Luonto-ohjelmia ei tehdä vain luonnossa – "Usein luontofilmiteollisuus turvautuu ohjattuihin eläimiin"

Kansainvälinen televisioryhmä yllättyi, kun ei päässytkään luonnossa tarpeeksi lähelle suomalaisia suurpetoja. Lähikuvia lähdettiin hakemaan Ranuan eläinpuistosta. Luontodokumenttien kuvaamisen haaste on, että eläimet eivät välttämättä liiku kuvausryhmän aikataulun mukaisesti.

elokuvat
Ranuan eläinpuiston Palle-Jooseppi-karhu 2015.
Risto Koskinen / Yle

Suomessa kuvataan parhaillaan osiota isoon luontodokumenttisarjaan. Kyseessä on 26 ohjelman sarja, jota kuvataan muun muassa Australiassa, Borneossa, Argentiinassa, Etelä-Afrikassa ja monissa muissa maissa. Sarjaa tekevä espanjalainen kuvausryhmä tuli Kuhmoon, Suomussalmelle ja Lieksaan kuvaamaan suurpetoja. Tv-ryhmä halusi kuvata myös kotkia ja korppeja, mutta pääkohteena oli karhu.

Ryhmää Kuhmossa opastaneelle Wildlife safaris Finland -yrityksen Lassi Rautiaiselle yllättävin käänne oli, kun ryhmä halusi lähikuvia karhuista.

– Meille tuli reissu Ranuan eläinpuistoon, kun ryhmä ymmärsi, etteivät eläimet tule täällä kymmenen metrin päähän. Useinhan luontofilmiteollisuus turvautuu ohjattuihin eläimiin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on tätä varten tarhoja, joissa kasvatetaan ja ohjataan eläimiä, Rautiainen kertoo.

Ranuan eläinpuistosta ryhmä sai lähikuvia, jotka leikataan myöhemmin dokumenttiin niin, että ne näyttävät luonnossa kuvatuilta.

Luontodokumenttien tekemisestä tekee haasteellista se, että villieläinten liikkeitä on vaikeaa ennustaa, mutta jonkinlaista materiaalia on saatava, koska elokuvan tekeminen on kallista.

– Tuotantoryhmät ovat tottuneet siihen, että jotain pitäisi tapahtua tunnin parin sisällä kuvauspaikalle saapumisesta, Rautiainen sanoo.

Espanjalaiset kuvaajat istuvat piilokojussa kuvaamassa.
Kuhmossa luontodokumenttia kuvattiin piilokojussa.Lassi Rautiainen

Kuusi tuntia timelapse-kuvausta keskellä yötä

Lassi Rautiaisella on paljon kokemusta yhteistyöstä tv-ryhmien kanssa työskentelystä, sillä niitä tulee hänen asiakkaakseen vuosittain viidestä kymmeneen ryhmää. Ensi kesänä Kainuuseen tulee esimerkiksi saksalainen televisioryhmä kuvaamaan dokumenttia Rautiaisen yrityksen työstä eli safarien järjestämisestä.

Rautiainen oli espanjalaisten mukana koko ajan ja vei ryhmän kuvaamaan esimerkiksi piilokojuihin, joista käsin kuvaaminen on kansainvälisesti erikoinen kuvausmetodi. Muualla maailmalla kuvataan esimerkiksi luonnonsuojelualueilla, joilla eläimet eivät välttämättä pelkää ihmisiä.

Espanjalaiset kuvaavat kuhmolaista naavakuusta.
Lassi rautiainen

– Espanjalaiset olivat loistavia heppuja. He eivät purnanneet, jos joku ei mennyt nappiin, ja he tekivät kovasti töitä. Heti ensimmäisenä yönä yksi kuvasi kuusi tuntia putkeen taivasta timelapse-kameralla, vaikka revontulet olivat melko huonot. Seuraavana päivänä hän kuvasi koko päivän, ja yöllä taas.

Suomen jälkeen kuvausryhmä suuntaa neljäksi viikoksi Malesiaan. Suomessa kuvattiin Suomussalmen ja Kuhmon lisäksi Lieksassa. Ensimmäiset ohjelmat valmistuvat ensi vuoden lopussa, mutta koko projekti kestää useita vuosia. Tuotantoyhtiö Tidocs on tehnyt sopimukset muun muassa Espanjan television ja brittiläisen jakeluyhtiö Off The Fencen kanssa, joten Kainuulainen luonto eläimineen päätyy monelle kotisohvalle ulkomailla.