Pelkkä ikä ei tee arvokirjaa – mutta älä hävitä ennen vuotta 1827 painettua opusta

Arvokirjan tunnistaminen varsinkin kirjoja pursuavasta kuolinpesästä voi olla sattuman kauppaa. Asiantuntijan mukaan hyvä muistisääntö löytyy: ensimmäiset painokset ja suosikkikirjailijoiden halutut teokset haukkuvat hintansa. Äläkä heitä hukkaan ennen Turun paloa eli vuotta 1827 painettua kirjaa.

kulttuuri
Kuvassa osa kirjahyllyä, erilaisia kirjoja
Jukka-Pekka Tyhtilä / Yle.fi

Kuolipesiä selvittävät omaiset törmäävät usein valtavaan kirjavuoreen. Mutta miten haravoida satojen kirjojen joukosta arvokirjat ja selkeä kirpparikama?

Antikvaarinen kirjakauppias Mikko Vartiainen Vantaalta antaa 30 vuoden kokemuksella yleissäännön sellaisille, jotka eivät kirjoja juuri tunne.

– Jos teoksia on paljon, niin on todennäköistä, että seassa on myös arvokirjoja.

Kirjan arvo syntyy Vartiaisen mukaan siitä, että sitä on painettu vähän ja se on haluttu. Myös toiset aihealueet ovat toisia arvokkaampia. Vartiainen heittää esimerkin tietokirjoista.

– Miehekkäät harrastusalueet, kuten sotahistoria, arktiset tutkimusmatkat, ilmailuun ja merenkulkuun liittyvät teokset ovat arvokkaimpia.

Toki arvokirjoja löytyy myös teologian alalta tai ennen sotia painetusta lasten ja nuorten kirjallisuudesta.

Klassikot arvossaan vain kotimaassa

Yleensä klassikkoteoksilla on arvoa vain omassa kotimaassaan.

– Elias Lönnrotin Kalevala ja Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ovat arvokkaita vain ensimmäisinä painoksina, eli 1800-luvun puolelta. Siitä myöhemmistä painoksista on otettu niin valtavia kopiomääriä, ettei rahallista arvoa juuri ole. Hinta liikkuu vain muutamissa euroissa. Tunnearvoa voi löytyä sitäkin enemmän, kertoo Vartiainen.

Kuolinpesän kotikirjaston kippaamista suoraan kirpputorille kauppias ei ensimmäisenä suosittele, vaan sähköpostilistaa antikvariaattiin. Jo muutaman kymmenen kirjan listasta antikvariaatin pitäjä voi arvioida, onko seassa varteenotettavia teoksia.

Miehekkäät harrastusalueet, kuten sotahistoria, arktiset tutkimusmatkat sekä ilmailuun ja merenkulkuun liittyvät teokset ovat arvokkaimpia.

Antikvaarinen kirjakauppias Mikko Vartiainen

Mutta mitä kirjoja kannattaa säästää?

Antikvariaateissa arvokkaimpia kirjoja ovat yleensä olleet tietokirjat. Romaaneista yleensä ne, jotka käsittelevät kansallista kirjallisuuden syntyaikaa.

– Marginaaliryhmien "harrastusalueet", kuten taistelu- ja kamppailulajit tai natsismi saattavat nousta arvoonsa. Niissä painomäärät ovat yleensä pieniksi.

Ensimmäiset teokset keräilykohteita

Kaunokirjallisuuden suosikkikirjailijoiden teokset ovat oma lukunsa.

– Ne ensimmäiset teokset, ennen suosion nousua, voivat muutaman kymmenen vuoden päästä nousta keräilykohteeksi.

Eräiden suosituimpien kirjailijoiden muun muassa Laila Hietamiehen, Kalle Päätalon, Arto Paasilinnan ja nyt myös jo esimerkiksi Reijo Mäen muutamat ensimmäiset hyväkuntoiset kirjat kansipapereilla saattavat nousta antikvariaatin hinnoissa yli sadan euron.

Ulkokirjallisillakin seikoilla on vaikutusta myyntimenestykseen.

– Pohjoismaisia tai suomalaisia dekkareita ei sisään edes osteta, ellei niissä ole kansipapereita tallella. Tai esimerkiksi Mika Waltakin 40–50-lukujen romaaneista saa ilman kansipapereita muutaman euron, mutta paperin kanssa jopa ehkä 50 euroa, huomauttaa Mikko Vartiainen.

Pelkkä ikä ei tee kirjasta arvokasta. Asiantuntijaan kannattaa ottaa yhteyttä, jos saa käsiinsä ennen Turun palon eli vuotta 1827 painettuja teoksia.

– Yliopistotoiminta oli tuolloin Turussa ja siellä oli myös merkittävin kirjakokoelma, joka tuhoutui. Myös Suomen ensimmäinen kirjapaino perustettiin Turkuun vuonna 1642, kertoo antikvaarinen kirjakauppias Berndt Wigren.