Lukijat kertovat, miksi vedämme urheilun överiksi – "tulokset näkyvät sairastuvalla"

Kehittyminen vaatii kovaa treeniä ja riittävän palautumisajan, lukijat pohtivat. Moni treenaa liiankin kovaa ja tiedostaa sen, mutta on myös sitä mieltä, että ilman kovaa harjoittelua ei tule tuloksia. Osa lukijoista harmittelee kuitenkin ilon katoamista liikkumisesta.

Kotimaa
Nainen nostaa painoa.
Yle

Liian treenaamisen aiheuttamat rasitusvammat yleistyvät tavallisilla kuntoilijoilla ja liikunnan harrastajilla. Asiantuntijoiden mukaan kyse on siitä, että esimerkiksi työelämästä tuttu suorittaminen on levinnyt myös vapaa-ajalle ja kuntoilemiseen.

Kysyimme Ylen lukijoilta, vetävätkö nämä överiksi pururadalla tai kuntosalilla ja miksi treenata halutaan nimenomaan kovaa. Moni myöntää harjoittelevansa itsensä hapoille.

– Överiksi on mukava vetää joskus treenaten. Se ei ole ollenkaan niin huono valinta kuin vetää överiksi viinalla tai autolla tai väkivallalla tai saunomalla, kirjoittaa nimimerkki Koutsi.

Hän huomauttaa, että esimerkiksi ylikunnossa lienee usein kyse siitä, etteivät ihmiset tiedä omia rajojaan.

– Liian nopeasti liian lyhyessä ajassa ja ymmärtämättömyys sen suhteen, että palautumiseen vaikuttaa ihan kaikki urheilun ulkopuolinen elämä.

Överiksi on mukava vetää joskus treenaten. Se ei ole ollenkaan niin huono valinta kuin vetää överiksi viinalla tai autolla tai väkivallalla tai saunomalla.

Nimimerkki Koutsi

– Kehittyminen vaatii sekä överitreenejä että kunnollisen palautumisen. Kuudettakymppiä käyvänä harrastelijana ja hyötyliikkujana olen havainnut, että palautuminen vaatii enemmän aikaa kuin parikymppisenä lentopallojoukkueen hakkurina, sanoo nimimerkki Kekomuurahainen.

– Jotta totuus ei unohtuisi, tuleehan sitä silloin tällöin vetäistyä liikuntaöverit. Nyt kivistää, mutta tiedän etukäteen jo, että parin palautusmispäivän jälkeen tämäkin tempaisu oli silkkaa plussaa jatkoa ajatellen, kun vedin vain hapoille, mutta en rikkonut mitään kuntooni nähden kohtuuttomalla suorituksella. Sopiva intervalliveto hidastaa vanhenemisen vaikutusta, hän lisää.

"Mihin on unohtunut liikunnan ilo?"

NimimerkkiJussiallekirjoittaa väitteen, että suorittaminen on vallannut liikunnankin.

Kehittyminen vaatii sekä överitreenejä että kunnollisen palautumisen.

Kekomuurahainen

– Maraton ei ole mitään, triathlonisti se täytyy olla, että olisi jotain. Vaikka eivät lahjat eivätkä kyvyt saati osaaminen anna mitään edellytyksiä lajin harrastamiseen, yrittää täytyy, ettei olisi tavis. Ja tulokset näkyvät sairastuvalla.

– Mihin on unohtunut liikunnan ilo, ilman suoritus- ja suoriutumispakkoa? Juoksua, kävelyä, ihan mitä tahansa, pelkästään liikunnan ilosta, Jussi kirjoittaa.

Nimimerkki _Jorma _kiteyttää tuntonsa sanomalla, että hänestä on vaikea uskoa, että liiallinen kohkaaminen olisi kuntoilijoiden keskuudessa yleinen ongelma.

– Jos katsoo maratontapahtumien loppuaikoja, suurimmalla osalla harrastaminen on hyvin kunnianhimotonta. Suurimmalle osalla asialla on varmaan kyse enemmänkin harrastamisesta jossakin porukassa.

"Liikunta on positiivinen henkireikä"

_Justuksen _mielestä ihmisten harkintakyky voi pettää myös liikkumisessa.

– Nykypäivän ihmiset alkavat sekoamaan lopullisesti, hän pohtii.

Vaikka eivät lahjat eivätkä kyvyt saati osaaminen anna mitään edellytyksiä lajin harrastamiseen, yrittää täytyy, ettei olisi tavis.

Nimimerkki Jussi

Nimimerkki Keskiverto kertoo lenkkeilevänsä kahdesta neljään kertaa viikossa. Hän hölkkää niin, että se tuntuu hyvälle.

– Liikkumisen täytyy tuntua mukavalle. Itsensä kiduttajat tehköön mitä huvittaa. Ehkä heillä ei ole elämässä muita haasteita? Minulla valitettavasti on, ja siksi liikunta on positiivinen henkireikä.

Myös Mikki pitää erikoisena sitä, että tavalliset kuntoilijat vetävät itsensä piippuun treenaamalla.

– Loogisesti ja rationaalisesti ajattelevan ihmisen pitäisi ymmärtää, että sen enempää kunto kuin lihaksetkaan eivät kasva hetkessä vaan vaativat kuukausien ja vuosien työn.

"Sohvaperuna ei vasten tahtoaan liiku"

Toisaalta, moni lukijoista pohtii, että nykyään liikuntaan harrastetaan usein joko hampaat irvessä tai ei lainkaan.

Enenevässä määrän ollaan joko tai. Ihan rapakunnossa tai sitten kuntoillaan kuin kilpaurheilijat.

Nimimerkki Kekomuurahainen

– Meikäläiset kohtuudella liikkuvat ja suhtkoht hyväkuntoiset ovat katoava kansanryhmä. Enenevässä määrän ollaan joko tai. Ihan rapakunnossa tai sitten kuntoillaan kuin kilpaurheilijat. Se on todella huono kehityksen suunta, Kekomuurahainen-nimimerkki pohtii.

Hänestä liikkumattomuus on vielä suurempi ongelma kuin liiallinen urheileminen.

– Mikä olisi täky, jolla huonolaatuista hiilarihöttöruokaa ahmivat sohvaperunat saisi liikkeelle ja tekemään ruokaremontin? Esimerkkinä voi olla ystäväpiirissään ja yrittää viedä mukanaan, mutta kun ei kukko käskien laula ja sohvaperuna ei vasten tahtoaan liiku edes lievällä uhkailulla.