12. päivä, Managua, Nicaragua: Machokulttuuri vie slummin nuoria hautaan

Managuan hökkelikylät ovat jengien jakamia alueita, joissa puhuu voima ja roolimalleja ovat huumekauppiaat. Toimittajamme tapasi naisen, jonka johtama järjestö yrittää muuttaa machokulttuuria.

Ulkomaat
Marvin Morales istuu talonsa edessä. taustalla pieni tyttö
Ulkomaantoimittaja Mika Mäkeläinen ajaa maailman pisintä tietä kohti maailman tappavinta kolkkaa. Marvin Morales istuu talonsa edessä Nicaraguan pääkaupungin köyhällä asuinalueella.

Toimittajamme Mika Mäkeläisen Keski-Amerikan-matka on edennyt Managuaan, jossa hän tapasi huumekaupan kurimuksessa eläviä nuoria ja heitä auttavan Ceprev-järjestön johtajan.

Marvin Morales, 29, aloitti rikollisen uransa 12-vuotiaana. Hän käytti kaikkia mahdollisia huumeita. Jengi oli isättömänä kasvaneen nuoren ainoa perhe. Naapurijengien kanssa ammuskeltiin pahimpina aikoina päivittäin. Hän ei sano suoraan, onko hän itse tappanut ihmisiä, toteaa vain passiivissa, että sellaistakin tapahtui. Ensimmäisen lapsen syntymä kymmenen vuotta sitten muutti Marvinin elämää. Hän lopetti rikokset, hankki sekalaisia raksatöitä ja irtautui La Loma -nimisestä jengistä. Lipsahduksia on tullut – viime vuonnakin hän teki ryöstön, ja oli vähällä joutua vuosiksi vankilaan. Nyt Marvin asuu vaatimattomassa maapohjaisessa hökkelissä Lomas de Guadalupen barriossa eli slummissa.

Barriossa ei puhuta tunteista

Rikollisen elämäntavan taustalla oli kuitenkin asenteita, joiden muuttaminen on hyvin hankalaa. Marvin oli sulkeutunut nuori, joka ei oppinut puhumaan tunteistaan. Machokulttuurin kasvatille suhtautuminen naisiin on ollut vaikeaa. Hänellä on kolme lasta kolmen eri naisen kanssa. Marvin ei ole mikään poikkeus Nicaraguan pääkaupungin Managuan slummeissa. Barriot ovat rikollisjengien jakamia alueita, joissa valtaa ja kunniaa hankitaan vain voimalla. Huumekauppiaat ovat nuorten näkyvimpiä roolimalleja.

Keski-Amerikassa menestystarinat väkivallan vähentämiseksi ovat harvassa. Nicaragua, ja erityisesti maassa toimiva ”väkivallan ehkäisykeskus” (Ceprev) -niminen järjestö, ovat niitä harvoja. Ceprevin ideana on puuttua psykologien avulla ongelmiin väkivallan taustalla. Tuloksia on mitattu: väkivalta on vähentynyt huomattavasti barrioissa, joissa Ceprev on toiminut.

Marvin Morales seisoo talonsa edessä, taustalla pieni tyttö
"Olen nuori, en halua aseita" julistaa T-paita. Mika Mäkeläinen / Yle

Asenteiden uhreja ovat sekä naiset että miehet

Ceprevin toiminnanjohtaja Mónica Zalaquett sanoo, että nuoret työttömät miehet on tungettu yhteiskunnan ulkopuolelle. Kyse on nimenomaan Latinalaisessa Amerikassa korostuneen machokulttuurin kriisistä.

Slummissa miesten tärkeimmät tulonlähteet ovat jätteiden kierrätys ja tuholaistorjunta, mutta monilla ei ole mitään – laillisia – tulonlähteitä. Kyse ei silti ole pelkästään siitä, että miehet eivät pysty takaamaan perheidensä toimeentuloa. Zalaquettin mielestä koko perinteinen maskuliinisen miehen malli on vanhentunut.

Monille miehille väkivallasta on tullut keino palauttaa miehen johtava asema perheessä, jossa vaimo saattaa nykyisin ansaita palkkatyöllä miestään enemmän.

Zalaquett korostaa, että miehet ovat machokulttuurin uhreja siinä missä naisetkin, ja heidän pitää ymmärtää asenteidensa tausta. Jo pelkkä puhuminen ja puhumiseen rohkaiseminen auttavat. Sitä voisi sanoa miesten vapautumiseksi. Ei tarvitse olla vahva ja aggressiivinen.

Intiaaniprinsessa-tatuointi miehen yläselässä.
Ulkomaantoimittaja Mika Mäkeläinen ajaa maailman pisintä tietä kohti maailman tappavinta kolkkaa.

Rikollisjärjestöt hyötyvät tyytymättömyydestä

Zalaquett myöntää, että väkivalta johtuu osittain myös tulonjaon epätasaisuudesta, joka on Keski-Amerikassa poikkeuksellisen räikeää.

Järjestäytynyt rikollisuus on onnistunut kanavoimaan tyytymättömyyden oman kannatuksensa kasvuksi. Aiemmin vastaava tyytymättömyys ohjautui usein turvallisemmin poliittisiin liikkeisiin. Nicaragua ei ole tässä suhteessa suinkaan pahin maa. Ehkä käynti Lomas de Guadalupen barriossa oli silti senkin puolesta hyödyllinen, että matkan edetessä törmäämme luultavasti sitä vaikeampiin tilanteisiin. Tällä kertaa meillä oli mukana paikallinen opas, ja slummissa vallitsi linnarauha kolmen kilpailevan jengin välillä.

Seuraava kohde: maailman väkivaltaisin maa

Huomenna lähdemme Hondurasiin, joka on maailman väkivaltaisin maa. Ei niinkään turisteille, mutta tarkoituksena ei olekaan kiertää nähtävyyksiä. Näkyvä ja arvokkaan näköinen TV-kamera herättää varmaan kaduilla kiusallista huomiota.

Hondurasin rikollisliigat eivät ole mitään pikkudiilereitä vaan osia läntisen pallonpuoliskon suurimmista rikollisjärjestöistä, meksikolaisista huumekartelleista. Ne ovat soluttautuneet maassa kaikkialle, turvallisuusjoukkoja ja oikeuslaitosta myöten.

Yritämme varautua järkevästi – emme aja pimeällä ja yritämme selvittää paikan päällä, missä on turvallista liikkua. Täytyy tunnustaa, että lievästi kuitenkin jännittää.

Mika Mäkeläinen / Yle, Nicaragua