40 vuotta Kambodžan kansanmurhan alkamisesta

Punakhmerit valtasivat Kambodžan pääkaupungin Phnom Penhin huhtikuun 17. päivänä 1975 ja käynnistivät yli kolme vuotta kestäneen kansanmurhan. Tragediasta selvinnyt ikäluokka on yhä traumatisoitunut, kirjoittaa toimittaja Rauli Virtanen Kambodžasta.

Ulkomaat
Naisia temppelissä.
Kambodzhan temppeleissä hoidetaan yhä kansallista traumaa, joka alkoi 40 vuotta sitten. Rauli Virtanen

Olen vieraillut Kambodžassa lukuisia kertoja sen jälkeen, kun huhtikuun alussa 1975 poistuin evakuointilennolla punakhmerien piirittämästä kaoottisesta Phnom Penhistä.

Ranskalaista koulua käynyt tyttö nimeltä Tey Sambo lähti tuolloin perheensä kanssa pitkälle vaellukselle maaseudulle punakhmerien tyhjentäessä pääkaupungin. Evakkojen karavaanissa oli myös hänen tuleva aviomiehensä, nuori opettaja Sok Sophoan.

Tutustuin tuohon selviytyjäpariskuntaan ensi kerran keväällä 2005. He olivat menettäneet läheisensä, mutta saaneet lapsen ja päässeet pakoon yli kolmen vuoden piinan jälkeen vietnamilaisjoukkojen hyökättyä maahan.

Tey Sambosta tuli Kambodžan Unescon johtaja ja Sok Sophoanista diplomaatti, joka palveli maansa suurlähetystön kakkosmiehenä mm. Budapestissa ja Hanoissa. Tapaan tuon sivistyneen, miellyttävän pariskunnan jälleen nyt, huhtikuussa 2015.

Kymmenen vuotta on kulunut viime tapaamisestamme ja kuvittelen, ehkä ajattelemattomasti, että aika parantaa.

– Puhuessani vielä viime vuosina ihmisille diplomaattina tuosta hirvittävästä punakhmerien ajasta en koskaan itkenyt, eläkkeelle jäänyt herra aloittaa.

Sitten hänen puheensa katkeaa. Kyynelet nousevat silmiin. Kansanmurha jatkuu henkisellä tasolla.

Hidas, kallis tribunaali – mutta hyödyllinen

Vihreä käärme nielee isoa, punatäpläistä valketa gekkoa Phnom Penhin ulkopuolella sijaitsevan erityistuomioistuimen portin pielessä.

Suomalainen asianajaja Viking Pentzin tutustuttaa minut paikkaan nimeltä ECCC, Extraordinary Chambers in the Courts of Cambodia. Lyhyemmin sanottuna tämä on tribunaali, erityistuomioistuin, kansanmurhaoikeudenkäynnin näyttämö.

Vallitsevan kritiikin mukaan tämä YK:n tukema erityistuomioistuin aloitti toimintansa aivan liian myöhään ja se on tullut aivan liian kalliiksi. Pyydän Pentziniä ja kambodžalaisia karsimaan kritiikistä populismin, jotta saisimme selville, missä määrin Pol Potin hirmuhallinnon uhrit saavat oikeutta ja mikä tärkeintä: missä määrin tämä yhteiskunta toipuu ja eheytyy.

– Tämä rikostuomioistuin on ns. hybridituomioistuin, joka eroaa muista maailmalla viime aikoina toimeenpannuista rikostuomioistuimista, Pentzin kertoo.

Suomalainen asianajaja Viking Pentzin toimii tribunaalissa vuoden alusta lähtien kansainvälisten
ihmisoikeusjärjestöjen lähettämänä tarkkailijana.
Suomalainen asianajaja Viking Pentzin toimii tribunaalissa vuoden alusta lähtien kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen lähettämänä tarkkailijana.Rauli Virtanen

Hän on toiminut vuoden alusta lähtien täällä tarkkailijana raportoiden prosessista kansainvälisille ihmisoikeusjärjestöille.

– Keskustelu rikostuomioistuimesta alkoi vuoden 1997 jälkeen, jolloin Kambodžan hallinto halusi YK:n avustajaksi toteuttaakseen oman rikostuomioistuimen punakhmerien vanhempia johtajia vastaan.

– Kambodžan oikeusvaltion heikkoudet tietäen YK ei kuitenkaan ollut halukas tulemaan mukaan pelkästään asiantuntijaksi, vaan se lähti siitä, että rikostuomioistuimen pitäisi olla YK:n johtama kuten Ruandan, Kosovon, Sierra Leonen ja Itä-Timorin tapauksissa. Niissä on ollut myös paikallisia tuomareita, mutta ne ovat ehdottomasti toimineet YK:n mandaatilla.

– Asiasta väännettiin useita vuosia kättä ja lopulta YK taipui ja tänne perustettiin rikostuomioistuin Pol Potin aikaisten korkean tason johtajien tuomitsemiseksi ajalta 17.4.1975-6.1.1979, Pentzin jatkaa.

– Synnytyskivut olivat suunnattomat kun rikostuomioistuin integroitiin tunnetusti korruptoituneeseen kambodžalaiseen oikeusjärjestelmään. Heti alkuun kambodžalaiset virkamiehet kertoivat maansa hallinnon vaativan heiltä voitelurahoja, koska he saivat nyt niin hyvää palkkaa. Kun asiaa ryhdyttiin tutkimaan, he peruivat väitteet, Pentzin nauraa.

– YK:sta tuli ns. junior partner, eli kambodžalaisten tuomareiden johtama tuomioistuin on maan oikeusjärjestelmässä, mutta siellä on mukana YK:n nimeämiä kansainvälisiä tuomareita. Tässä trial chamber -nimisessä perustuomioistuimessa on viisi tuomaria, kolme kambodžalaista ja kaksi kansainvälistä. Vetoomustuomioistuimessa taas on neljä kambodžalaista ja kolme kansainvälistä tuomaria.

Paljon julkisuutta saanut, maaliskuussa 2009 alkaneen käsittelyn ensimmäinen tuomio langetettiin punakhmerien kidutuskeskuksen Tuol Slengin johtajalle Kaing Guek Eaville. Duch-nimellä tunnettu vankilanjohtaja sai elinkautisen vankeusrangaistuksen osallisuudestaan 15 000 ihmisen kuolemaan.

Punakhmerien kidutuskeskus Tuol Sleng on suosittu ja suositeltava vierailukohde Phnom Penhissä.
Punakhmerien kidutuskeskus Tuol Sleng on suosittu ja suositeltava vierailukohde Phnom Penhissä.Rauli Virtanen

Koska Pol Pot kuoli vuonna 1998, ovat korkeimpina oikeuden eteenjoutuneina entisinä punakhmerjohtajina nyt sosialistisen Kamputsean valtionjohtajana toiminut Khieu Samphan, 84, ja kommunistipuolueen apulaispääsihteeri Nuon Chea, 89, “veli numero 2”. Tänä keväänä heitä syytetään punakhmerien valtakauden aikana tapahtuneista vietnamilaisten ja muslimivähemmistön joukkomurhista, pakkoavioliitoista ja raiskauksista.

Viime vuoden elokuussa tribunaali tuomitsi molemmat kolmen vuoden käsittelyn jälkeen elinkautisiin vankeusrangaistuksiin rikoksista ihmisyyttä vastaan. Alun perin syytettyinä olleista punakhmerjohtajista entinen ulkoministeri Ieng Sary kuoli prosessin aikana 87-vuotiaana. Hänen vaikutusvaltaisen vaimonsa Ieng Thirithin oikeudenkäynti taas keskeytettiin syytetyn sairauden takia.

Kansa näkee oikeuden toimivan

Viking Pentzin esittelee minulle 500 paikan hyvin järjestettyä oikeussalia, jossa panssarilasi erottaa takana, sekä ulkopuolella olevaa kahvilaa, mistä käsin väki voi seurata istuntoja.

– Tämän oikeudenkäynnin hieno ulottuvuus on siinä, että oikeuspaikalle on vuosien aikana tuotu jo yli 200 000 henkilöä seuraamaan prosessia. Uhrien omaisia kuljetetaan maaseudulta, samoin koululaisia, sotilaita, poliiseja ja muita näkemään että oikeutta jaetaan.

– Tämä tribunaali, jota on sanottu monimutkaisimmaksi natsi-Saksan johtajien Nürnbergin oikeudenkäynnin jälkeen, on kuitenkin tuonut katastrofin koko kansan eteen. Fakta on se, että 20 000 joukkohaudan perusteella 1,7 miljoonaa ihmistä on tapettu tavalla tai toisella ja valtava määrä on kuollut nälkään ja tauteihin.

Pentzinin mielestä positiivista on myös se, että oikeutta jaetaan kansanmurhan näyttämönä toimineessa maassa, eikä esimerkiksi Haagissa, tai Ruandan kansanmurhan tapauksessa Tansaniassa.

– Kambodžalaiset ovat itse mukana jakamassa oikeutta, jolloin kenellekään ei synny käsitystä siitä, että kolonialistiset YK-tuomarit jakavat etänä ja ylhäisinä elinkautisia, Pentzin sanoo.

– Toisaalta tämä on ensimmäinen tuomioistuin, jonka työhön maan hallinto sekaantuu niin räikeästi, kaikkien oikeusperiaatteiden vastaisesti. Tribunaaliin on valittu vähiten korruptoituneet tuomarit, joihin YK on kohtalaisen tyytyväinen, vaikka Kambodža onkin oikeusvaltiona hunningolla.

Tribunaali on jo tullut maksamaan yli 200 miljoonaa euroa. Viiden syytetyn ja kolmen tuomitun käsittelystä se on kova hinta. Suurin rahoittaja on ollut Japani, noin 70 miljoonalla eurolla, sitten tulevat Australia, Ranska, USA ja Norja. Myös Suomi on pienellä panostuksella mukana.

– Kaikkia asianomistajia ei voi ottaa tällaiseen massaoikeudenkäyntiin, vaan heitä on valikoitunut muutama tuhat. Heillä ei ole myöskään oikeutta vaatia henkilökohtaisia korvauksia. He ovat paikalla kertomassa tarinansa todistajalausuntoina. Seuraukset ovat siten symbolisia, Pentzin huomauttaa ja muistuttaa, että kaikki kansanmurhatribunaalit tulevat kalliiksi.

Muutaman vuoden sisällä tribunaali sulkenee ovensa. Punakhmerien johtajat kun ovat siirtymässä ajasta ikuisuuteen, eikä Kambodžan vahva mies pääministeri Hun Sen salli oikeuden koskevan hänen lähipiiriinsä, missä on vielä entisiä, aikoinaan Vietnamiin siirtyneitä punakhmerejä.

Punakhmerien pataljoonankomentajana vuonna 1975 toimineen Hun Senin väitetään tapattaneen sotilaillaan cham-muslimeja, mutta hän itse sanoo olleensa tuohon aikaan sairaalassa. Pääministerin mukaan kaikki korkea-arvoiset punakhmerit on nyt tuotu oikeuden eteen. Piste.

– Uusia syytettäviä ei ehkä enää löydy. Hun Sen pistää kovasti hanttiin vastustaen uusien syytteiden nostamista, ja kansainvälisen tutkintatuomarin kambodžalainen pari on jo lopettanut yhteistyön tältä osin, Pentzin sanoo.

Tribunaalin työhön osallistunut kansanmurhaekspertti Graig Etcheson onkin huolissaan siitä, että ECCC:n mandaatin päättyessä Hun Senin hallinto joko ryhtyy sensuroimaan maan oikeulaitoksen haltuun jääviä arkistoja tai lukitsee ne, jotta eräiden hallinnon jäsenten yhteydet Pol Potin murhakoneistoon eivät tulisi päivänvaloon.

Valtava dokumenttiaineisto

Kansanmurhan käsittely on sen kalleudesta ja harvoista tuomioista huolimatta ollut hyödyllinen paitsi symbolisesti, myös akateemisesti. Yalen yliopisto perusti vuonna 1995 Kambodžan dokumentointikeskuksen (DCCAM), joka on koonnut tuhansia ennen näkemättömiä dokumentteja, todistajalausuntoja, kaitafilmiä, valokuvia ja ääninauhoja kansanmurhan vuosilta.

Punakhmereille läheisiään menettänyt Youk Chheng johtaa Kambodzhan kansanmurhan dokumentointikeskusta.
Punakhmereille läheisiään menettänyt Youk Chheng johtaa Kambodzhan kansanmurhan dokumentointikeskusta.Rauli Virtanen

Tuota riippumatonta tutkimuskeskusta pitkään johtanut Youk Chheng, joka menetti suuren osan perheestään, on vanha tuttuni jota kävin nyt jälleen haastattelemassa.

– Vaikka hallitus on yrittänyt manipuloida tribunaalia, niin oikeutta on testattu, joten me tiedämme, mitä oikeus tarkoittaa. Ilman tribunaalia emme tietäisi, johtaja Chheng sanoo.

– Odotukset olivat vuosikymmeniä sitten niin heiveröiset, että senkin suhteen oikeus on ollut positiivinen yllätys.

– Toki ihmiset haluavat nähdä konkretiaa eli tuomioita, mutta abstraktinen taso on yhtä tärkeä. Ilman tribunaalia olisi vaikea käsitellä nykyisin tapahtuvia ihmisoikeusloukkauksia. Tribunaalin tehtävänä on myös valmistaa meitä siihen, ettei uutta kansanmurhaa tulevaisuudessa tule, Chheng toivoo.

– Oikeusistuimen lähettämä viesti kansalle ei kuitenkaan saisi olla se, että ihminen tuomitaan vain kahden miljoonan ihmisen murhasta, mutta ei yhden henkilön taposta, tai että liikennesakon välttää korruptoimalla poliisin.

Chheng myöntää, että koulujen oppikirjoissa Pol Potin aika 1975–79 on sivuutettu lyhyesti ja kevyesti – poliittisista syistä. Puutteeseen yritetään saada parannusta.

– Julkaisimme vuonna 2007 aiheeseen liittyvän 78-sivuisen kirjan ja koulutimme yli 3 000 historian opettajaa. Noin puoli miljoonaa kirjaa levitettiin maan kouluihin, joissa pidettiin myös oppitunteja ihmisoikeuksien loukkauksista. Valitettavasti hankkeen viivästyminen byrokratiasta ja poliittisista syistä johtuen aiheutti sen, että lähes puolet kambodžalaisista jäi ilman tuota opetusta ja kirjoja, Chheng harmittelee.

– Koska jälkipolvet käyvät lävitse kiperiä kysymyksiä siitä, ketkä olivat syyllisiä ja ketkä uhreja, olemme järjestäneet mm. roolipelejä, joissa puolet koululuokasta esittää punakhmerejä ja toinen puoli uhreja. Yritämme sitä kautta eheyttää ja rakentaa uutta yhteiskuntaa.

Pagodat ja mietiskely parantavat

Noin 70 prosenttia Kambodžan väestöstä on syntynyt punakhmerien hirmuhallinnon jälkeen. Joillekin nuorille tapahtumat ovat valitettavasti ja kirjaimellisesti uskomattomia.

– Televisio ja radio ovat täällä vahvasti hallinnon valvonnassa ja kirjoja luetaan vähän. Maan suurimman khmerinkielisen sanomalehden levikki on ainoastaan 15 000 kappaletta mikä on vähän 15 miljoonan ihmisen maassa, sanoo englanninkielistä Phnom Penh Post -lehteä pitkään julkaissut Michael Hayes.

– Yli 50-vuotiaista suurin osa kantaa traumaa painajaisineen henkisenä painolastinaan elämänsä loppuun asti. Köyhän maan resurssit eivät riitä kaikkien mielenterveyshoitoon,sanoo Hayes ja huomauttaa kyynisesti, että pommittaminen on paljon kalliimpaa kuin YK:n tukema tribunaali.

– Olen havainnut, että työnantajat syrjivät vanhempia ihmisiä osittain myös siksi, että heillä on tuo menneisyyden painolasti joka vaikuttaa toimintoihin – toisin kuin energisillä parikymppisillä, joista kaikki eivät edes usko kansanmurhaan.

– Täällä on kuitenkin kirjattu yllättävän vähän kostomielessä tehtyjä murhia joita pitäisi luonnollisena kaikkien kauheuksien jälkeen. Ihmiset eivät varmasti unohda kokemaansa, mutta ehkä he antavat anteeksi, vähän niin kuin kristittyjenkin tulisi tehdä, Hayes sanoo.

Youk Chheng sanoo kambodžalaisen kulttuurin ja historian olevan tältä osin vaikeaselkoisen.

– Vaikka ihmiset eivät puhuisikaan perheeltä perimästään tunnetilasta, he osoittavat sen kehon kielellä ja toiminnallaan hiljentymällä mm. pagodassa. Uskonto, tässä tapauksessa buddhalaisuus on osa eheytymisprosessia.

– Moni varmasti ajattelee, että Pol Potin aikana ei ollut jumalaa koska ihmisiä tapettiin ja näännytettiin nälkään ja tauteihin, tuomittiin syytä ja erotettiin perheistään. Miksi siis uskoa jumalaan jota hädän hetkellä ei ollut? Myöhemmin olemme sitten löytäneet kadonneen jumalan ja todenneet, että olimme väärässä. Kaikella oli tarkoituksensa. Se on karma ja nyt on takaisin maksun aika, Chheng hymyilee.

– Suurimpana haasteena on hyväksyä se, että kansanmurhassa kambodžalaiset surmasivat kambodžalaisia, hän sanoo.

Unescosta eläkkeelle jäänyt, Kambodžan eheyttämiseen johtamansa Impact-järjestön kautta osallistuva rouva Tey Sambo jatkaa siitä, mihin hänen murtunut miehensä pysähtyi.

– Punakhmerien aikana on yhä taustalla mielessä. Kotimme seinällä on yhä se maalaus, jonka sinäkin näit kymmenen vuotta sitten. Seison siinä vaikeasti sairaan mieheni ja vuoden ikäisen ensimmäisen lapsemme kanssa noissa hirvittävissä oloissa. Voin vain kiittää Buddhaa siitä, että selviydyimme hengissä toisin kuin vanhempani, Tey Sambo kertoo.

– Se oli meille opetus siitä, mitä elämä todella merkitsee. Viime tapaamisemme jälkeen olemme aloittaneet buddhalaisen vipassana-meditoinnin, ja tämän vuoden alussa mieheni ja minut hyväksyttiin tuon mietiskelytekniikan apulaisopettajiksi.

– Ilahduttava määrä nuoria käy nyt meditaatiossa ja temppeleissä hoitaakseen traumaa, jonka he ovat perineet vanhemmiltaan muodossa tai toisessa. Nuorin tyttäreni, joka täytti 22, seuraa meitä ystävineen kurssille samoin kuin diplomaattina toimiva toinen poikamme, rouva toteaa.

– Se on auttanut meitä parantumaan ja elämään nykyisyydessä eikä menneisyydessä.

Rauli Virtanen, Phnom Penh