1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ulkomaat

Tutkimus: Julius Caesarin synkkä mieli johtui pienistä aivoinfarkteista

Caesarin on uskottu kärsineen epilepsiasta, joka oli hänen aikalaisilleen jalo tai jopa pyhä tauti. Brittitutkimuksen mukaan diagnoosi on väärä.

Gaius Julius Caesarin muotokuva Wienin Taidehistoriallisessa museossa Itävallassa. Kuva: Andrew Bossi / CC BY-SA 2.5 http://creativecommons.org/licenses/by-sa/2.5/

Yli kaksi tuhatta vuotta sitten eläneen Euroopan roomalaisvalloittajan Julius Caesarin terveys antaa edelleen aihetta tutkimuksiin ja uusiin tuloksiin. Lontoolaisessa yliopistossa on päätelty, ettei Caesaria vaivannutkaan epilepsia, kuten on luultu, vaan hän kärsi pienistä mutta toistuvista aivoinfarkteista.

Vuosina 100–44 ennen ajanlaskumme alkua eläneen Caesarin terveydentilassa on riittänyt tutkijoille puitavaa. Aikakirjojen mukaan hän kärsi huimauksesta ja raajalihasten heikkoudesta. Viimeisinä vuosinaan hänen kerrotaan olleen myös synkkämielinen ja kärsineen painajaisunista. 

Oireiden syyksi on hyväksytty aikalaisdiagnoosi epilepsia, eikä aiheuttajina ole pidetty verenkiertohäiriöitä, koska Caesarin kerrotaan olleen muuten terve ja toimelias niin yksityis- kuin valtiollisessa elämässä. Imperial College -yliopiston tutkijat kuitenkin ovat perehtyneet oireisiin aiempaa tarkemmin ja tulleet uusiin tuloksiin.

Kaikki kirjattu sopii aivoinfarkteihin

Francesco Galassi ja Hutan Ashrafian tutkivat tarkkaan merkintöjä, joiden mukaan Caesar kaatui sotaretkellään niin Espanjassa kuin Afrikassa. Hän kertoi kärsivänsä päänsäryistä ja huimauksesta, ja lopulta hän valahti niin voimattomaksi, että senaattorit joutuivat kannattelemaan häntä. Thapsuksen taistelussa kaksi vuotta ennen kuolemaansa hän lysähti maahan ja hänet oli kannettava turvaan sotakentältä.

Kaikki oireet sopivat siihen, että Caesarilla oli useita pieniä aivoinfarkteja, Galassi kertoo. Niillä on selitettävissä myös persoonallisuuden muuttuminen ja masennus elämän loppuvuosina, hän sanoo.

Se, ettei Caesarin nuoruusvuosilta ole tietoja minkäänlaisista kohtauksista, sopii tutkijoiden mielestä huonosti epilepsiadiagnoosiin. Jos hänellä olisi myöhemminkään ollut silmin nähden epileptisiä kohtauksia, niiden kuvausten olisi luullut päätyvän aikakirjoihin, he sanovat. 

Lisätodisteina perinnöllisistä verenkierron häiriöistä ja samalla taipumuksesta myös aivoinfarkteihin tutkijat pitävät Caesarin myös isän ja toisen miessukulaisen äkillisiä kuolemia – aikakirjojen mukaan kengän pauloja sitoessaan.

Epilepsiadiagnoosi oli propagandavaltti

Caesarin aikaan epilepsiaa pidettiin jalona sairautena, jopa pyhänä tilana, jossa henget ottivat vallan ruumiista. Saattaa olla, että Caesar sai siitä syystä epilepsiadiagnoosin aikalaisiltaan, Galassi ja Ashrafian arvelevat.

Oli myös Caesarin seuraajakseen valitseman Octaviuksen propagandaetujen mukaista, että hänen ottoisällään oli ollut arvossa pidetty sairaus, tutkijat sanovat. 

Tutkimus on julkaistu Neurological Sciences (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä, ja siitä kertovat myös useat muut britti- ja tiedeviestimet, muun muassa Discovery News (siirryt toiseen palveluun) -verkkosivu.