SK:n päätoimittaja: "Suomen Kuvalehti on tässä maassa viimeinen lehti, jossa mainonta sekoittuisi journalismiin"

Ylen nettisivuilla tänään keskivikkona julkaistussa jutussa käsiteltiin Suomen Kuvalehden sivuilta löytyvää mainosta, jossa Helsingin kaupungin virkamies mainostaa tarinallisessa ilmoituksessa pesukoneita. Lehden päätoimittajan Ville Pernaan mukaan Suomen Kuvalehdessä oleva mainos ei sekoitu lehden omaan journalistiseen sisältöön millään tavalla.

Kotimaa
Suomen kuvalehti Huhtikuu 2014
Julkisen sanan neuvoston ohjeiden mukaan journalistisen lehtijutun oloinen mainos on sallittu, jos julkaisusta löytyy selkeästi merkintä "mainos". Kuvan etualalla Suomen Kuvalehdessä julkaistu mainossivu ja takana lehden omaa journalistista tuotantoa sisältävä sivu.Ella Mikkola/ Yle

Ylen nettisivuilla keskiviikkona julkaistu artikkeli käsitteli mainosten muuttuvaa luonnetta ja ilmoittajien uusia tapoja tavoitella yleisöjään esimerkiksi lehtimainonnassa.

Esimerkkinä jutussa käytettiin mainosta, joka julkaistiin Suomen Kuvalehdessä. Mainoksessa Helsingin kaupungin pyörätieverkosta vastaava liikennesuunnittelija Marek Salermo toimii pesukoneen mainoskasvona. Mainos on puettu ilmoittajan toimesta journalistiseen asuun ja pesukoneen mainostaminen tapahtuu Marek Salermon haastattelun ja työpaikkapyöräilyn avulla.

Suomen Kuvalehden vastaavan päätoimittajan Ville Pernaan mukaan lehdessä oleva mainos ei sekoitu lehden muuhun journalistiseen sisältöön millään tavalla.

– Tämä mainos on visuaalisesti aivan erilainen elementti kuin mitä meidän muut sivut tai jutut ovat, Pernaa sanoo.

Mainostajat hakevat uusia tehokeinoja koko ajan

Pernaa muistuttaa että aikakauslehdissä on ollut mainoksia iät ja ajat. Aikaisemmin kritiikin kohteena on ollut esimerkiksi lasten avulla mainostaminen tai alkoholimainonta, jossa on korostettu tuotteiden aikaansaamaa hyvää oloa.

Tärkein asia, josta lehden on pidettävä huolta, on Pernaan mukaan se, että juttumaisten mainosten yhteydessä niiden ilmoitetaan olevan mainoksia.

– Jutuissa käy ilmi, että kyseessä on juttu, mainoksen kohdalla että kyseessä on mainos. Siinä raja on kaikessa yksinkertaisuudessaan, Pernaa sanoo.

Pernaa kertoo, että lehden toimitus ei osallistu mitenkään mainonnan tai sen taittamisen suunnitteluun ja kaikki materiaali tulee aina suoraan ilmoittajalta.

Olennaisinta on Pernaan mukaan hahmottaa tässä ajassa se, että mainostajat pyrkivät saavuttamaan mahdollisimman suuren huomioarvon erilaisin keinoin. Nyt nousussa on journalistisen tarinankerronnan käyttäminen mainonnassa.

– Jos ilmoittaja haluaa käyttää meiltä ostetun tilan tuotteensa mainostamiseen tarinan avulla, niin sehän on ilmoittajan oikeus, Pernaa sanoo.

Heikko taloustilanne aiheuttaa painetta mediataloissa

Pernaan mukaan mediatalojen heikentynyt taloustilanne on johtanut siihen, että medioiden sisällä joudutaan nyt miettimään sitä, miten väline olisi lukijoiden lisäksi myös ilmoittajille mahdollisimman houkutteleva alusta.

– Osana tätä punnintaa käydään läpi sekä sopivuuden kirkkaita että harmaampia sävyjä. Kun käyrät näyttävät alaspäin on myös tämä pohdinta kiperämpää, Pernaa sanoo.

Kun uusia tehokeinoja käytetään mainostajien puolella, vaaditaan tarkkuutta, että asiat pysyvät niille kuuluvassa laarissa.

– On koomista nähdä Suomen Kuvalehden päätoimittajana tilanne, jossa oma lehti joutuu mallikappaleeksi journalismin ja mainonnan sekoittumisesta. Olemme Suomen viimeinen lehti, jossa olisi havaittavissa journalismin ja mainonnan sekoittumisen uhkaa, Pernaa sanoo.