13. päivä: Tegucigalpa, Honduras: Villistä liikenteestä nykyajan villiin länteen

Jos elämäänsä kaipaa vaarojen tuomaa jännitystä, ei Nicaraguassa tarvitse kivuta jyrkimmille tulivuorille, vaan yöllinen automatka riittää, kertoo Keski-Amerikassa kiertävä toimittajamme. Nicaraguassa kuolee ajoneuvojen määrään suhteutettuna 36 kertaa enemmän ihmisiä liikenteessä kuin Suomessa.

Ulkomaat
Rahanvaihtaja pitää kädessään suurta setelitukkua.
5 000 dollarin tukku on rahanvaihtajan käteiskassa Nicaraguan puolella rajaa. Hondurasin puolella työ olisi vaarallisempaa.

Toimittajamme Mika Mäkeläinen on Keski-Amerikan matkallaan edennyt Nicaraguasta Hondurasiin. Päiväkirjassaan Mäkeläinen kertoo automatkan vaaroista sekä siitä, miten hänelle Hondurasissa kerrottiin, mitä kaikkea toimittajan ei kannata tehdä:

Tien päällä sattuu kaikenlaista. Etupyörä hajosi, ajoneuvo pyörähti ympäri, hipaisi vielä puuta ja suistui tieltä. Eihän tässä näin pitänyt käydä.

Meille ei käynytkään, mutta moottoripyörätaksia ajavalle Edgar Mollalle kävi. Molla itse sai vain pienen ruhjeen käsivarteensa, mutta kyydissä ollut nainen kiidätettiin sairaalaan.

Kolmipyöräinen intialainen Bajaj tunnetaan Nicaraguassa nimellä caponera, sama peli kuin Aasiassa autoriksa tai tuktuk. Nyt Mollan Bajaj on romuna, etupyörä irti ja kattokin lytyssä. Olisi voinut käydä pahemminkin. Puoli kylää ja kourallinen poliiseja on kokoontunut pällistelemään lopputulosta valtatien varteen lähellä Catarinan pikkukaupunkia.

Edgar Molla ja hänen onnettomuudessa romuttunut moottoripyörätaksinsa.
Kuljettaja Edgar Molla selvisi pienillä ruhjeilla, vaikka heitti voltin moottoripyörätaksillaan. Matkustajalle kävi kehnommin.Mika Mäkeläinen / Yle

Caponera ei ehkä ole maailman turvallisin kulkupeli, mutta eipä ole kalliskaan. Viiden kilometrin lenkki maksaa 10 córdobaa eli noin 35 senttiä. Ilmankos perinteiset taksikuskit eivät halpistakseista tykkää.

Kuskin kate jää pieneksi. Tulotasoon nähden bensa on kallista, melkein 80 senttiä litralta. Molla laskee, että hänelle jää kuukaudessa palkkaa noin 125 euroa, mikä on puolet virallisesta minimipalkasta.

Uusi ajopeli maksaa 5 000 dollaria, mutta onneksi Mollalla oli vakuutus. Muuten hänellä ei olisi enää ikinä varaa ammattinsa harjoittamiseen.

Pimeästä voi tupsahtaa tielle mitä tahansa

Jos kaipaa elämäänsä vaarojen tuomaa jännitystä, ei tarvitse kivuta Nicaraguan jyrkimmille tulivuorille, vaan caponerakyyti tai yöllinen automatka riittää. Osa autoilijoista ei öisin suotta kuluta valojaan, polkupyörillä niitä ei ilmeisesti edes tunneta ja jalankulkijat eivät ole heijastimista koskaan kuulleetkaan.

Jos tie kulkee kylän läpi, kyläläiset voivat istuskella asfaltin reunalla, samalla kun autot pyyhkäisevät pimeässä ohi metrin päästä.

Keskelle tietä saattaa pimeästä tupsahtaa eteen mitä tahansa sorkilla tai pyörillä varustettuja esteitä. Omalla reitillämme, mutkaisella vuoristotiellä lähellä Hondurasia, keskellä kaistaa jäpitti härkä. Onneksi päiväsaikaan, eikä juuri silloin ollut vastaantulijoita.

Hedelmäkoreja kuljettava avolava-auto ajaa vuoristotietä. Kuorman päällä istuu poika.
Poika pysyi hyvin mukana mutkaisella vuoristotiellä Nicaraguassa.Mika Mäkeläinen / Yle

Paikallisia autoja lastatessa mahdolliseen liikakuormaan luettavat naiset ja lapset istutetaan surutta pickupin lavalle. Useimmat siellä toki myös pysyvät, yllärikuopista huolimatta.

Ajoneuvojen määrään suhteutettuna Nicaraguassa kuolee Suomeen verrattuna 36 kertaa enemmän ihmisiä liikenteessä. Jotta kulttuurishokki ei tulisi liian rajuna, jatkamme matkaamme Hondurasiin, jossa liikennekuolemat ovat lähes samaa tasoa, mutta jossa lisäksi surmataan enemmän ihmisiä kuin missään muualla. Okei, Syyriaa ei tässä lasketa.

Matkatavaramme eivät kiinnosta rajalla

Los Manosin rajanylityspaikalla tarkastus on perinteisen löysä. Kukaan ei avaa automme liukuovea eikä ole kiinnostunut matkatavaroistamme, rajan yli olisi taaskin voinut rahdata vaikka mitä. Hondurasin puolella näennäistä ryhtiä tulee sen verran, että rentojen nicojen eli nicaragualaisten sijaan vastassa on maastopukuisia sotilaita rynnäkkökivääreineen.

Ei Hondurasin puolella ihan toimettomia ole kuitenkaan oltu. Tuorein julkistettu viikkosaldo maan raja-asemilta sisältää 30 eri rikoksista pidätettyä ja roppakaupalla aseita takavarikkoon, rynnäkkökivääreistä lähtien.

Keskityn ihailemaan mäntymetsiä ja vuoristoisia maisemia. Metsät tosin on reippaasti harvennettu, ja näin kuivan kauden lopussa ympärillä savuaa useita metsäpaloja. Eroosio on syönyt syviä haavoja rinteisiin.

Täällä sattuu ja tapahtuu

Poliisin tiesulkuja tulee vastaan useita. Yhdellä näen, miten poliisi on tyhjentänyt bussin, pannut matkustajat asentoon, kädet ylös ja kasvot bussia vasten. Menossa on ruumiintarkastus kaikille.

Lähempänä pääkaupunkia Tegucigalpaa poliisi on juuri valmiina rynnäköimään tienvarressa olevaan taloon. Täällä näköjään sattuu ja tapahtuu.

Useita poliiseja seisoo tiellä. Tien varressa on linja-auto ja useita muita autoja. Tiellä ajaa mopo.
Oikealla näkyvän bussin matkustajille tehtiin ruumiintarkastusta kun tulimme poliisin tarkastuspisteen kohdalle.Mika Mäkeläinen / Yle

Illalla hotellissa saamme paikallisen toimittajan briifauksen siitä, mitä Hondurasissa ei kannata toimittajana tehdä. Tätä toimittajaa uhkaillaan, hänen perhettään varjostetaan ja hänen poikaansa on pahoinpidelty.

Pitkän keskustelun jälkeen lähden huoneeseeni, ja hetken päästä ovelle koputtaa kaksi tuntematonta miestä. Anteeksi, väärä ovi, etsimme toista henkilöä, kuuluu selitys. Hmm.

Honduras ei petä – se tuntuu heti maineensa veroiselta maalta.