Tutkija varoittaa Ruotsia Suomen koulutusmallista

Suomen Pisa-menestys on tulkittu väärin, kirjoittaa tutkija Gabriel Heller Sahlgren Ruotsin suurimmassa päivälehdessä, Dagens Nyheterissä.

Ulkomaat
Koululainen selaa kirjaa tukiopetuksessa.
Jalasjärvellä tarvittaisiin nopeasti uudet tilat yläkoululaisille.Yle

Ruotsi on pitkään pitänyt Suomea koulutuspolitiikan mallimaana, jonka loistavia saavutuksia voi vain kadehtia ja yrittää jäljitellä. Menestyksen tekijöitä ovat muun muassa korkea luottamus opettajiin, perusteellinen opettajakoulutus sekä vapaakoulujen ja kansallisten tasokokeiden puuttuminen.

Väärin, kirjoittaa tutkija Gabriel Heller Sahlgren debattiartikkelissaan Dagens Nyheterissä. Hän esittelee kirjoittamaansa artikkelia "Real Finnish Lessons: The True Story of an Education Superpower", jonka brittiläinen ajatushautomo Center for Policy Studies julkaisi viikko sitten.

Sahlgrenin mukaan Suomessa saavutetut hyvät tulokset perustuvat maan talous- ja kulttuurihistoriaan, mikä johti opettajien vahvaan asemaan. Suomalaisoppilaiden hyvä menestys on ollut kiistatonta, mutta sen syyt on tulkittu väärin.

Nykyinen suomalainen koulutuspolitiikka on vain heikentänyt oppimistuloksia 2000-luvun alusta lähtien.

Kansakunnan synty nosti opetuksen jalustalle

Tutkijan mukaan koulutus sai Suomessa erityisen vahvan aseman, kun kansakunta itsenäistyi Ruotsin ja Venäjän valtakausien jälkeen. Yleinen oppivelvollisuus astui voimaan vasta "samanaikaisesti Thaimaan kanssa" vuonna 1921, kun se muissa Skandinavian maissa tapahtui 1800-luvun alkupuoliskolla.

Opettajista tuli "kansankynttilöitä", esikuvia ja koko kansan kouluttajia. Se johti opettaja-ammatin suureen suosioon ja kovaan kilpailuun erityisesti suomenkielisistä opettajakoulutuspaikoista.

– Se, että opettajakunta on tutkimusten mukaan korkeaa kansainvälistä tasoa, ei siksi ole yllättävää, Sahlgren kirjoittaa.

Talousihme yhdistyi opettajauskoiseen kouluun

Myös Suomen myöhäinen teollistuminen ja kaupungistuminen vaikuttivat tutkijan mukaan suuresti suomalaisoppilaiden vahvoihin suorituksiin.

Suomesta tuli sotien jälkeisen vahvan talouskehityksen seurauksena "pohjolan Japani". Tähän yhdistyivät vahva työetiikka ja painotus koulutukseen, koska köyhyyden uhka eli tuoreena kansakunnan tajunnassa. Tämä "kehitysvaikutus" kohensi nopeasti oppilaiden tuloksia, Sahlgren kirjoittaa.

Samaan aikaan koulukulttuuri säilyi vanhanaikaisena ja opettajien auktoriteetti korkeana. Suomalaisten oppilaiden vaikutusvalta pysyi Sahlgrenin mukaan pieninä aina 2000-luvulle asti, vaikka toisensuuntaisia uudistuksia 90-luvun alussa tehtiinkin.

– Tutkimuksen mukaan auktoritatiivisemmat kouluyhteisöt ja opettajajohtoinen opetus parantavat oppilaiden suorituksia. Juuri taloudellisten ja yhteiskunnallisten mullistusten yhdistyminen kouluympäristössä jatkuneeseen perinteisyyteen olivat luultavasti tärkeitä Suomen koulutusvallankumoukselle, Sahlgren päättelee.

Nyky-Suomen linja ei kelpaa esikuvaksi

Tutkija Gabriel Heller Sahlgrenin mukaan Suomen koulutulokset ovat viime vuosina alkaneet heikentyä siitä yksinkertaisesta syystä, että maa muistuttaa entistä enemmän muita kehittyneitä valtioita. Kulttuuri on saamassa talouskehityksen kiinni, mikä johtaa kielteisempiin asenteisiin oppimista kohtaan.

– Nopean kehityksen alussa vallitseva vahva työetiikka ja painotus koulutukseen tahtovat lopulta johtaa tyytyväisyyteen. "Kehitysvaikutus" on saavuttanut huippunsa ja nyt Suomen tulokset alkavat painua.

Myös Suomessa 90-luvulla toteutuneet reformit, joilla oppilaiden asemaa kohennettiin suhteessa opettajaan, alkavat näkyä tulosten hiipumisena, Sahlgren kirjoittaa.

Koulutuspolitiikka näyttää tutkijan mukaan jatkuvan samaan suuntaan vuonna 2016 voimaan astuvassa opetussuunnitelmassa: Oppilaan vaikutusvaltaa korostetaan, samoin kuin aiemmin on tehty Ruotsissa.

Sahlgrenin mukaan Suomen esimerkistä pitää päätellä, että oppilasjohtoinen opetusmalli sekä liian tasa-arvoinen suhde oppilaiden ja aikuisten välillä koulussa ovat riskejä.

– Ne ovat aivan eri johtopäätöksiä kuin tähän mennessä on painotettu ja jotakin, mitä ruotsalaisten poliitikkojen pitäisi pohtia, Sahlgren kirjoittaa.