Ile Kallio: "Tällä alalla liksa vaihtelee"

Ile Kallion muusikon ura on kestänyt yli 40 vuotta. Värikkäisiin aikoihin mahtuvat niin Hurriganesin loiston vuodet kuin ajat, jolloin seuraavasta palkasta ei ole ollut tietoa. Intohimo musiikkiin ei kuitenkaan ole missään vaiheessa hiipunut.

viihde
Ile Kallio.
Anna Leppävuori / Yle

Vuonna 1975 Ile Kallio palasi muutaman vuoden tauon jälkeen takaisin Hurriganesin kitaristiksi. Sitä seurasivat yhtyeen menestyksen ajat. Lähes 40 vuotta myöhemmin Kallio pisti ystäviensä kehotuksesta pystyyn Ile Kallio Big Rock Bandin. Kaikelle on ollut aikansa ja musiikkibisneksessä ajoitus on kaikki kaikessa.

– Big Rock Bandille aika oli sillä hetkellä hyvä. Ei tarvinnut montaa sekuntia miettiä ennen kuin suostuin. Vastaanotto on ollut todella hieno, joten siitä päätellen on tämän ajoitus ainakin sinne päin osunut, Kallio nauraa.

Ennen Big Rock Bandin perustamista Kalliolla on takanaan yli 20 vuotta keikkailua yhdessä vaimonsa Kaija Kärkisen kanssa. Duokeikat vaimon ja esiintymiset bluesrocksoulia esittävän kahdeksanhenkisen bändin kanssa eivät poikkea toisistaan niin paljon kuin voisi kuvitella.

– Pohjavire on kuitenkin sama, koska olen molemmissa mukana. Toisekseen kaksi suurta esikuvaani Neil Young ja Bruce Springsteen tekevät molemmat isoa tiukkaa rokkia ja akustista kamaa, Kallio kuvailee.

Musiikin tekemisen pitää tuntua hyvältä

Vaikka yhtyeet ja musiikkityylitkin ovat yli 40-vuotisen uran aikana muuttuneet, ei Kallio ole koskaan harkinnut jättävänsä musiikkia ja lähtevänsä muihin töihin.

– Musa on henki ja elämä. Saan sen tekemisestä todella paljon voimaa. Se on jotenkin niin syvällä, etten oikein tiedä, mitä tekisin, jos en tekisi sitä. Palo on kova, Kallio kertoo.

Laskujen maksu ei kuitenkaan aina ole ollut perheenisälle päivänselvää.

– Tulkaa tälle alalle, niin tiedätte, millaista on, kun liksa vaihtelee, Kallio nauraa.

Epävarmuuden sietäminen on Kallion mielestä muusikolle tärkeää. Välillä rahaa tulee enemmän ja välillä vähemmän.

– Yritän kuitenkin olla tuhlaamatta energiaa ja kuluttamatta itseäni sellaisella pohdiskelulla. Jos tekeminen tuntuu hyvältä, niin sitten tulee hyviä asioita. Ei tätä voi tehdä, jos miettii, että hirvittää, Kallio nauraa.

Hurriganes-ajat olivat unelmaa

Pitkään muusikon uraan on mahtunut paljon. Moni muistaa erityisesti Kallion uran alun Hurriganesin kitaristina 1970- ja 80-luvuilla. Yhtyeen alkutaipaleen Kallio aloitti vain 16-vuotiaana ja sitä värittivät monet eroamiset ja paluut bändiin.

– Onhan se kova paikka, jos sä olet vaikka jotain 13-vuotias ja aivan yhtäkkiä hillitön stara. Sekin on kuitenkin niin ihmisestä kiinni, että miten se menee, eikä siitä voi kantaa huolta. Täytyy vaan toivoa onnea matkaan, Kallio sanoo.

Hurjat ajat alkoivat vuonna 1975, kun Kallio muutaman vuoden tauon jälkeen palasi takaisin Hurriganesiin.

– Mun unelma oli ollut pikkupojasta lähtien se, että jonain päivänä haluan olla Suomen ykkösyhtyeen kitaristi. Sillä hetkellä mä olin täyttänyt sen unelman, Kallio kertoo.

Serkku sai nuoren Kallion nöyrtymään

Unelma kantoi niin vahvasti, että silloin vasta 19-vuotiaalla Kalliolla oli tekemistä, ettei menestys noussut nuoren pojan hattuun.

– Yhdessä vaiheessa enää varpaat koskettivat maata. Onneksi olin niin onnekas, että hyvä ystäväni ja serkkuni Ritva tapasi minut kesken Hurriganesin kovimman nousun ja palautti kantapäät takaisin maahan, Kallio kuvailee.

Hurriganesissa ankaraa johtamista nähnyt Kallio haluaa nimeään kantavassa yhtyeessä olla demokraattinen.

– Kaikkia kuunnellaan, kaikkien hyvät ideat otetaan huomioon ja huonot hylätään, myös minun, Kallio sanoo.

– Veto-oikeuden olen kuitenkin varannut, Kallio nauraa.

Vielä sitä ei ole tarvinnut käyttää.

Noora Takamäki / Yle Oulu