Sananen – Luottamus ja ohjelmaa

On kevät. Tekee mieli tunnustella. Tekee mieli esittää kysymyksiä. Mutta kauneinta on se, että hallitustunnustelut ja parisuhdetunnustelut muistuttavat toisiaan. Ja kaikkein ihaninta on, kun on yhteistä ohjelmaa.

Näkökulmat
Mikko Maasolasta on moneksi.
Mikko Maasolasta on moneksi.Arvo Vuorela / Yle

Miten paljon hallitustunnustelut ja parisuhdetunnustelut muistuttavatkaan toisiaan. Tärkeintä on Luottamus. Sitten vasta Ohjelma. Vaikka molemmat lemmen kisailijat luottaisivat jo toisiinsa, ja tämähän näytetään heti rantua tunnustelemalla, mitään isompaa ei kannata haaveilla, jos ei ole ohjelmaa. Yhteistä ohjelmaa täytyy suorastaan keksimällä keksiä. Pelataan taas yhdessä Unoa, vaikka luontevampaa olisi vain nukkua tai rakastella.

Ihminen on itsekäs paskiainen. Siksi se tykkää kisailla vaaleissa ja urheilukilpailuissa. Se vieroksuu tuntematonta niin paljon, että vaihtaa usein varmuuden vuoksi kadun puolta. Ettei köyhän haju tartu ulsaan, ettei ideologiat törmää niin, että sappineste saostuu talvilaaduksi. Isoisäsi oli hullu kommunisti, sinä se näytät pelottavasti samalta.

Yhteistä ohjelmaa täytyy suorastaan keksimällä keksiä.

Luottamus ja ohjelma. Iskusanat. Ilman näitä voi toki aloittaa tunnustelut, mutta niin kuin Levosen Hessukin tietää, tunnustelut jäävät ilman näitä yksipuolisiksi. Aarteenetsintä, touhukas hillosilmän hakeminen, alkaa näyttää naurettavalta aika nopeasti. Tunne on pinnassa ja huokuva eldorado ihan lähellä, mutta jos toinen ei tule vastaan ja antaudu leikkiin, tunnelma nyypähtää. Touhutippa tuli tiristettyä turhaan tuohon nokkumaan.

Sekä lemmenleikissä että hallitustunnusteluissa kaikki perustuu lopulta primitiivisille haluille ja kainolle valheelle. Yhteinen hyvä on vain viitekehys. Sänky on hyvä olla, niin kuin riittävän kestävä notkumaton yhteiskuntakin. Määrätietoista täytyy esittää silloin kun herkkupala häämöttää. Kuminauhaa on jo raotettu. Ministerin virka-auton avaimet kiikkuvat Tiitisen paksussa etusormessa. Määrätietoisuus on seksikästä. Toinen yritetään todella saada kiihottumaan. Se on näyttelemistä, ja se riittää. Kyse on teatterista.

Luottamus on kaunis sana. Se tarkoittaa sitä, että sietää toista ihmistä.

.

Luottamus on kaunis sana. Se tarkoittaa sitä, että sietää toista ihmistä. Näkee toisen falskiuden, raadollisuuden ja pienuuden, mutta antaa sen toistaiseksi anteeksi. Näkee tuossa itsekkäässä halujen marionetissa niin selvästi oman peilikuvansa. Me kuulumme yhteen. Me istumme aina tässä kuplassa. Kuplassa, joka on katsastettu, vuosihuollettu ja jolla pääsee kauas pakoon ikäviä tosiasioita.

Entäs yhteinen ohjelma? Siitä on myös yhteinen tulevaisuus kiinni. Hallituspuolueet vääntävät väkisin itkuisia kompromisseja. Tulevaisuus ei ole hallituksen päätettävissä, mutta teatterin lainalaisuuksiin kuuluu tehdä lauseista mahdollisimman uskottavia, kuin oikeaa elämää. Pitää väläyttää voimaa ja luoda tunnelmaa. Vain niin voi yleisö olla tyytyväinen.

Parisuhteessakin ”yhteinen ohjelma” näyttää todellisen luontonsa. Hallituksen johtajan, eli naisen, mielestä yhteistä ohjelmaa pitää luoda. Se on se liima. Se mikä miehen mielestä haisee jo pursotusvaiheessa syövyttävältä.

Tämä on demokratiaa! Kaikilla on vähän paha olla.

Mies, kotihallituksen rivijäsen, pienen ryppyisen salkun omistaja, haluaisi päättää illan ohjelmastaan ihan itse. Mutta porukalla päätetään. Kaikki menee perseelleen. Päätetään, että käydään yhdessä kävelemässä ulkona. Seistään koirapuistossa tunteja, ilman koiraa. Kaikkia puistattaa. Tämä on demokratiaa! Kaikilla on vähän paha olla. Tasapuolisesti.

Kun tunnustelee ja tunnustelee, pitäisikö joskus miettiä, onko kaikki sen arvoista. Saatat saada herkut lisukkeineen, mutta huuma puuroutuu.

Vai teenkö tänään jonkun oikeasti hyvän teon, ihan pienen. Sellaisen, joka ei liity mitenkään valtaan, seksiin eikä politiikkaan. Tekisinkö?

Maallikkosaarnaaja Maasola