Elokuvasta tuttua puutarhaa ei enää hoideta – "Virpi Suutari kutsui tätä paikkaa Kyllikin planeetaksi"

Virpi Suutarin Eedenistä pohjoiseen -elokuvassa mukana olleiden Kyllikki ja Veikko Heikkisen hurahtaminen puutarhan hoitoon on laimennut. Puolankalaisten kukkaparatiisia hoitaa nyt luonto.

ilmiöt
Heikkinen Kyllikki ja Veikko pihakeinussa.
Mari Karjalainen / Yle

Ylimääräinen vapaa-aika ja innostuminen kukkia kohtaan sai aikoinaan Kyllikki ja Veikko Heikkisen aloittamaan puutarhan hoitamisen.

– Maatiainen ry:n kautta harrastus syveni, kun sinne sai lähettää siemeniä. Sitä kautta sai myös vaihtaa siemeniä toisten harrastajien kanssa. Aina piti kokeilla jotain uutta. Niin se puutarha alkoi laajentua. Hoidettavaa puutarha-alaa on 70 aaria.

Kyllikki Heikkinen kuvailee itsekin harrastuksen laajentumista hurahtamiseksi.

– Virpi Suutari kutsui tätä paikkaa Kyllikin planeetaksi. Kuusamosta sain niin ison pajupallon, ettei se meinannut mahtua auton takakonttiin.

Lisää kukkia, lisää elämän iloa

Puolankalaisten puutarhan laajentuminen kävi Kyllikki Heikkisen mukaan koko ajan mielenkiintoisemmaksi.

– Uusien kasvien kasvamaan lähteminen, niiden menestyminen ja talvehtimisen onnistuminen sai aikaiseksi tunteen, että olen onnistunut. Varsinkin, kun se onnistuminen tapahtui perennojen, pensaiden ja puiden kanssa.

Uusille taimille ei ole edes tilaa, nyt luonto ottaa isosta tarhastamme vallan, kun eihän sitä mitenkään kerkeä hoitamaan niin kuin silloin alkuun pystyi.

Kyllikki Heikkinen

Harrastus poiki Kyllikki Heikkisen mukaan myös kolme päiväkirjaa nettiin.

– Klorofylli on sellainen puutarha- ja huonekasviaiheinen keskustelupalsta, jonne tein niitä kirjoituksia. Lisäksi siellä on myös valokuvia. Klorofyllissa oli kanssakäymistä muiden harrastajien kanssa. Se oli mukavaa aikaa.

Tämän hetkistä puutarhan hoitamisen innostusta Heikkinen kuvaa laantuvaksi.

– Terveys alkaa heikentyä, että pitää jarrutella. Uusille taimille ei ole edes tilaa, nyt luonto ottaa isosta tarhastamme vallan, kun eihän sitä mitenkään kerkeä hoitamaan niin kuin silloin alkuun pystyi. Sinne ilmestyy koko ajan niitä ei-toivottuja kasveja, eli pajua, kortetta ja sammalta, sanoo Kyllikki Heikkinen.