Ensimmäisen kaasuhyökkäyksen uhrit kuolivat Belgian pelloilla päivälleen sata vuotta sitten

Täsmälleen sata vuotta sitten 22. huhtikuuta 1915 ensimmäisessä maailmansodassa käytettiin ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa tappavaa kaasua aseena. Samaa kloorikaasua käytetään nykyisin Syyriassa.

Ulkomaat
Hautausmaa Ieperissä
Katso A-studion reportaasi ensimmäisen kaasuiskun tapahtumapaikoilta.

Läntisessä Belgiassa oli sinä päivänä kaunis keväinen päivä. Länsirintamalla oli myös hiljaista, saksalainen tykistö paukutti Ieperin kaupunkia, niin kuin kaikkina muinakin päivinä, mutta muuten oli rauhallista. Kello viisi iltapäivällä kanadalaiset joukot huomasivat, että saksalaisten asemista lähestyi outo, harmaanvihertävä pilvi. Se eteni hitaasti lähellä maata kohti kanadalaisten vieressä olevia ranskalaisten ja algerialaisten asemia. Samalla saksalaiset aloittivat ankaran tulituksen, mihin ranskalaiset vastasivat ärhäkästi.

Kun outo pilvi saapui ranskalaisten asemiin, heidän aseensa vaikenivat äkkiä. Hetken päästä myös ranskalaisten tykistö hiljeni. Kanadalaiset olivat ihmeissään, he eivät tienneet mistä oli kysymys. Saksalaiset olivat käyttäneet ensi kertaa historiassa kemiallista asetta, tarkkaan ottaen kloorikaasua.

Yritys murtaa pattitilanne

Ensimmäisen maailmansodan piti olla nopea sota. Mutta jouluun 1914 mennessä tilanne oli jumittunut pahasti, länsirintama oli ajautunut valtavaan asemasotaan, juoksuhautojen rintamalinja levittäytyi yhtenäisenä yli 700 kilometrin matkan Pohjanmereltä Sveitsin rajalle. Länsipuolella rintamaa vahtivat ympärysvaltojen, eli Ranskan ja Iso-Britannian imperiumien joukot, itäpuolella keskusvaltojen, lähinnä saksalaisten joukot. Kumpikin osapuoli yritti keksiä ratkaisua pattitilanteeseen. Englantilaiset yrittivät läpimurtoa räjäyttämällä saksalaisten asemia maan alta tunneleista käsin, mutta saksalaiset päättivät yrittää kaasuiskua.

Yritys onnistui täysin yli odotusten. Kloorikaasu synnyttää keuhkoissa suolahappoa ja alkaa puhkoa niihin reikiä. Altistuneet sotilaat tukehtuivat sananmukaisesti oman elimistönsä nesteisiin. Täysin suojattomat ranskalaiset ja algerialaiset pakenivat hoippuen pakoon ja rintamaan syntyi valtava, kuuden kilometrin aukko.

Isku ei johda läpimurtoon

Saksalaisten sotajohto oli suhtautunut kaasuiskuun hieman epäilevästi. Osa upseereista piti iskua myös moraalittomana. Ylin sodanjohto, kenraali Erich von Falkenhayn halusi keskittyä itärintaman hyökkäykseen, hän näki koko länsirintaman kaasuhyökkäyksen lähinnä harhautusoperaationa. Niinpä saksalaisilla ei ollut tarpeeksi joukkoja hyödyntääkseen rintamaan tullutta aukkoa. Kuukauden ankarien taisteluiden jälkeen rintama siirtyi lopulta vain muutamia satoja metrejä.

Ensimmäisen iskun jälkeen kaasuaseen käytöstä tuli kuitenkin rutiinia. Englantilaiset kehittivät oman kaasuaseensa nopeasti ja he käyttivät sitä ensimmäistä kertaa jo saman vuoden syyskuussa. Kaasuasetta käytettiin sen jälkeen koko ajan sodan loppuun asti.

Kaasuaseen isä sai kemian Nobel-palkinnon

Keskeistä roolia klooriaseen kehittämisessä näytteli saksalainen huippukemisti Fritz Haber. Monet saksalaiset sotilaat pitivät asetta moraalittomana, mutta Haber puolusti sitä voimakkaasti. Hämmästyttävästi Haber sai kemiaan Nobel-palkinnon kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1918. Palkinto tuli ns. Haberin-Boschin menetelmästä, joka on edelleen tärkeä lannoiteteollisuudelle ja siten nykyaikaiselle ruuantuotannolle.

Fritz Haber
Kemiallisen sodankäynnin eräänä isänä pidetään saksalaiskemisti Fritz Haberia.Bundes archiv

Kaasu ei ollut sodan pahin tappaja

Kaasuase on ensimmäisen maailmansodan pahamaineisin ase, mutta pahin se ei ollut. Kaasut tappoivat lopulta vain murto-osan sodassa kaatuneista sotilaista. Ylivoimaisesti eniten surmasi tykkituli, josta tuli sodan varsinainen joukkotuhoase. Mutta toiseen maailmansotaan mennessä oli kehitetty jo hermokaasut, ja kaikilla sodan osapuolilla oli suuria kemiallisten aseiden varastoja. Silti näitä aseita ei toisen maailmansodan taisteluissa Euroopassa käytetty, ei ehkä niinkään moraalisista syistä, vaan siksi, ettei niistä uskottu saatavan riittävää strategista hyötyä. Juutalaisten joukkomurhaan ne sen sijaan kelpasivat.

Kloorikaasun paluu

Kemialliset aseet ovat valitettavasti tulleet takaisin. Itse asiassa juuri kloorikaasua, ensimmäisen maailmansodan ensimmäistä kaasuasetta on käytetty useita kertoja Syyriassa viime vuosina. Siellä se on samanlainen ase kuin ensimmäisessä maailmansodassa: sen sotilaallinen merkitys on vähäinen, mutta terrorin ja pelon välineenä se on pelottavan tehokas.

Reportaasi ensimmäisen kaasuhyökkäyksen tapahtumapaikoilta Belgiasta A-Studiossa kello 21.05