Koe uusi yle.fi

Älä hauku mun lähiötä – kuilu asuinalueiden välillä syvenee

Turun yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan asukkaat näkevät lähiön kultareunukset. Sen sijaan media tai ihmiset, jotka eivät ole koskaan käyneet lähiössä, näkevät harmaata. Professorin mukaan kuilu suomalaisten asuinalueiden välillä syvenee, ellei kehitystä pysäytetä.

ilmiöt
Porin Sampolan lähiö.
Lähiöllä on harmaa maine, jota asukkaat eivät kuitenkaan allekirjoita.Päivi Meritähti / Yle

Lähiö. Sana kaikuu korvissa ikävästi.

Ei minua oikein kiinnosta, mitä muut ajattelevat, koska minä kuitenkin tykkään olla täällä.

Anette Bolström

– Lähiö-sanalla on vähän huono kaiku tänä päivänä. Kun lähiöitä rakennettiin 60–70-luvuilla, niihin liittyi tulevaisuudenusko. Ajateltiin, että saadaan uutta hienoa asuinaluetta. Alueisiin kohdistui suuria odotuksia. Sitten niistä tuli suuren kaupunkeihin muuton päätepisteitä. Niissä tuli myös erilaisia ongelmia, levottomuutta ja syrjäytymistä, sanoo professori Maunu Häyrynen Turun yliopiston maisemantutkimuksen koulutusohjelmasta.

Maunu Häyrysen mukaan huonoille mielikuville ei kuitenkaan aina löydy faktapohjaa. Tämä on yksi syy siihen, miksi Turun yliopiston tutkimuksessa havaittiin juopa maineen ja asukkaiden mielipiteen välillä Itä-Porin lähiöissä.

Lähiöön muutto on saattanut olla muutto parempaan.

Maunu Häyrynen

– Useimmiten huonot mielikuvat lähiöistä tulevat ulkoapäin.

Harmaalla lähiölläkin voi olla kultareunus

Lähiöiden huonosta maineesta on syntynyt kierre, joka ruokkii itseään etenkin mediassa. Lähiöiden asukkaat kuitenkin näkevät kultareunuksen.

– Tykkään asua täällä. Täällä ovat kaikki kaverini. En pidä tätä pahana paikkana. Monet ihmiset ajattelevat, ettei täällä tykkää asua, mutta olen koko ikäni asunut lähiössä, sanoo Anette Bolström Porin Sampolasta.

Hän kuitenkin ymmärtää ihmisiä, joilla on negatiivinen mielikuva lähiöistä.

Liikkuma-alaa, vapautta ja luontoa on enemmän.

Anne-Marie Kiiski

– Täälläkin pyörii kaikenlaista porukkaa. Kai se siitä tulee. Ei minua oikein kiinnosta, mitä muut ajattelevat, koska minä kuitenkin tykkään olla täällä.

Sampolalla oli aiemmin hurja maine, mutta ajan kuluessa mielikuvat lähiöstä ovat siistiytyneet.

– Minulla on tässä keramiikkapaja ollut jo kymmenen vuotta eikä minulla ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Vaikka nuoriso pyörii liikekeskuksessa, minusta he ovat ihan kivoja. Joskus silloin, kun nuoria ei näy, olen kysynyt, että missä he ovat, kertoo Sampolassa liikettä pitävä Anne-Marie Kiiski.

Hänen mielestään lähiöt ovat tärkeitä ja tarpeellisia.

– Liikkuma-alaa, vapautta ja luontoa on enemmän. Alhaiset vuokrat ja pieni etäisyys pääkallopaikalle ehkä laskevat arvostusta, itse Porin Koivistoluodossa asuva Anne-Marie Kiiski jatkaa.

Tutkija vahvistaa lähiöasukkaiden tuntojen pätevän muuallakin kuin Porissa.

– Lähiöön muutto on saattanut olla muutto parempaan. Lähiössä syntynyt ja kasvanut väki kokee, että tämä on kotiseutua. He arvostavat aluetta ja viihtyvät siellä.

Lähiöt jakautuvat kahtia entistä kovempaa tahtia

Tutkijan mukaan asuinalueiden eriarvoistuminen kuitenkin korostuu juuri lähiöissä. Montaa suomalaista lähiötä on kunnostettu. Niihin aikoinaan muuttanut työväestö on ikääntymässä. Häyrysen mukaan osa lähiöistä onkin rauhoittunut. Samalla niiden status on kohonnut.

Osaa lähiöistä vaivaa kuitenkin edelleen 90-luvun lamasta alkanut huono-osaisuuden kierre.

Kun palveluverkko harvenee, pienituloisuuteen liittyvät ongelmat kärjistyvät ja kasautuvat. Tällaista kehityskulkua pitäisi vastustaa.

Maunu Häyrynen

– Niihin on keskittynyt pienituloista väestöä ja ongelmat korostuvat. Asuinalueiden jakautuminen on tosiasia ja se on kärjistymässä tuloerojen kasvun myötä.

Häyrysen mukaan Suomessakin näkyy jo selkeänä muualta maailmasta tuttu ilmiö: juopa asuinalueiden välillä levenee ja sen myös osittain annetaan leventyä.

– Syntyy hyvätuloisten asuinalueita ja alueita, johon keskittyy pienituloisempi väki. Tämä on sellainen asia, jolla olemme yrittäneet tarttua tutkimuksella.

Tutkija korostaa lähiöiden kehittämisen tärkeyttä. Niiden pitäisi pysyä kaupungin keskustan tahdissa. Asuinalueen tilanteen voi ennakoida huonontuvan, jos väki ikääntyy, lapsiperheet muuttavat kokonaan pois ja rakennuskanta vanhenee ja rapistuu.

– On normaalia, että on erilaisia asuinalueita, mutta ei saisi olla asuinalueita, jotka jäävät sivuun. Ongelmana on, että miten saadaan palvelut pysymään näillä alueilla. Kun palveluverkko harvenee, pienituloisuuteen liittyvät ongelmat kärjistyvät ja kasautuvat. Tällaista kehityskulkua pitäisi vastustaa.