1. yle.fi
  2. Uutiset

Vanhemmat huomio: lapsen kiukuttelu voi olla loistava mahdollisuus

Huonosti käyttäytyvä tai omiin oloihinsa eristäytyvä lapsi saattaa olla yksinkertaisesti stressaantunut. Tällöin huutaminen tai jäähy ei auta, vaan vain pahentaa tilannetta. Lapsiasiantuntijat kertovat, kuinka stressaantunutta lasta tulisi lähestyä.

Ylen aamu
Eira Suhonen ja Niina Sajaniemi.
Lapsikin voi kärsiä stressistä monissa eri arjen tilanteissa. Kehitysneuropsykologian dosentti Nina Sajaniemi ja erityispedagogiikan yliopistonlehtori Eira Suhonen Helsingin yliopistosta kertovat, miten lapsen stressin voi tunnistaa.

Omiin oloihinsa eristäytyvä lapsi ei välttämättä ole pelkästään ujo, eikä uhmakas kiukuttelija ole välttämättä vain luonteeltaan temperamenttinen. Käytös saattaa olla yksinkertaisesti merkki siitä, että lapsi on stressaantunut, sanovat lasten stressinsäätelystä kirjan kirjoittaneet asiantuntijat.

– Yllättävässä tilanteessa lapsi hämmentyy ja alkaa keskittää tarkkaavaisuuttaan: ”Nyt tapahtuu jotain outoa, mitä teen?" Se on hyvä juttu, mutta jos lapsi jää neuvottomaksi tilanteessa, reaktio voi jäädä päälle, sanoo Helsingin yliopiston erityispedagogiikan lehtori Eira Suhonen.

Lapsen stressi saattaa johtua hyvin arkisista asioista, kuten yllättävistä tilanteista ja siitä ettei lapsi saa haluamiaan asioita. Stressitilassa lapsi on korostuneen valpastunut ja siten vaikeasti tavoitettavissa.

– Lapsi on ikään kuin irti verkosta ja se näkyy päälle, kuvailee Helsingin yliopiston kehitysneuropsykologian dosentti Nina Sajaniemi.

Älä huuda, äläkä ainakaan eristä stressaantunutta lasta

Stressaantuneen lapsen käytös saattaa olla aikuisen silmissä sopimatonta. Tällöin yleinen virhe on ajatella, että lapsen on saatava käyttäytymisestään jokin seuraus, kuten jäähy. Tällainen ojentaminen on asiantuntijoiden mukaan kuitenkin haitallista ja jopa pahentaa stressiä entisestään.

– Eristäminen on biologisesti kaikista vahvin stressin aiheuttaja. Silloin tulee tunne, että on erilainen, ei kuulu joukkoon. Se on lapselle suora signaali siitä, että jos jollakulla on joku hätä, hänet hylätään, Sajaniemi sanoo.

Myöskään huutaminen ei auta. Stressaantunut lapsi ei vastaanota viestiä eikä siten opi.

– Aikuinen kiihtyy itse ja lapsi kiihtyy seurauksena lisää. Ensin pitäisi rauhoittaa, sitten voidaan keskustella, Suhonen sanoo.

– Ainoastaan silloin kun lapsi on yhteydessä toisiin, hän on vastaanottavainen ja pystyy ottamaan vastaan ohjausta, Sajaniemi säestää.

Lapsen kiukuttelu on kasvattajalle loistava mahdollisuus

Kasvatusasiantuntijat kannustavatkin ajattelemaan lapsen kiukuttelun mahdollisuutena. Viilipyttymäisesti käyttäytyvää aikuista seuraamalla lapsi oppii reagoimaan stressitilanteissa samalla tavoin, eli rauhoittumalla.

– Silloin säätelyn oppiminen tapahtuu, Sajaniemi toteaa.

Tämä on tietenkin hankalaa, jos aikuisella itselläkin on hermo kireällä. Lapsella ei kuitenkaan ole aikuisen eväitä itsensä hillitsemiseen, asiantuntijat muistuttavat.

– Lapsen aivot ovat vasta rakenteilla. (Itsensä hillitsemistä) ei voi oppia kirjoista tai hymynaamoista. Se on taito, joka kehittyy vuorovaikutuksessa, Sajaniemi sanoo.

Kärsivällisyys myös kannattaa. Lapsi, joka ei opi rauhoittamaan itseään, saattaa kärsiä samasta ongelmasta myös aikuisena.

– Jos ei opi muuttamaan strategiaa, niin lapsille tulee pulmia yleisissä sosiaalisissa suhteissa. Voi lähteä lumipalloefekti ja voi olla vaikeampi oppia niitä kykyjä isona, Suhonen sanoo.

– Se voi näkyä uhmakkuutena, aggressiivisuutena, manipulointina, nokkavuutena. Ajatteluna, että "kyllä mä olen sua parempi", Sajaniemi kuvailee.

Viileä suomalainen aikuinen on lapselle vaikeasti tulkittava

Mutta kuinka lasta tulisi sitten lähestyä niin, että lapsi rauhoittuu?

– Kasvojen ilmeet, tyynnyttävä rauhoittava sävy: ”ei ole mitään hätää”. Se osa hermostosta, joka saa aikaan tyyntymisen, ottaa kaikista vahvimmin viestejä vastaan kasvojen ilmeestä ja äänensävystä, Sajaniemi opastaa.

Tässä kasvattajalla saattaakin muodostua ongelmaksi suomalainen kulttuuri, jossa korostuu tunteiden peittäminen ja ilmeetön elehtiminen.

– Me ollaan totuttu olemaan niin cool, että meillä ei ole vahvoja ilmeitä. Ne ovat kuitenkin niitä turvamerkkejä, mitä lapsi tiedostamattaan kaiken aikaa tarkkailee ympäristöstään, Sajaniemi sanoo.

Lue seuraavaksi