin mielessä. Erityisesti koska teen töitä lapsiperheessä, toppuuttelee psykologi Sanna Paloluoto Seinäjoen psykologi- ja perheneuvontapalveluista.

– Aikuiset voivat elää vähän vapaammin. Mutta minä näen sen positiivisena sanana.

Paloluodon mielestä lapsiperheen rutiineihin kuuluvat ehdottomasti ruokailut - aamupala, lounas, päivällinen, iltapala ja välipalat. Toinen todella tärkeä rutiini on nukkumaanmeno.

– On hyvä, jos se olisi suurin piirten samaan aikaan. Ei minuutilleen tasan kello yhdeksän, mutta vaikka puoli yhdeksän ja puoli kymmenen välillä joka ilta. Pienten lasten kohdalla tuokin aikahaarukka on aika iso, Sanna Paloluoto sanoo.

Perheen yhdessäolo = tärkeä rutiini

Rutiineihin ei kuitenkaan kuulu vain kellontarkkoja suoritteita, joilla täytetään ravinnon ja levon tarvetta. Sanna Paloluoto huomauttaa, että vähintään yhtä tärkeitä ovat harrastukset, jos niitä ei ole liikaa, ja etenkin perheen yhdessäolo.

– Siinä se rutiini-sana on vähän huono. Että rutinoidusti pidetään perheen yhteistä aikaa, hän hymähtää.

Tärkeintä Paloluodon mukaan kuitenkin on, että yhteistä aikaa vietetään rennosti ja vanhemmat ovat läsnä, eivät vain paikalla.

Jotkut lapset ovat tosi tarkkoja rutiinien suhteen. Varsinkin pienempien lasten kanssa on tärkeää, että päivä rytmittyy tietyllä tavalla

Sanna Paloluoto

– Laitetaan mielellään ne tietokoneet, tabletit ja kännykät poiis ja vaikka pelaillaan niitä lautapelejä. Ollaan rennosti ja kysellään lapsilta, mitä olette päivän aikana tehneet, mikä oli mukavaa, kivaa ja hauskaa.

Eikä psykologilla ole mitään sitäkään vastaan, että toisinaan perhe katsoo yhdessä televisiota. Pääasia on, että sitä katsotaan samassa huoneessa, samalta laitteelta ja yhtä aikaa.

– Katotaan vaikka yhdessä Voice of Finlandia ja syödään sipsiä ja karkkia samalla. Se ei ole sinänsä huono. Tai pelataan Wiitä yhdessä. Mutta se ei saisi olla pelkästään sitä, vaan siihen pitäsi liittyä keskustelua ja juttelua siitä, mitä omille lapsille kuuluu, Paloluoto muistuttaa.

Paljonko rutiineja voi järkyttää?

Rutiinit helpottavat arkea – mutta miten paljon lapsen rutiineja voi muuttaa tai järkyttää? Psykologin mukaan se riippuu lapsesta.

– Jotkut lapset ovat tosi tarkkoja rutiinien suhteen. Varsinkin pienempien lasten kanssa on tärkeää, että päivä rytmittyy tietyllä tavalla.

– Jotkut lapset kestävät enemmän sitä, että rutiinit muuttuvat.

Paloluodon mukaan rutiinien hyvä puoli on ennakoitavuus: – Kun arki ei ole ennakoitavaa, siitä lähtee turvallisuus.

Joskus tarvitaan myös tilanteen lukemista. Psykologi kertoo esimerkin omasta elämästään:

Perheissä on eri rutiinit. Mutta meidän pitäisi ymmärtää, että lapsilla menee aikaa oppia uudet rutiinit

Sanna Paloluoto

– Kuljetin lasta ensin mummolaan, jossa hän oli yökylässä vähän flunssaisena. Mummolasta lähdettiin suoraan toiseen kyläpaikkaan, jossa lapsi veti ihan hirveät raivarit. Siinä tuli itselle palaute: Nyt vaadin lapselta liikaa rutiineista joustamista. Mun tapa olisi pitänyt olla se, että nyt mennään rauhoittumaan kotiin!

Silti kaiken ei tarvitse sujua aina samalla tavalla. Esimerkiksi lomalla voidaan harjoitella joustavuutta ja katsoa aikatauluja rennommin, vaikkapa uimarannalla ollessa.

– Ei tarvitse lähteä iltapalalle ihan just tällä sekunnilla, vaan voidaan lähteä vaikka vasta kaksikymmentä minuuttia myöhemmin, kun on kiva, kaunis kesäpäivä, Sanna Paloluoto havainnollistaa.

Isän rutiini ja äidin rutiini

Nykyisin rutiinien kirjoa lisää se, että eronneiden vanhempien lapsilla on usein kaksi kotia. Uudessa kodissa voi olla myös uusia perheenjäseniä ja heillä omia, uudenlaisia tapoja.

– Tietysti pitää ymmärtää, että eri perheissä on eri rutiinit. Mutta meidän pitäisi lasten kohdalla ymmärtää, että lapsilla menee aikaa oppia uudet rutiinit.

Sanna Paloluodon mielestä on hyväksyttävää, että isän ja äidin perheessä on eri säännöt ja tavat. Mutta lapselta ei pidä vaatia, että he osaisivat käyttäytyä heti uuden perheen rutiinien mukaan.

– Olisi myös hyvä, että lapselle annetaan mahdollisuus olla luomassa rutiineja.

Uusperheessä lapsi asetetaan myös tilanteeseen, jossa hänen täytyy tottua vanhemman uuteen puolisoon – jota hän ei ole valinnut.

– Siinä kaipaisi joustavuutta. Sitä että ymmärretään lapsen tunteita, että tämä vieras tyyppi täällä antaa minulle neuvoja ja käskyjä. Siksi biologisen, oman vanhemman pitäisikin olla päävastuussa rutiineista, Palolahti toivoo.

Hän antaa myös hyvän esimerkin lapsen ymmärtämiseen:

– Mietitään asetelma, että tekisit kahta työtä. Olisi ne kahden työpaikan esimiehet, kahden työpaikan ihmiset ja säännöt - ja olet juuri aloittanut. Se on aikamoinen tilanne!