Hyppää sisältöön

Internet elvyttää katoavaa geishakulttuuria Japanissa

Tuhansia vuosia vanha japanilainen perinne uhkaa kadota ammattikunnan vanhetessa. Netti ja turismi ovat herättäneet uudelleen jonkin verran nuorten kiinnostusta ammattiin. Tiedätkö muuten, mikä on geishan, geikon ja maikon ero? Ei tiedä moni japanilainenkaan.

Japanilainen teemestari opetti maikoille teeseremoniaa Kiotossa marraskuussa 2009. Kuva: Everett kennedy Brown / EPA

Pitkin Kioton joenvarsia ja pikkukatuja kulkee nuoria naisia tyylikkäästi mutta hieman vaivalloisesti perinteisissä kimonoissa ja varvassandaaleissa. Onnekas ohikulkija huomaa oikean maikon tai geishan eli geikon.

Elokuvista ja konvehtimainoksista tuttu geisha on Japanissa yhä olemassa oleva ammatti, oikeastaan elämänvalinta. Geisha on teehuoneiden viihdyttäjä, joka muun muassa esittää perinteistä japanilaista tanssia tai soittaa perinnesoitinta ja keskustelee miesasiakkaidensa kanssa. Kyse ei ole siis prostituutiosta kuten joskus luullaan.

Geishoja työskentelee muun muassa Tokiossa, lännessä sijaitsevassa Kanazawassa ja eteläisessä Hakatassa. Vanhassa pääkaupungissa Kiotossa geishoista käytetään nimitystä geiko.

– Geikon ammatti on alkanut houkuttaa japanilaisia tyttöjä uudelleen. Esimerkiksi luokkaretkellä moni tyttö ihastuu Kiotoon ja päättää muuttaa tänne lukion jälkeen, kertoo kiotolainen Erika Bando.

Bando työskentelee esimiehenä kauneushoitolassa, joka sijaitsee Gionissa, vanhan Kioton sydämessä ja geikoalueella. Toisinaan hänellä käy asiakkaina maikoja ja geikoja, joista muutamista on tullut ystäviä. Maikokulttuurista kiinnostunut Bando hämmästyttää tietämyksellään monet muut japanilaiset, joille ei ole enää ollenkaan selvää, mistä geiko-, eli geishakulttuurissa on kyse.

– Ensimmäisenä opiskeluvuotenaan tytöt harjoittelevat ruoanlaittoa, kutomista, puhe- ja käyttäytymistapoja sekä japanilaisten kielisoittimien shamisenin ja koton soittoa, Bando kertoo.

Kuin kuka tahansa nuori – ilman pikaruokailua

Vuoden opiskelujen jälkeen, yleensä 18–19-vuotiaana, seuraa erikae eli maikoksi valmistuminen. Maiko on kokematon geisha tai geiko, jolla on varma työpaikka ja asunto geishatalon johtajan eli okaasanin luona. Hän saa täysylläpidon muttei liiemmin palkkaa eikä vapaa-aikaa.

Viihdyttäjäkokemuksen karttuessa maiko muuttaa usein omilleen ja hänestä tulee geisha tai geiko. Geishalla ja geikolla on elämisen vapaus mutta yrittäjän vastuu. Maikon ja geishan erottaa myös erilaisista kimono- ja hiustyyleistä.

– No ehkä geiko ei nyt käy pikaruokaloissa, jottei häntä tunnisteta ja paheksuta, mutta muuten hän käyttäytyy kuin kuka tahansa nuori japanilainen, Erika Bando kertoo ystävistään.

Kiotossa työskentelee tällä hetkellä 178 geikoa. Maikoja on 68, ja he toimivat viidellä eri niin sanotulla kukkaisalueella, joista suosituimmat ovat aiemmin mainittu Gion sekä Miyagawa. Määrät ovat kaukana muinaisista huippuvuosista, mutta noussut viime vuosikymmeninä, jolloin netti ja kasvava turismi ovat tehneet geishakulttuuria tunnetuksi.

– Monen tytön tie geishaksi tai geikoksi katkeaa kuitenkin jo ensimmäisenä vuotena liian vaativaan elämäntapaan, Bando sanoo.

Niin ikään poikaystävä tai avioliitto katkaisee usein nuoren naisen uran geishana. Ammattia koetteleekin Japanin yleinen ongelma – väestön ikääntyminen. Monet geishat ovat jo yli 60-vuotiaita.

Kiotossa geishoista käytetään nimitystä geiko. Kuva: Everett Kennedy Brown / EPA

Vuokraa kimono päiväksi tai geisha illaksi

Erika Bando toivoo, että nykyistä useampi tyttö kiinnostuisi jälleen geisha- tai ainakin kimonokulttuurista. Myös kimonon tekijät ja käyttäjät vanhenevat vauhdilla. 29-vuotias Bando itse on tullut haastatteluun hiukset siististi sidottuna ja nuorekkaaseen kimonoon pukeutuneena – ei toimittajaa varten, vaan koska hän pitää asukokonaisuudesta muutenkin.

– Onneksi myös kimonon suosio näyttää vähitellen kasvavan, ja vaate puetaan ylle muulloinkin kuin vain täysi-ikäisyyden 20-vuotisseremonia- sekä hääjuhlapäivänä, Bando arvioi.

Ulkomaalaisten turistien tavoin japanilaiset ovat innostuneet kimonon vuokrapalvelusta, jossa he saavat täydellisen kimonotyylin perinnekengistä kampaukseen ja kulkevat päivän ajan ympäri Kiotoa. Kaupungissa on useita vuokrapalveluja, jotka veloittavat päivästä 30–50 euroa.

Kiotossa työskentelee tällä hetkellä 178 geikoa. Kuva: Karoliina Kantola

Geishaillallinen on sitten kimonovuokraa kalliimpaa huvia. Matkailuyritykset järjestävät geishaillallisia turistiryhmille 150–400 eurolla. Varsinaisista, japanilaisten asiakkaiden geishailloista on vaikeampi saada tietoa. Geikokulttuuria ja -tietoa ylläpitävä Kioton perinnemusiikkisäätiö ei paljasta teehuoneillan hintaa.

Asiakkaat ovat aina vakioasiakkaita. He eivät käy eri geishojen teehuoneissa – molempien kunnian vuoksi.

Karoliina Kantola, Kioto

.
.