Miekkamestari ylistää Janakkalan miekkamiehen asetta ainutlaatuiseksi

Ainutlaatuinen ase, toista vastaavaa tuskin löytyy, kuvaa edinburghilainen miekkamestari Paul Macdonald muinaisen ns. Janakkalan miekkamiehen pitkää ratsusotilaan miekkaa. Varhaiskeskiajan ase löytyi toissavuonna hämäläisen pellon kätkeneestä muinaishaudasta. Mutta vainajan mukana oli myös viikinkiajan miekka. Sekin oli sepäntyön taidonnäyte.

Kotimaa
Museoviraston kuva janakkalalaisista miekkalöydöistä
Museovirasto kuvasi Janakkalan miekat sen jälkeen kun ne oli siirretty tutkijoiden ja konservaattoreiden käsiin.Museovirasto, Janne Rantanen

Janakkalasta löytyi lokakuussa 2013 muinainen ruumishauta, joka oli monella tavalla kiinnostava. Ensinnäkin vainaja oli hyvin säilynyt, haudan löydöt olivat heikosti tunnetulta aikakaudelta rautakauden ja varhaisen keskiajan vaihteesta, ja historiaharrastajia kutkuttaa mysteeri kahdesta samasta haudasta löytyneestä eri aikakausien miekasta. Haudan mies on kuollut radiohiiliajoituksen mukaan noin vuonna 1300. Nyt skotlantilainen miekkamestari ja vanhojen aseiden tuntija Paul Macdonald on tutkinut miekkoja, ja hän ylistää niitä upeina aseina.

Janakkalan miekoista valmistuivat millintarkat kopiot

Miekkoja oli siis haudassa epätavallisesti kaksi. Toinen vainajan oman aikakauden vaikuttavan pitkä miekka oli epäilemättä hänen omansa, toinen taas varhaisemmalta viikinkiajalta. Museoviraston määritelmän mukaan vanhempi ja lyhyempi Z-tyypin miekka ajoittuu miekkojen tyyli- ja muotoluokituksen mukaisesti aikavälille 950-1050 ja pitempi ristiretkiaikainen miekka aikavälille 1050-1200. Haudassa oli muutenkin kahteen eri esihistorialliseen aikajaksoon kuuluvia löytöjä.

Miekkamestari Paul Macdonald Edinburghista valmistaa erilaisiin tarkoituksiin esihistoriallisten aseiden jäljiltelmiä. Hän sai tehtäväkseen valmistaa Janakkalan miekoista kopiot brittiläiseen dokumenttisarjaan The Medieval Dead, jonka Janakkala-jaksoa britit kävivät kuvaamassa miekkamiehen löytöpaikalla. Sarja järjesti Paul Macdonaldille matkan Suomeen kansallismuseoon tutkimaan miekkoja.

– Viikinkiajan miekasta oli terästä jäljellä enää puolikas, se on luultavasti aikanaan tarkoituksella tehty käyttökelvottomaksi. Sen kanssa oli aika lailla työtä että sai kopiosta kyllin tarkan. Molemmissa miekoissa haaste oli saada tarkalleen oikean mittaiset miekat millin osien tarkkuudella. Vain siten saan kopion, josta tiedän että se on alkuperäisen kanssa saman painoinen, sen painopiste on sama ja se liikkuu samalla tavalla kuin alkuperäinen. Eli tarkkojen mittojen saaminen oli suurin haaste, kertoo Paul Macdonald.

Viikinkimiekka on ollut nopea ja tehokas ase

– Viikinkiajan miekka tunnetaan tyypiltään niin sanottuna Petersen tyypin Z viikinkimiekkana.

Miekan paino ja painopiste ovat täydelliset yhden käden miekaksi

Paul Macdonald

Petersen oli muinaisaseiden tuntija joka luokitteli viikinkimiekat. Tämä on esimerkki viikinkimiekkojen aivan viimeisimmistä tunnetuista tyypeistä. Miekka on ollut hieno. Sen paino ja painopiste ovat täydelliset yhden käden miekaksi. Minua yllätti Kansallismuseossa miekkoja tutkiessa, miten terät olivat erityisen ohuita. Ja tämä ei johtunut ruostumisesta. Terät ovat olleet vain 3-4 millimetriä paksuja paksuimmillaan terän juuressa. Kärkeä kohti terä vain ohenee, niin että se on lopulta vain millinen.

– Se osoittaa sen ajan tekijältä suurta taitoa, että he pystyivät valmistamaan erittäin korkealaatuisia teriä. Ja jotta miekan terä voi olla niin pitkä ja ohut, metallin lämmön hallinnan täytyy olla täydellistä. Lämpökäsittelyssä heidän on täytynyt tietää tarkalleen mitä tehdä. Ja lopputuloksena on kevyt, nopea ja viiltävä terä. Osaavassa kädessä se on erittäin ketterä.

– Ensisijaisesti nämä miekat olivat aseita, joiden täytyi olla nopeita ja tarkoitukseensa käyttökelpoisia. Statusarvo, koristeet ja muut ovat vain varsinaisen käyttötarkoituksen lisukkeita. Ei epäilystäkään etteivätkö Janakkalan miekat olleet erinomaisia aseita.

Onko mahdollista jopa jäljittää viikinkimiekan tekijää?

– Olisi teoriassa mahdollista lähteä vertailemaan miekkoja ja etsiä samoja piirteitä jonkin tiedetyn tekijän miekoista. Tekijöillä oli omia piirteitään, he käyttivät useissa miekoissa tiettyjä mittoja ja samoja muotoja. Löysin yhden esimerkin joka ei ole tästä kaukana.

Uudemman miekan tekijää on turha yrittää jäljittää, koska vastaavaa miekkaa ei löydy muualta

Paul Macdonald

Se on saman tyyppinen viikinkimiekka, ja löytöpaikka ei ole kaukana Janakkalasta. Jopa terät on katkaistu samasta kohdasta. Kun katsoo molempia yhtä aikaa, ei epäile etteivätkö ne olisi saman tekijän. Mutta mistä ne tulivat alun perin, on vaikeampi sanoa. Yksittäisistä tekijöistä ei juuri ole mitään tietoja 700-800-luvuilta. Uudemman miekan tekijää on turha yrittää jäljittää, koska vastaavaa miekkaa ei löydy muualta, miettii Paul Macdonald.

Miekkamiehen oma ase on aivan omaa laatuaan

– Uudempi keskiaikainen miekka on aivan ainutlaatuinen. Liekö toista samanlaista. Muuten se muistuttaa tuon ajan Hilt-tyylin miekkaa, mutta terä on noin jalan, 12 tuumaa pitempi kuin vastaavilta odottaisi. Jouduin hämmästyksestä ottamaan askeleen taakse kun näin alkuperäisen. En voinut uskoa että terä on niin pitkä. Siksi oli vieläkin jännittävämpää nähdä miltä miekan kopio tuntuisi valmiina kädessä, kuvailee Paul Macdonald.

– Mikä heti pisti silmään oli että tämän täytyi olla ratsumiehen miekka. Sitä on käyttänyt joku joka on istunut satulassa hevosen selässä ja todella tiennyt miten asetta käyttää. Tämä miekan on tilannut aivan tietty henkilö erityistä tarkoitusta varten. Eli miekkamiestä voi hyvin kutsua myös ratsumieheksi. Aseen käyttö on vaatinut aivan erityistä taitoa. On taito jo sinänsä hallita samaan aikaan hevosta ja asetta.

– Miekasta saatava ote kertoo, että käyttäjän ei välttämättä tarvitse olla erityisen suurikokoinen tai pitkä. Ei pituus vaan paino määrittää sen miten miekka liikkuu. Tämä liikkuu hyvin kauniisti. Se käyttö vaatii hieman voimaa, mutta ennen kaikkea miekan käyttäytyminen kädessä viittaa siihen, että käyttäjä on kouliintunut ja kokenut käyttämään sitä hevosen selästä.

– Miekan keskiosan urassa oli jonkin verran jälkiä miekan koristelusta. Siinä erottui joitakin kirjaimia, mutta on liian aikaista sanoa mitä siihen oli kirjoitettu. Tuohon aikaan 1200-1300-luvuilla oli tavallista että tekstinä oli esimerkiksi Omni Domini, Herran nimeen. Joissakin on satunnaisen tuntuisia kirjaimia joiden merkityksestä ei saa selkoa, mutta tietenkin niillä on aikanaan ollut tärkeäkin merkitys. Ne ovat kuin suojaavia ja onnea tuovia talismaaneja.

Paul Macdonaldilla on teoria kahden miekan mysteeristä

– Yksi Janakkalan hautalöytöjen mysteeri on kahden miekan löytyminen samasta haudasta, kun miekat ovat vielä eri aikakausilta. Yhden miekan hautalöytöjähän on sadoittain, ja silloin voi sanoa aina miekan kuuluneen haudatulle henkilölle. Oma teoriani Janakkalan löydöstä on, että vanhempi viikinkikauden miekka on kuulunut jollekin esi-isälle. Kyse on voinut olla isästä tai isoisästä, ja molemmat miekat on laitettu samaan hautaan, koska niille ei ollut muuta vaihtoehtoista paikkaa. Haudan vainaja on oman sukunsa viimeinen. Hänellä ei ollut poikaa, jolle olisi voinut miekat jättää.

– Se on vain minun teoriani miksi esi-isän miekka ja oma miekka ovat voineet päätyä samaan hautaan. Montako sukupolvea miekkojen välillä sitten on? Keskiajan miekka on varhaisimpia keskiaikaisia joita tunnemme, viikinkikauden miekka taas aikakauden myöhäisimpiä. Miekkojen väli saattaa olla vain 50 vuotta. Teoriassa miekat olisivat voineet kuulua samalle henkilölle, mutta vainaja ei ole elänyt niin vanhaksi. Uskon että miekkojen välillä on vain yksi miespolvi.

Kuitenkin hämäläinen Suontaan miekka on aivan omaa luokkaansa

Paul Macdonald on valmistaunut useita kopioita nykyisestä Hattulasta, entisestä Tyrvänöstä löytyneestä ns. Suontaan loistomiekasta. Siihenkin liittyy mysteereitä. Yhden tulkinnan mukaan se on ollut naisen haudassa, mikä on poikkeuksellista. Suontaan miekka on tunnetuimpia muinaismiekkoja.

Suontaan miekka on todella mykistävä luomus

Paul Macdonald

– Suontaan miekka on todella mykistävä luomus. Sen voi nähdä legendana kaikkine sitä peittävine kelttiläisine ornamenttikoristeineen. Aikanaan kiiltävän pronssisena se on ollut aivan mykistävä. Kuka tahansa sen nähnyt ymmärsi että se korkeaa arvoa kuvaava laatumiekka. Sen lisäksi että se on niin hienosti koristeltu sen terä on ollut aikanaan ainutlaatuinen; erittäin ohut, erittäin nopea, silti vahva kestävä taistelumiekka.

– Alkuperästä on vaikea sanoa, missä sellainen olisi tehty. Osin siksi että se on niin ainutlaatuinen, sen tyyli ja muoto. Emme tunne montaakaan joita voisi verrata Suontaan miekkaan. Tekijä jää kyllä mysteeriksi.

– Samaan tapaan kuin Suontaan miekasta on tehty paljon kopioita, toivottavasti myös Janakkalan miekat elävät pitkään. Olen tehnyt miekkojen risteistä ja ponsista valumallit jotta niistä voi valmistaa uusia replikoita. Minusta on tärkeää uusien löytöjen myötä että niiden paljastama historia pysyy elävänä. Itseäni kiinnostaa tehdä Janakkalan miekoista vielä uusia kopioita, jos ei muusta syystä niin siksi että legenda jää eloon.