Tutkija: Jatkosodan työleirien naiset olivat kuritonta väkeä – karkailivat ja juopottelivat isäntien kanssa

Saksan vankileirejä Suomessa tutkinut oikeus- ja hallintohistorian dosentti Lars Westerlund sanoo, että olot sodan aikaisilla työleireillä olivat surkeat. Hän ei kuitenkaan usko, että raskaana olevia naisia olisi tapettu.

Kotimaa
Naisia vanhassa mustavalkokuvassa
Kuva naisten työleiriltä. Saara Tuukkanen toinen oikealta.Risto Joutjärvi

Suomen maaseudulla toimi jatkosodan aikana noin 15 naisten työleiriä. Niillä työskenteli useita satoja naisia.

– Oli vaikeiden naisten työleirejä ja lisäksi rangaistusleirejä, joita kutsuttiin kansanomaisesti kurikomppanioiksi, kertoo Saksan vankileirejä Suomessa tutkinut oikeus- ja hallintohistorian dosentti Lars Westerlund.

Leirejä alettiin perustaa vuonna 1942. Osa niistä oli telttaleirejä, joiden olot eivät olleet kummoiset. Työstä maksettiin palkkaa, mutta naiset joutuivat maksamaan työvarustuksensa ja ruokansa itse.

– Esimerkiksi Vieremässä oli leiri, jonka teltat vuotivat, ei ollut vessoja ja muona valmistettiin avotulella ulkosalla, Westerlund kertoo.

Leireille päätyi etupäässä laitapuolen kulkijoita ja irtolaisia, jotka viettivät epäsäännöllistä elämää ja saivat toimeentulonsa kyseenalaisin keinoin. Työteho oli matala ja naisia jouduttiin kovistelemaan. Johtajilla oli myös oikeus määrätä ylimääräisiä työsuorituksia.

– Leirien naisaines oli kokenut kovia, se ei varmastikaan ollut helppo ryhmä. Oli kieltäytymisiä ja rettelöintiä. Leireillä ei ollut kummoista vartiointia ja niiltä oli helppo karata. On paljon esimerkkejä, kuinka naiset juopottelivat paikallisten isäntien kanssa.

Naiset seurustelivat isäntien kanssa, joten siinä mielessä raskaudet olivat mahdollisia.

Lars Westerlund

Heinäveden leiristä ei todisteita

Westerlund sanoo, että Saara Tuukkasen päiväkirjan kuvailemasta Heinäveden leiristä ei löydy todisteita. Sen sijaan Joensuun pohjoispuolella Pielisjärvellä oli kaksikin leiriä, joiden tiedot ovat Kansallisarkistossa.

– Olisiko tässä tapahtunut väärinkäsitys? Voi olla, että hän on lähtenyt Heinävedelle, ja leirit on myöhemmin perustettu Pielisjärvelle.

Westerlundin mukaan tapaus, jossa raskaana oleva nainen vauvoineen olisi tapettu, ei kuulosta uskottavalta.

– Naisille tehtiin lääkärintarkastus ja raskaana olevia ei leirille viety. Toisaalta naiset seurustelivat isäntien kanssa, joten siinä mielessä raskaudet olivat mahdollisia. Suhtaudun tähän kuitenkin varauksellisesti.

Johtaja kuittasi pistoolin

Kulkulaitosten ja yleistentöiden ministeriön työvoima-asiain osasto myös sai runsaasti valituksia leiriläisiltä, joiden seurauksena johtajat saivat myös nuhteita. Westerlundin tiedossa on vain yksi tiukka naisjohtaja.

Voi olla, että arkistoista on siivottu pois kiusallisimmat asiakirjat. Tämä ei ole mitenkään tavatonta.

Lars Westerlund

– Hän oli rakennusmestari Martta Mikkonen, joka oli isokokoinen ja pelottava nainen. Asiakirjoista käy ilmi, että hän oli kuitannut pistoolin.

Westerlund ei usko, että juutalaisten tai juutalaista sukuperää olevien kohtalo olisi Suomessa ollut kovin erilainen kuin historiankirjoissa on kuvattu.

– Voi tosin olla, että arkistoista on siivottu pois kiusallisimmat asiakirjat. Tämä ei ole mitenkään tavatonta. Asiaa on kuitenkin tutkittu paljon ja uskon, että ministeriön tasoinen viranomainen on suhtautunut asiaan vakavasti.

Toisaalta ministeriön toimintaa voi Westerlundin mukaan myös kyseenalaistaa.

– Jos ylin taho olisi toiminut asianmukaisesti, se ei olisi sallinut leirien kurjuutta. Leiritoimintaa pyrittiin kyllä kehittämään ja vuonna 1944 käyttöön otetut erikoistyöleirit saattoivat olla vähän toimivampia.

Klo 19.08 Pielisvesi muutettu Pielisjärveksi.