1. yle.fi
  2. Uutiset

Mummo junassa: Isoäiti hakee pojan kotiin 

Ukrainassa naiset ovat monesti vahvoja ja ottavat vastuun perheen asioista. Kirjeenvaihtajamme Kerstin Kronvall tapasi junassa ehkä harvinaislaatuisenkin itsepäisen isoäidin.

Ukraina
Uhkaavat pilvet varjostivat junamatkaa Harkovasta Kramatorskiin.
Uhkaavat pilvet varjostivat junamatkaa Harkovasta Kramatorskiin.Kerstin Kronvall / Yle

Mies hyvästeli äitiään junavaunussa. Heti, kun poika oli lähtenyt, äiti asetteli matkalaukkunsa uudelleen, eri asentoon. Tässä on nainen, joka haluaa päättää kaikesta itse, ajattelin.

Matkustimme yhdessä neljän tunnin verran, Harkovasta Kramatorskiin. Olimme kahden osastossamme, ja päättäväinen matkakumppanini Zoja puhui koko ajan.

– Poikani ei tiedä, minne olen menossa, Zoja paljasti.

– Hän luulee, että menen tätini luo, mutta todellisuudessa olen menossa hakemaan tyttärenpoikani sota-alueelta.

Zojan tyttärenpoika, 28-vuotias Edik oli lähtenyt ystävänsä lapsen ristiäisiin Horlivkaan. Horlivka on pieni kaupunki, joka on ollut taistelujen keskipisteessä moneen kertaan Donbassin sodan aikana. Kaupunki on venäläisten ja separatistien hallinnassa.

Perhe oli vastustanut Edikin matkaa, sillä hän on vaarassa joutua sotaan. Joko Ukrainan armeija tai separatistitaistelijat saattavat pakottaa hänet riveihinsä. Mutta Edik, joka ilmeisesti on tullut isoäitiinsä, oli hyvin päättäväinen. Hänestä oli tulossa pienen tytön kummi, ja hän halusi olla paikalla ristiäisissä.

Kaikki menikin hyvin, ja Edik on soittanut Zojalle joka päivä. Mutta nyt rahat ovat loppu, eikä Edik tiedä, onko turvallista matkustaa rintamalinjan yli takaisin Harkovaan. Niinpä mummo otti ja päätti: hän hakee pojan kotiin.

Zoja kertoi, että hän aikoo käydä tätinsä luona. Täti saa luvan osallistua hankkeeseen; jos poika soittaa Harkovasta ja kysyy Zojaa, tädin on sanottava, että hän on käymässä kaupassa ja puhelin on jäänyt kotiin. Sitten täti soittaa Zojalle, joka puolestaan soittaa kotiin pojalleen.

Nuoret miehet tekevät niin paljon hätiköityjä päätöksiä, että heitä on autettava.

Kysyn, miksi Zoja luulee, että hän voi suojella aikuista pojanpoikaa, jos tämä itse ei tiedä, miten toimia.

– Kuulkaas, minä olen monessa liemessä keitetty, olen ovela ja ymmärrän kaiken. Kyllä minä hänet tuon kotiin. Oma poikani sanoi, että Edikin täytyy hoitaa itsensä pois, kun kerran itse lähti. Minä olen sitä mieltä, että nuoret miehet tekevät niin paljon hätiköityjä päätöksiä, että heitä on autettava.

Edik olikin hyvin iloinen ja kiitollinen, kun isoäiti soitti ja lupasi hakea hänet kotiin.

Zoja on itse Venäjän kansalainen. Hän asui monta vuotta siellä, eikä halua vaihtaa kansalaisuutta, koska Venäjällä saa parempaa eläkettä kuin Ukrainassa. Hän käy kerran vuodessa hakemassa rahat venäläiseltä pankkitililtään. Politiikka ei kiinnosta Zojaa, koska hän ei usko kehenkään. – Jokaisen on pärjättävä itse, hän sanoo. Kukaan ei auta sinua, ellet osaa hoitaa asioitasi ovelasti ja joustavasti, on Zojan ajatus.

Ajattelen itsekseni, että Edik ehkä on eri mieltä. Hänestä on kenties niin, että isoäiti auttaa aina, hän on ovela ja joustava.

Jäädessäni junasta Zoja halasi minua, suuteli molemmille poskille ja kiitti juttuseurasta.

– Tuntuu aina kevyemmältä, kun saa puhua asioistaan, hän sanoi ja toivotti minulle kaikkea hyvää.

Juna jatkoi matkaa Zoja kyydissään. Hän menee nyt tätinsä luo laatimaan suunnitelmia, sen jälkeen alkaa varsinainen hakumatka rintamalinjan taakse.

Zojan kaltaisia naisia on Ukrainassa ja Venäjällä paljon. He hoitavat väsymättä perheiden asioita, myös silloin, kun perheet eivät välttämättä sitä halua. He myös kasvattavat poikia uskomaan, että ellei itse pärjää, voi kutsua mummonsa apuun.

Kerstin Kronvall / Yle

Lue seuraavaksi